Feminiininen johtamistapa on tulevaisuudessa valttia, sanoo brittiläinen uutuuskirjan tekijä, joka on seurannut myös Sanna Marinin tekemisiä - Ulkomaat | HS.fi

Feminiininen johtamis­tapa on tulevaisuudessa valttia, sanoo brittiläinen uutuus­kirjan tekijä, joka on seurannut myös Sanna Marinin tekemisiä

Naisten ”voimaantumisesta” on tullut kauppa­tavaraa, sanoo kirjailija-kolumnisti Arwa Mahdawi. Mahdawi kiittelee Yhdysvaltojen nuoria demokraattisen puolueen naispoliitikkoja – mutta uskoo maan ensimmäisen naispresidentin tulevan republikaanisesta puolueesta.

Naisjohtajista kirjan kirjoittanut Arwa Mahdawi tunnetaan muun muassa brittilehti The Guardianin kolumnistina.

2.1. 2:00 | Päivitetty 2.1. 13:02

Lontoo

Kukapa ei olisi kyllästynyt iänikuiseen jankutukseen naisten ”voimaantumisesta”.

Eturivin kyllästyjiin kuuluu naisjohtajuudesta äskettäin kirjan tehnyt kirjailija-kolumnisti-brändiasiantuntija Arwa Mahdawi. Hänen mukaansa naisten ”voimaantumisesta” on tullut kauppatavaraa. Sen avulla myydään niin shampoota, autoja kuin itsehoito-oppaitakin.

Arwa Mahdawi

Mahdawin teoria on, että mitä enemmän joku voimaantumisesta paasaa, sitä haluttomampi hän on aidosti muuttamaan valtasuhteita.

Lontoossa syntynyt ja New Yorkissa asuva Mahdawi painottaa, että hänen johtajuus­kirjansa ei ole mikään ”naiskirja”. Ei, vaikka kirjan nimessä Strong Female Lead – Lessons from Women in Power viitataan naisiin parikin kertaa.

Mahdawin mielestä naiset yritysten tai politiikan johtopaikoilla eivät ole mikään itseisarvo.

”En halua lisää naisten edustusta vain koska he ovat naisia sen enempää kuin haluan lisää mustia, ruskeita tai vaikkapa seksuaali­vähemmistöistä tulevia. Sen sijaan haluan, että ihmisiä johdetaan eri tavalla kuin nyt”, Mahdawi sanoi ulko­maan­kirjeen­vaihtajille Lontoossa aiemmin syksyllä.

Haussa ei siis ole lisää naisjohtajia vaan lisää ”naismaisia” johtajia.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Mahdawin mukaan kaikki kriisit ovat pohjimmiltaan johtajuuskriisejä. Huono ja ylimielinen johtajuus kostautuu. Isoa egoa taas on tavattu pitää miesjohtajien helmasyntinä.

”On vaikea kuvitella naispuolista Boris Johnsonia.”

Naisia ylikehittynyt itsetunto painaa harvemmin. Ei kuulemma siksi, että he olisivat pohjimmiltaan erilaisia kuin miehet, vaan siksi, että tytöt usein kasvatetaan eri tavalla kuin pojat. Sen, mikä on hyväksyttävää poikien käytöstä, ei välttämättä katsota sopivan tytöille. Ja päinvastoin.

”On vaikea kuvitella naispuolista Boris Johnsonia”, Mahdawi sanoo.

Kun puhutaan johtajuudesta, perinteisesti ”naismaisiksi” katsottuja ominaisuuksia on tavattu pitää taakkana. Ei saisi epäröidä, ei olla arka, ei muuttaa mieltä, ei pyytää muiden apua.

Naisia on neuvottu olemaan girlboss ja kova pomottajamimmi miesten maailmassa.

Mahdawi tarjoaa vastakkaista reseptiä eli ”myrkyllisen johtajuuden” hylkäämistä.

Feminiininen johtamistapa on hänestä tulevaisuuden valttikortti. Yhteistyö ja virheistä oppiminen veisivät eteenpäin.

Keitä johtajia Mahdawi itse sitten arvostaa? Hän ei usko suosikkiluetteloon mutta nostaa esiin niitä, joita arvostaa.

Juuri väistynyt Saksan liittokansleri Angela Merkel puhui silloin, kun hänellä oli sanottavaa, ei lämpimikseen.

”Hän halusi lähteä, vaikka olisi voinut jatkaa 90-vuotiaaksi asti.”

Entinen liittokansleri Angela Merkel puhui Berliinissä joulukuun alussa seuraajansa Olaf Scholzin siirtyessä maan johtoon.

Irlannin entinen presidentti Mary Robinson puolestaan ei varjellut suosiotaan YK:n ihmisoikeuskomissaarina.

”Olen täällä tekemässä töitä, en säilyttämässä työpaikkaani”, Robinsonilla oli tapana sanoa.

Nuoren polven johtajista Mahdawi nostaa esiin muun muassa Yhdysvaltain demokraattisen puolueen nuoria naispoliitikkoja, kuten edustajainhuoneen jäsenen Alexandria Ocasio-Cortezin. Britanniassa maininnan saa muun muassa työväenpuolueen vain 23-vuotiaana alahuoneeseen valittu Nadia Whittome.

Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Alexandria Ocasio-Cortez joulukuun alussa Washingtonissa puhumassa maahanmuuttajien oikeuksien puolesta.

Uuden-Seelannin työväenpuoluelainen pääministeri Jacinda Ardern on odotetusti mukana listoilla. Maininnan kirjassa saa myös Suomen pääministeri Sanna Marin. Mahdawi on kirjoittanut nuorista naispääministereistä aiemminkin The Guardian -lehden kolumneissaan.

Sekä Ardern että Marin uskaltavat kuulemma myöntää potevansa ajoittain riittämättömyyden tunnetta, samoin juristi, kirjailija ja presidentin puoliso Michelle Obama.

Mahdawin mielestä naisten kannustaminen suurempaan itseluottamukseen ei välttämättä olekaan se kiireisin juttu. Tärkeämpää on kannustaa miesjohtajia kasvattamaan pätevyyttään.

Vaikka Mahdawin johtajasympatiat ovat selvästi keskustavasemmistossa, hän ei usko, että Yhdysvaltain ensimmäinen naispresidentti tulee demokraattisesta puolueesta.

”Ensimmäinen naispresidentti tulee todennäköisesti republikaaneista. Samalla tavalla kuin Britannian kaksi naispääministeriä, Margaret Thatcher ja Theresa May, olivat kumpikin konservatiiveja.”

Margaret Thatcher toimi Britannian pääministerinä vuosina 1979–1990.

Yhdysvaltain presidenttipelissä Mahdawi kehottaa pitämään silmällä etenkin Yhdysvaltain entistä YK-suurlähettilästä, republikaanipoliitikko Nikki Haleya.

”Haley on hyvin fiksu. Hänellä voi olla hyvät mahdollisuudet.”

Yhdysvaltain silloinen YK-suurlähettiläs Nikki Haley (vas.) YK:ssa vuonna 2017. Haley ei ole ainakaan vielä vahvistanut pyrkimistään republikaanien presidenttiehdokkaaksi. Hän on tukenut Donald Trumpia.

Riippuu tietysti maasta, onko oikeistolainen tai vasemmistolainen poliitikkonainen etulyöntiasemassa.

Britanniassa ja Yhdysvalloissa konservatiivisen äänestäjäkunnan voi olla helpompi antaa tukensa oikeistosta tulevalle naiselle. Britanniassa työväenpuolueen on vaikea päästä valtaan miesjohtajallakin.

Ranskassa presidenttipeli sähköistyi, kun maltillisen oikeiston ehdokkaaksi nimitettiin Valérie Pécresse. Hänen suosionsa on kasvanut kovaa vauhtia ja uhkaa jo Emmanuel Macronin jatkokautta.

Valérie Pécresse nousi Ranskassa Tasavaltalaiset-puolueen presidenttiehdokkaaksi joulukuun alussa.

Irlannin entistä presidenttiä Mary Robinsonia kaduttaa, että hän ei rohjennut viljellä nuorempana huumoria.

Suomessa taas keskusta ja Sdp ovat olleet perinteisiä pääministeripuolueita ja niistä ovat tulleet naispääministeritkin. Kokoomus on tässä suhteessa Suomen labour.

Sosiaalisen median käyttö on nykypoliitikoille tärkeä mutta vaikea taito. Esillä pitäisi olla, mutta ei niin, että se ärsyttää liian monia äänestäjiä.

Mahdawi erittelee kirjassaan, kuinka epämuodollinen ote somessa on eri asia kuin intiimi läheisyys.

Esimerkiksi Donald Trump sometti korostetun epämuodollisesti ja omassa tyylilajissaan tehokkaasti. Intiimiä kurkistusaukkoa elämäänsä hän ei silti tarjonnut.

Oikeanlainen intiimiys ja inhimillisyys voivat luoda vahvan siteen äänestäjiin. Epäaito yritys menee helposti metsään.

Kirjan parhaat neuvot tulevat Mary Robinsonilta, joka kuuluu kirjan haastateltuihin.

Nuorten tyttöjen pitää Robinsonin mukaan oppia keskeyttämään muut, koska se on usein ainoa keino saada suunvuoro. Varttuneempien naisten taas tulisi oppia käyttämään huumoria ja itseironiaa.

”Oppikaa huumorin voima.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat