Lontoo
Nopeasti katoaa mainen kunnia.
Kaksi vuotta sitten pääministeri Boris Johnson oli omiensa sankari. Joulukuun parlamenttivaaleissa vuonna 2019 konservatiivipuolue nappasi Johnsonin johdolla murskaavan enemmistön.
Pikakelaus joulukuuhun 2021: Johnsonin markkina-arvo on romahtanut. Hänestä on tullut puolueelleen rasite.
Johnsonin omat – konservatiivipoliitikot ja oikealle kallistuva brittimedia – spekuloivat jo avoimesti, pitäisikö pääministeri panna vaihtoon. Seuraajakandidaatit väijyvät kulisseissa.
Mitä tapahtui?
Kyse on monen epäonnistumisen, virheen ja henkilökohtaisen ”mokan” summasta. Isosta ja pienestä. Lista on loputon:
Johnson ei saanutkaan pandemiaa kuriin.
Johnson sisustutti virka-asuntonsa muiden rahoilla.
Johnson petti konservatismin eli nosti veroja ja paisutti valtionvelkaa.
Johnson visaili Downing Streetin laittomissa joulujuhlissa koronasulun aikana.
Johnson tuki parlamentin lobbaussääntöjä rikkonutta kansanedustajaa.
Johnson piti sekoilevan Pipsa Possu -puheen.
Poliisit päivystivät Boris Johnsonia vastustavien mielenosoittajien lakanan vieressä Lontoossa keskiviikkona.
Viimeinen niitti tuli varhain perjantaiaamuna, kun tieto konservatiivipuolueen täytevaalihäviöstä Pohjois-Shropshiressä varmistui.
Tähän asti vaalipiiri on ollut konservatiivipuolueen vankinta tukialuetta (niin sanottu safe seat). Alue oli äänestänyt parlamenttiin konservatiivin joka kerta parin sadan vuoden ajan.
Nyt taika murtui. Pieni liberaalidemokraattinen puolue nappasi paikan.
Boriksen syy, huusi pettyneiden konservatiivien kuoro.
Pettymystä ja jopa pelkoa on omiaan syventämään johtavan vaaliasiantuntijan, professori John Curticen perjantainen yhteenveto The Times -lehdessä:
”Vaalitulos viittaa siihen, että nyt on hajoamassa se brexitiin kallellaan olevien äänestäjien ryhmittymä, joka antoi pääministerille 80 paikan enemmistön alahuoneeseen vuonna 2019.”
Konservatiivipuolueelle moinen arvio on myrkkyä. Puoluehan haluaa pysyä vallassa.
Jos Johnson on menettänyt poliittisissa piireissä eniten kadehditut ja ihaillut supervoimansa – kansansuosionsa ja kykynsä voittaa vaaleja –, niin mitä käyttöä hänelle enää on?
Britanniassa konservatiivipuolue tunnetaan siitä, että se on armoton omia johtajiaan kohtaan. Tulos tai ulos. Kompurointia ei pitkään suvaita.
On konservatiivipuolueen kansanedustajien käsissä, kuka puoluetta johtaa. Jos 15 prosenttia puolueen kansanedustajista ilmoittaa tyytymättömyydestään johtajaansa, järjestetään luottamusäänestys.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että 54 konservatiivien rivikansanedustajaa riittää mittauttamaan Johnsonin luottamuksen.
Mutta vaikka äänestys järjestettäisiinkin, ei se takaa vielä potkuja. Edellinen pääministeri Theresa May selvisi omiensa kapinayrityksestä joulukuussa 2018. May teki kuitenkin omat johtopäätöksensä ja siirtyi syrjään seuraavana kesänä.
Harva uskoo tosissaan, että konservatiiveista on vielä antamaan Johnsonille lähtöpasseja. Pandemia-aikana poliittinen riski voi olla liian suuri.
Mutta toisaalta: Johnson itsekin on puolueelleen entistä suurempi riski.
Työväenpuolueen ja sen johtajan Keir Starmerin suosio on alkanut kasvaa syksyn mielipidemittauksissa. Yougov-yhtiön torstaina julkistaman kyselyn mukaan labourilla on konservatiiveihin nähden viiden prosenttiyksikön johto.
Saman kyselyn mukaan 33 prosenttia äänestäjistä katsoo, että Starmer olisi paras pääministeri. Johnsonia suosii 23 prosenttia.
Isoon juhlaan ei ole kuitenkaan aihetta sen enempää oppositiojohtajalla kuin pääministerilläkään, sillä suosikistaan epävarmoja on 40 prosenttia. Vaaleihinkin on tosin vielä aikaa. Ne on määrä pitää viimeistään keväällä 2024.
Jos Johnson saisi omiltaan potkut, niin kenestä tulisi hänen seuraajansa konservatiivipuolueen johdossa? Kysymys on tärkeä, sillä seuraaja on samalla myös Britannian uusi pääministeri – ainakin seuraaviin parlamenttivaaleihin asti.
Valtiovarainministeri Rishi Sunakia on pidetty usein vahvimpana perintöprinssikandidaateista.
Sunak on sulava, hillitty ja hyvä julkisuudessa. Hänellä on kuitenkin nyt yksi suuri rasite: pandemian aikana entisestä matalan verotuksen puolueesta on tullut veronkorotusten puolue.
Raha-asiat eivät paina samalla tavalla ulkoministeri Liz Trussia.
Britannian ulkoministeri Liz Truss puhui G7-ministerikokouksessa Liverpoolissa viime sunnuntaina.
Truss on konservatiivipuolueen jäsenistön keskuudessa hallituksen suosituin ministeri. Ykkösasema tässä puolueen sisäisessä mittauksessa on jatkunut jo yli vuoden.
Hänen on sanottu pitävän yllä thatcherilaista perintöä: matalia veroja, vapaita markkinoita, konservatiivisia arvoja. Tämä jos mikä vetoaa puolueen ydinäänestäjäkuntaan.
Marraskuun lopussa Truss poseerasi Viron-vierailullaan brittiarmeijan panssarivaunun päällä ehtaan Margaret Thatcher -tyyliin. Samalla ulkoministeri suuntasi kovasanaisen viestin Venäjälle.
Britanniassa kuvat tulkittiin taas uudeksi todisteeksi siitä, että Johnsonin seuraajakandidaatit valmistautuvat jo vallanvaihtoon ja keskinäiseen mittelöön. Imagokampanjointi käy vahvana taustalla pääministerin kompuroidessa.
Seuraajamittelöä voi lykätä kuitenkin yksi olennainen seikka: Johnsonin kuuluisa teflonpinta.
Kohu toisensa jälkeen on julistettu oljenkorreksi, joka viimeinkin katkaisee kuuluisan kamelin selän. Niin vain on Johnson kuitenkin kerta toisensa jälkeen noussut ja jatkanut kuin ei mitään olisi tapahtunut.