Putinia yritetään jälleen panna ruotuun pakotteilla, mutta historia peloponnesolaissodasta lähtien kertoo, että pakotteiden vaikutukset ovat paljolti arpapeliä - Ulkomaat | HS.fi

Peloponnesolaissota sai ainakin välillisesti alkunsa kauppasaartoon liittyvästä kiistasta. Kuvituksessa näkyy vuonna 405 eaa. käyty Aigospotamoin taistelu, joka oli 27 vuotta kestäneen sodan viimeinen suuri taistelu. Siinä Spartan laivasto löi Ateenan laivaston.

Pakotteiden heikko historia

Antiikin Kreikassa pakotteista tuli suuren sodan ”Mainilan laukaukset”. Nykyaikana pakotteita ahkerasti käyttävällä Yhdysvalloilla on paljon kokemusta vaatimattomista saavutuksista, mutta silti niillä yritetään taas suitsia Vladimir Putinia.


26.12.2021 2:00 | Päivitetty 26.12.2021 6:38

Sanojen ja sodan välille ei mahdu paljon muuta kuin sanktiot, kun tavoitteena on painostaa jonkin valtion johtoa toimimaan eri tavalla kuin se on päättänyt toimia.

Näin summasi karkeasti lainaten ajatuksiaan veteraanidiplomaatti ja Britannian YK-lähettiläs Sir Jeremy Greenstock parin vuosikymmenen takaisessa BBC-kanavan haastattelussa, kun häneltä kysyttiin, miksi talouspakotteet ovat olleet niin suosittuja kylmän sodan päättymisen jälkeen.

Pakotteiden suosiolle toimi kimmokkeena myös Etelä-Afrikan rotuerottelupolitiikan eli apartheidin päättyminen 1990-luvun alkupuolella. Apartheidin ajatellaan yleisesti kaatuneen kansainvälisiin talouspakotteisiin, vaikkakaan niiden painoarvoa ei ole helppo mitata monien käänteiden ja tapahtumien virrassa.

Pakotteilla uhkaaminen on jälleen muodissa, kun Yhdysvallat ja Euroopan unioni yrittävät saada Venäjän presidentin Vladimir Putinin pitäytymään Ukrainaa vastaan käytävästä talvisodasta.

EU-johtajat linjasivat joulukuun huippukokouksessaan, että Venäjän aggressioon vastattaisiin ”massiivisilla seuraamuksilla”, joista koituisi Venäjälle ”raju hinta”. Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on myös luvannut kurittaa ankarasti Venäjän taloutta ja erityisesti sen pankkisektoria ja raharikkaita.

Eteläafrikkalainen vapaustaistelija Nelson Mandela vapautui 27 vuoden vankeudesta 11. helmikuuta 1990. Hän juhli vapautumistaan vaimonsa Winnien kanssa.

Tämä kaikki voi kuulostaa tutulta, koska kyseessä eivät ole ensimmäiset Venäjän vastaiset pakotteet. Sellaisia on asetettu erityisesti vuonna 2014 Krimin valtauksen ja samana vuonna alkaneen Itä-Ukrainan sodan seurauksena.

Jos aiempien pakotteiden vaikutuksia katsoo ylimalkaisesti, saavutukset ovat vaatimattomat: Putin on yhä Venäjän johtaja, hänen kaverinsa ovat yhä rikkaita, Venäjä ei ole lähtenyt Krimiltä, Venäjä uhkaa Ukrainaa uusilla sotatoimilla ja Putinin vaatimukset länsimaille ovat entistä kovemmat.

Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik sanoo, että on kuitenkin mahdollista yhtyä arvioihin, joiden mukaan pakotteet ovat purreet Putiniin.

“Ne ovat jarruttaneet Venäjän poliittista toimintaa. On mahdollista, että Venäjä olisi mennyt vielä pidemmälle 2014, jos pakotteita ei olisi asetettu”, Raik sanoo.

Atlantic Council -ajatushautomon viime keväänä julkaiseman katsauksen mukaan Venäjän talous on kasvanut pakotteiden vuoksi vuoden 2014 jälkeen keskimäärin vain 0,3 prosenttia vuositasolla, kun muun maailman kasvu on ollut keskimäärin 2,3 prosenttia.

Raikin mukaan Venäjällä on merkkejä tyytymättömyydestä Putinia kohtaan, koska tavallinen kansa tuntee nahoissaan sen, ettei maa kehity. Vaikka Putin ei joudu vastaamaan kansalle demokraattisten maiden johtajien tavoin, myös hänen on otettava kadunvenäläisen tunnot huomioon.

Ihmiset kantoivat Venäjän lippua Krimin toiseksi suurimmassa kaupungissa Simferopolissa helmikuussa 2014.

Toisaalta, joskus ahtaalle ajettu hallinto voi yrittää kääntää kansan huomion pois omista vaivoistaan ulkopoliittisella selkkauksella. Näin pakotteet voisivat toimia jopa alkuperäistä tarkoitustaan vastaan: nehän suorastaan kasvattavat sodan riskiä.

Raikin mukaan Krimin valtaaminen ja liittäminen Venäjään synnyttivätkin vuonna 2014 suurta intoa kansan parissa ja nostattivat Putinin suosiolukuja. Krimin valtausta seuranneena vuonna Putinin kannatus oli noussut 60 prosentista pitkälti yli 80 prosenttiin, vaikka maan talous painui lamaan.

Mutta tämä ei ole mikään ikiautomaatti.

“Kremlissä [Putinin hallinnossa] on ehkä haluja toistaa Krimin huumaavaa ja kansakuntaa kokoavaa vaikutusta, mutta sellaista ei oikein ole nyt tarjolla. Ihmiset eivät kaipaa kallista sotilaallista seikkailua”, Raik arvelee näkemiensä kyselytutkimusten perusteella.

Kuvitusta peloponnesolaissodasta Hutchinson-kustantamon History Of The Nations -kirjasta (1915).

Jää myöhemmän historiankirjoituksen tehtäväksi arvioida, missä määrin länsimaiden talouspakotteet Venäjän käytökseen vaikuttavat. Aiemmasta historiasta tiedetään kuitenkin, että pakotteet, kauppasaarrot ja boikotit ovat olleet melkoista arpapeliä.

Antiikin historian tunnetuin, vaikkakaan ei ensimmäinen, esimerkki talouspakotteiden käytöstä nähtiin peloponnesolaissodan (431–404 eaa.) alla, kun sen ajan mahtivaltio Ateena asetti myöskin kreikkalaisen vihollisensa Spartan liittolaisen Mégaran kaupunkivaltion kauppasaartoon.

Amerikkalaisen Yalen yliopiston historioitsija David Kagan on tulkinnut, että kauppasaarron oli määrä toimia näpäytyksenä Mégaralle ja varoituksena muille Spartan liittolaisille: meillä on kyky lyödä teitä lujaa, vaikka emme sodan tielle lähtisikään.

Eri historioitsijat ovat antaneet kauppasaarrolle eri painoarvon sen suhteen, kuinka merkittävä syy se oli sodan syntyyn; Kaganin mielestä se oli yksi keskeisistä syistä. Noin puolensadan kaupunkivaltion peloponnesolaisliittoa johtaneet spartalaiset esittivät ateenalaisille, että sota voitaisiin välttää yksinomaan kauppasaarto purkamalla.

Aikalaistodistaja, historioitsija Thukydides puolestaan vähätteli kauppasaarron merkitystä sodan sytykkeenä. Hänen mielestään spartalaiset lähtivät sotaan – vaikkakin vastahakoisesti tai ennenaikaisesti – enimmäkseen siksi, että heitä pelotti liian mahtavaksi kasvanut Ateenan valta.

Kauppasaarrosta valittamisesta saatiin tekosyy sodan aloittamiselle muutenkin väkivaltaisella aikakaudella. Tuolloin Ateena johti yli 300 kaupunkivaltion Deloksen meriliittoa.

Kauppasaarron isä oli Ateenan suuruuden ajan valtiomies Perikles, joka esimerkiksi rakennutti Akropoliin kukkulalle nykyturisteja ilahduttavia temppeleitä. Hän ei suostunut spartalaisten vaatimuksiin purkaa kauppasaartoa, koska sanoi sellaisen myönnytyksen johtavan lisämyönnytyksiin ja lopulta orjuuteen. Hieman myöhemmin alkoi sota.

Antiikin historioitsijoita tutkiva Turun yliopiston väitöskirjatutkija Juha Isotalo kallistuu Thukydideksen kannalle ollen sitä mieltä, että kauppasaarron merkitys oli marginaalinen sodan syttymiselle.

”Se oli merkittävä aikalaistapahtuma, mutta ei mikään maailmanhistorian käännekohta. Mégara oli tekosyy, vähän kuin Mainilan laukaukset”, Isotalo sanoo.

Mainilan laukaukset olivat Neuvostoliiton lavastama tykistöisku 26. marraskuuta 1939, josta Neuvostoliitto syytti Suomea ja jota se käytti syynä talvisodan käynnistämiselle neljä päivää myöhemmin.

Vaikka Mégaran kauppasaarto ei itsessään maailmanhistoriaa muuttanut, sitä seurannut 27-vuotinen peloponnesolaissota muutti. Ateenan kultakausi päättyi, Deloksen meriliitto hajotettiin ja Spartalle kuuliaiset ”30 tyrannia”, sen ajan oligarkit, pääsivät terrorisoimaan sodassa lyötyjä ateenalaisia.

Kuuban kommunistijohtaja Fidel Castro tapasi kuubalaisen keihäänheittäjän Olseydis Menendezin vuonna 2004, kun Menendez oli tuonut kotimaahansa kultamitalin Ateenan olympialaisista. Vuonna 2016 kuollut Castro johti maataan kymmenen Yhdysvaltain presidentin virkakausien ajan.

Myös nykyisempi historia on tulvillaan esimerkkejä siitä, kuinka pakotteilla ei päästä alkuperäisiin päämääriin. Siitä pakotteita ahkerasti käyttävä Yhdysvallat on saanut paljon kokemusta.

Yhdysvallat yritti esimerkiksi panna taloussaarrolla Kuuban polvilleen saarivaltiossa 1950-luvun lopulla tapahtuneen vallankumouksen jälkeen. Kuuban kommunistijohtaja Fidel Castro käänsi katseensa Neuvostoliittoon ja Kuuba onnistui säilyttämään järjestelmänsä kylmän sodan päättymiseen asti ja sen jälkeenkin. Nykyhistorian pisimmät pakotteet ovat yhä voimassa ja Kuubaa johtaa kommunistinen puolue.

Peterson Institute for International Economics -ajatushautomo julkaisi vuonna 1997 tutkimuksen, jonka mukaan Yhdysvallat oli saavuttanut ulkopoliittiset tavoitteensa vain viidessä tapauksessa 39:stä (kolmetoista prosenttia), joissa se oli valjastanut käyttöönsä talouspakotteita jotakin maata vastaan 1970-luvulta alkaen.

Huonoa onnistumisprosenttia selitti, että näissä tapauksissa Yhdysvallat oli yksinään pakotteita asettanut valtio. Kun pakotteisiin saatiin mukaan muita maita, onnistumisten osuus nousi 33 prosenttiin, ajatushautomo kertoi 115 esimerkin perusteella.

Onnistumisia selitti usein se, että pakotepolitiikan tavoitteet oli asetettu maltilliselle tasolle – ainahan niillä ei yritetä kaataa vallanpitäjiä. Esimerkiksi 1980-luvun lopulla El Salvadoria vastaan asetettiin pakotteita, kun maa oli ilmoittanut armahtavansa Yhdysvaltain sotilaita tappaneita ihmisiä. El Salvador perääntyi.

Vaatimattomat menestykset selittävät, miksi Yhdysvallat on niin halukas saamaan EU-maat mukaan Venäjän-vastaisiin pakotteisiin. Kristi Raikin mukaan amerikkalaisten ongelmana on EU-maiden hajaannus, kun kussakin jäsenmaassa lasketaan pakotteiden mahdollisia haittoja itselle.

”Jos eri EU-pääkaupungeista tulee epäilyjä, että ollaanko sitten kuitenkaan, ja kuinka paljon, valmiita uusiin pakotteisiin, siinä on uskottavuusongelma ja vaara, että uhkausta ei oteta Kremlissä niin vakavasti.”

Irakilaisnainen piteli aliravittua lastaan sairaalassa Bagdadissa vuonna 1998. Yli vuosikymmenen voimassa olleet Irakin-vastaiset pakotteet kurittivat tavallisia kansalaisia pahoin.

Moderneista pakotteista mieleen tulee helpoimmin esimerkkejä, joissa suurimman hinnan ovat maksaneet kaikki muut paitsi kohdemaiden johtajat. Irakin, Iranin ja Pohjois-Korean vastaiset pakotteet eivät kaataneet Saddam Husseinia, Teheranin pappisvaltaa tai Kimien dynastiaa, mutta kyseisten maiden kansalaiset ovat kärsineet pakotteista merkittävästi.

Saddam kaatui lopulta vuonna 2003 käynnistetyllä laajamittaisella sodalla, mutta se puolestaan heikensi Yhdysvaltain sotaponnisteluja Afganistanissa ja maan yleistä uskottavuutta koko maailman parasta edistävänä supervaltana. Samanaikaisesti Kiina voimistui ja toimi inspiraationa monille autoritaarisille hallituksille.

Pakoteuhkausten kohteeksi joutunut Venäjä pyrkii nyt lujittamaan taloussuhteitaan Kiinaan. Putin toivoo, että Kiina voisi laimentaa länsimaiden pakotteita hieman kuten Mégara tukeutui Spartaan tai Kuuba Neuvostoliittoon.

Raikin mukaan Venäjän ja Kiinan lähentyminen voi kuitenkin olla pitkälti näytelmää, jossa juuri nyt tuntuu kannattavalta esittää maiden suhteet läheisempinä kuin ne oikeasti ovat.

”Se on hyvin monimutkainen asetelma. Venäjä on hyvin varuillaan Kiina-suhteessaan, ettei se ajautuisi syvään riippuvuuteen. Haluaako Venäjä ryhtyä juniorikumppaniksi Kiinan dominoimissa järjestelmissä? Se ei ole mitenkään selvä asia”, Raik sanoo.

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Kiinan presidentti Xi Jinping tapasivat Brasiliassa pidetyn huippukokouksen yhteydessä marraskuussa 2019.

Turun yliopiston tutkija Juha Isotalo kertoo, että kumppanuudet vaihtelivat ja liittolaisuudet olivat epäluotettavia myös 2 400 vuoden takaisessa Kreikassa. Kauppasaartoon asetettu Mégara esimerkiksi oli aiemmin ollut Spartan liittolainen, kunnes se liittoutui Ateenan kanssa, minkä jälkeen se vaihtoi taas puolta.

Peloponnesolaissodan voittajaksi julistettiin historiankirjoissa Sparta, mutta myös sen voimat ehtyivät pahoin vuosikymmenien taisteluissa.

”Sota kulutti Kreikkaa aivan hirveästi ja Kreikka heikkeni pysyvästi. Ateena ja Sparta eivät sen jälkeen olleet enää mitään Välimeren maailmanmahteja”, Isotalo sanoo.

Isotalon mukaan Mégaran kauppasaarto oli esimerkki siitä, kuinka kukaan ei saanut haluamaansa. Kauppasaarron kohde kurjistui, ateenalaiset eivät onnistuneet välttämään sotaa ja spartalaiset vedettiin liittolaistensa myötä sotaan, jonka he alun perin olivat halunneet välttää.

“Mégaran tapauksessa ei ollut yhtään voittajaa”, Isotalo toteaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat