Suomen hävittäjät toimittava Lockheed Martin lajittelee amerikkalaisten postin, laskee verot ja tarkistaa sosiaalituet – ja arvostelijoiden mukaan ajoi Yhdysvallat sotaan omaksi edukseen - Ulkomaat | HS.fi

Suomen hävittäjät toimittava Lockheed Martin lajittelee amerikkalaisten postin, laskee verot ja tarkistaa sosiaalituet – ja arvostelijoiden mukaan ajoi Yhdysvallat sotaan omaksi edukseen

Lockheed Martin pyörittää Yhdysvalloille elintärkeitä järjestelmiä.

Lockheed Martin esitteli F-35-hävittäjää huhtikuussa 2018 Berliinissä.

22.12.2021 2:00 | Päivitetty 22.12.2021 6:28

Ennen kuin Suomi päätti ostaa hävittäjänsä yhdysvaltalaiselta Lockheed Martinilta, yritys oli luultavasti tuntematon useimmille suomalaisille.

Marylandin Bethesdassa päämajaansa pitävä yritys ei kuitenkaan ole mikä tahansa asekauppias vaan lähes 120 000 työntekijän megayhtiö. Sen liikevaihto on yli 65 miljardia dollaria vuodessa, enemmän kuin Suomen valtion tulot.

”Lockheed Martin ei ole yhtä tunnettu tavikselle kuin Amazon tai Apple, vaikka sehän on amerikkalaisenkin mittapuun mukaan erittäin suuri yritys”, kommentoi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak.

Charly Salonius-Pasternak

”Suomessa helposti nähdään, että Lockheed Martin tekee vain hävittäjiä. Luulen, että jopa tavallisille amerikkalaisille tulisi yllätyksenä, miten merkittävä toimija se on.”

Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikkaa seuraavalle Lockheed Martin tulee sen sijaan vastaan väkisin, sillä yksityisellä puolustusväline- ja -palvelusektorilla on Yhdysvalloissa merkittävästi vaikutusvaltaa.

Lockheed Martinin imperiumi ulottuu aseista aina sosiaaliturvaan ja logistiikkaan. Sen järjestelmät lajittelevat amerikkalaisten postin, laskevat verot ja huolehtivat jopa sosiaalitukien myöntämisestä ja tarkistamisesta. Sotakoneiden lisäksi yritys valvoo siviililentoliikennettä ja avaruuslentoja.

Yhdysvallat ostaa Lockheed Martinilta jopa väestönlaskennan.

Työntekijä Lorenzo Bowdry tarkisti postinlajittelukonetta vuonna 1997 Lockheed Martinin tehtaalla Oldsmarissa Yhdysvalloissa.

Tunnetuimmalla alallaan aseteollisuudessa Lockheed Martinilla on niin vahva asema, ettei Yhdysvaltojen nykyarmeija välttämättä pärjäisi ilman sitä. Yhtiö rakentaa esimerkiksi hävittäjiä, ohjuksia, satelliittien antureita ja modernissa sodankäynnissä keskeisiä tietojärjestelmiä.

Se myös lähettää työntekijöitään konfliktialueille käyttämään ja huoltamaan tuotteitaan.

Kun Yhdysvaltojen joukot jättivät elokuussa Afganistanin, Lockheed Martin ilmoitti jatkavansa hävittäjien huoltoja etänä.

”Jos on ollut missään Yhdysvaltojen tukikohdassa, siellä on paljon sotilas­firma­palveluiden ihmisiä. Irakissa heitä oli enemmän kuin sotilaita”, Salonius-Pasternak kuvailee.

Lockheed Martinin viimeisin aluevaltaus on terveysteknologia, jota yritys on kehittänyt muutamien vuosien ajan. Nyt yritys on siis mukana sekä ihmisten haavoittamisessa että heidän hoitamisessaan.

Lockheed Martinin ulkoisten tukirankojen tuotepäällikkö Keith Maxwell esitteli tuotetta Washingtonissa marraskuussa 2018.

Yhydysvaltalaislehti The New York Times kirjoitti vuonna 2004 Irakin sodan aikaan, että Lockheed Martin ”ei ehkä hallitse Yhdysvaltoja mutta auttaa kyllä pyörittämään hengästyttävän suurta osaa siitä”.

Lehden mukaan ainakin Yhdysvaltain puolustus­ministeriöllä Pentagonilla ja keskus­tiedustelu­palvelulla CIA:lla olisi vaikeuksia toimia ilman Lockheed Martinia. Salonius-Pasternak vahvistaa arvion.

”Lockheed Martin on too big to fail eli liian suuri kaatumaan.”

Se tarkoittaa, että jos Lockheed joutuisi vaikeuksiin, Yhdysvaltain valtio joutuisi puuttumaan peliin ja takaamaan toiminnan jatkumisen. Suomen hävittäjien huoltovarmuuden kannalta tämä on oikeastaan hyvä asia, Salonius-Pasternak sanoo.

Koostaan huolimatta Lockheed Martin on jäänyt kansalle laajasti tuntemattomaksi, koska se käy kauppaa pääasiassa valtioiden ja suuryritysten kanssa.

Salonius-Pasternakin mukaan noin kymmenesosa Pentagonin ulkopuolisille toimijoille maksamasta rahasta menee joka vuosi Lockheed Martinille. Yrityksellä on sopimuksia myös esimerkiksi avaruusjärjestö Nasan kanssa. Erilaisia alihankkijayrityksiä taas on lukemattomia.

Suurella yrityksellä on paljon valtaa, eikä Lockheed Martin ole aina käyttänyt sitä oikein.

Yrityksen historiaa on tahrannut merkittävä lahjusskandaali, jossa sen edustajat antoivat 1970-luvulla miljoonien dollarien lahjuksia muun muassa Hollannin viranomaisille. Tapaus oli merkittävä syy siihen, että Yhdysvalloissa otettiin käyttöön laki ulkomaisten viranomaisten lahjomisesta.

Sittemmin yritys on kohdannut kovaa kritiikkiä myös kotimaan korruptiosta.

”Niin sanottu pyöröovi-ilmiö on iso ongelma Yhdysvalloissa: jengi tulee ja menee virkojen ja yksityisten yritysten välillä”, Salonius-Pasternak arvioi.

”Kenraali voi käytännössä tietää saavansa eläkkeellä hallituspaikan jossakin yrityksessä. He ovat siis ensin mukana speksaamassa hankintoja ja sitten hyötymässä niistä.”

Salonius-Pasternak ei kuitenkaan usko, että ilmiö liittyisi erityisesti juuri Lockheed Martiniin.

”Kilpailusyistä Lockheed Martinin jopa pitää tehdä sitä.”

Salonius-Pasternakin mukaan Pentagon on epäilemättä tietoinen Lockheed Martinin merkittävästä roolista ja pitää huolta, ettei mikään sen toiminto ole riippuvainen vain yhdestä yrityksestä.

”Pentagon yrittää varmistaa, että useampi yritys kykenee tuottamaan samat asiat. Muutenhan Lockheed Martinilla olisi monopolivalta.”

Toinen kritiikki Lockheed Martinia kohtaan liittyy siihen, että yritys hyötyy suoraan Yhdysvaltojen sodista: mitä enemmän konflikteja, sitä suuremmat markkinat sen tuotteille.

Kanadalainen tutkiva toimittaja ja kirjailija Naomi Klein argumentoi kirjassaan Tuhokapitalismin nousu, että Irakin sotaa ei voittanut Irak, Yhdysvallat tai al-Qaida vaan Lockheed Martin ja muut yhdysvaltalaiset ”turvallisuusalan” yritykset. Niiden osakkeiden arvo nousi merkittävästi sodan myötä.

Klein katsoo, että julkista mielipidettä muokkaamalla yksityiset yritykset Lockheed Martin etunenässä lietsoivat tahallaan Yhdysvallat sotaan, jolla ne sitten itse rikastuivat. Lockheed Martinin johtajat esimerkiksi perustivat Valkoisen talon toiveesta lobbausryhmän, joka puffasi Irakin sotaa julkisuudessa.

Irakilainen sotilas vahti Yhdysvaltojen tukikohdan luovutusta Irakin joukoille maaliskuussa 2020 Mosulin eteläosassa.

Lockheed Martinilla todella on merkittävä lobbausbudjetti, Salonius-Pasternak toteaa. Hän pitää kuitenkin ajatusta salaliitosta liioiteltuna.

”Näillä yrityksillä on valtaa, ja ne rahoittavat paljon tilaisuuksia, tutkimuksia ja muuta, sitä ei voi kiistää. Mutta syyskuun 11. päivän iskut loivat sellaisen imun, että firmalla tarvitsi olla vain kohtalainen Powerpoint-esitys ja rahaa tuli. Ei se vaatinut mitään suhmurointia.”

Lockheed Martin rikastui paitsi varsinaisten sotatoimien ansiosta myös siksi, että kotimaan turvallisuuteen alettiin keskittää moninkertaisesti voimavaroja.

Salonius-Pasternak muistaa, että syyskuun 11. päivän terrori-iskut olivat Yhdysvalloille täysi šokki: yhtäkkiä pommi-isku tuntui mahdolliselta missä ja milloin vain. Valtio oli valmis maksamaan maltaita, jotta kymmeniätuhansia ihmisiä pystyttiin tunnistamaan ja valvomaan lentokentillä. Lockheed Martin tarttui tilaisuuteen.

”Muistan sen yksimielisen ilmapiirin, että tällaista ei saa koskaan enää tapahtua. Ajatus oli, että tietenkin nyt laitetaan rahaa tähän. Vähän samaa on nyt nähtävissä monessa paikassa koronan yhteydessä.”

Salonius-Pasternak näkee kuitenkin yhden merkittävän ongelman Lockheed Martinin ja muiden suurten turvallisuusalan yritysten roolin kasvussa: kun valvontaa kerran laajennettiin, sitä on ollut mahdotonta purkaa myöhemmin. Rahaa ja poliittisia pisteitä on pelissä liikaa.

Valvonnasta hyötyvät yritykset eivät vapaaehtoisesti aja omaa toimintaansa alas, ja poliitikoille turvajärjestelmistä leikkaaminen on suuri riski, Salonius-Pasternak sanoo.

”Entä jos tuleekin joku isku ja sinä olet juuri vähentänyt valvontaa?”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat