HS liittyi jahtiporukkaan Andalusiassa, jossa villisiat mullistivat ekosysteemin: ”Metsä on hiljentynyt" - Ulkomaat | HS.fi

Metsästysseuran jäsenet Juan Cózar (vas), Cristóbal Díaz ja Francisco Javier jahtasivat ajokoirien kanssa villisikoja Genalin laaksossa Málagan maakunnassa Andalusiassa.

Riistasta tuli riesa

HS seurasi espanjalaisia metsästämässä täystuhona pidettyjä villisikoja. Lauhtuva ilmasto suosii sairauksia levittävän eläimen kulkeutumista kaupunkienkin riesaksi.


22.12.2021 2:00 | Päivitetty 22.12.2021 6:41

Genalin laakso, Andalusia

Kutsumattomat vieraat ovat myllänneet pihaani yöllä. Maahan on kynnetty syviä vakoja kuin perunapellossa.

Jo aiemmin mellastajat olivat viskelleet pihaportaikon harkkoja sikin sokin. Köriläitä ei haitannut, että Andalusian vuorilla sijaitsevaa perintötaloamme ympäröi piikkilangalla terästetty aita.

Villisiat eli metsäkarjut (Sus scrofa) piinaavat luontoa ja ihmisiä aina vain suuremmin laumoin. Kaupungeissa ne rymäköivät ja hotkivat jätteitä roskapöntöistä. Fiksut, kaikkiruokaiset riistaeläimet ovat muuttuneet maanvaivaksi ja mullistaneet paikallisia ekosysteemejä.

Villisika kipitti tienviertä Molins de Rein kunnassa Barcelonan laitamilla, Collserolan luonnonsuojelualueen liepeillä huhtikuussa 2020.

”Eikä vain täällä meidän kulmillamme tai Espanjassa, vaan ympäri maailmaa”, painottaa José Rubio, joka on lähdössä villisikajahtiin Genalin laaksossa Málagan maakunnassa.

Saan lähteä passiin Rubion kanssa. Mukaan tulevat myös Genalguacilin metsästysseuran jäsenet Juan Cózar, Cristóbal Díaz ja Francisco Javier.

Suurkaupunkien asukkaat Roomasta Berliiniin ja Krakovaan totuttelevat elämään villisikojen kanssa. Hämärän turvin liikkuvien elikkojen tarkasta määrästä Euroopassa ei ole varmuutta. Niitä viipotti EU:n mukaan Euroopassa arviolta kymmenen miljoonaa muutama vuosi sitten, ja nyt taatusti enemmän.

Espanjassa on mahdollisesti jo yli miljoona villisikaa. Pandemia-aika on ollut erityisen suosiollista lisääntymiselle, kun niiden pahin vihollinen ihminen on joutunut pysyttelemään sisätiloissa, päivälehti El Mundo kertoi tiedesivuston artikkelissa kesällä.

”Madridissa tai Badajozissa villisikoja on niin valtavasti, että seuroille myönnettiin lupa metsästää päivittäin”, Aurinkorannikolla asuva Cristóbal Diaz valistaa.

Miehet pähkäilevät, oliko Barcelonassa asuva poptähti Shakira taluttamassa koiraa vai miksi villisiat kävivät naisen päälle alkusyksynä. Elikot sieppasivat Shakiran repun, kun hän ulkoili poikansa kanssa puistossa.

EMAKOT porsivat kaksi kertaa vuodessa, ja jälkikasvua voi syntyä jopa tusina. Villisiat lisääntyvät kaikkein kerkeimmin maailman sorkka- ja kavioeläimistä suhteessa painoon.

Lauhtuva ilmasto suosii lajin levittäytymistä. Pelloilla maissitarjoilu jatkuu pidempään, eivätkä kireät pakkaset ole possuille samanlainen uhka kuin ennen, Euroopan maanomistajien järjestö Elo luonnehtii.

Yhdysvalloissa villisiat on kruunattu kaikkein haitallisimmaksi vieraslajiksi. Espanjalaisvalloittajien vanavedessä kulkeutuneet metsäkarjut aiheuttavat nykyisin Yhdysvaltain maatalousministeriön mukaan ainakin 2,2 miljardin euron menetykset vuosittain.

Villisika lukeutuu Euroopan kotoperäisiin lajeihin, vaikka esimerkiksi Ruotsista ne hävitettiin väliaikaisesti metsästämällä. Luonnonvarakeskus Luke luokittelee suomalaisen metsäkarjun tulokkaaksi, joka on tehnyt paluun parin tuhannen vuoden tauon jälkeen.

Juan Cózar (oik) jutteli Francisco Javierin kanssa villisikajahdissa Genalin vuoristolaaksossa, Málagan maakunnassa Andalusiassa.

SUNNUNTAI sarastaa kirpeänä, kun jahtiporukka suuntaa metsälle. Haulikot olkapäillä vaeltavasta nelikosta huokuu vakavuus. Tässä ei harrasteta iloista ulkoilmaelämää, vaan marssitaan asukkaiden ja tiukoille joutuneiden luonnonlajien yhteisen hyvinvoinnin puolesta.

”Villisioille kelpaa ruoaksi mikä vain: ne syövät pieneläimet ja poikaset, kuten metsäkauriiden ja saksanhirvien vasat, lintujen munat, karitsat, kilit. Ne ahmivat viljat ja tyhjentävät hedelmäpuut ja vihannespalstat. Satoa ei kannata kylvää, koska siemenet katoavat parempiin suihin”, eläköitynyt autokauppias Juan Cózar luettelee.

Juttelemme Cózarin kanssa kahdestaan, koska muut laskeutuvat alemmas laaksoon. Sieltä ajokoirien on määrä nousta neljän muun metsästäjän kanssa.

Cózar lataa haulikkoonsa lain sallimat kolme patruunaa.

Neonoranssin takin selkämyksessä komeilee villisian torahampainen pää ja vuoristovuohi. Molempia Espanjan entinen kuningas Juan Carlos I on käynyt jahtaamassa tässä lähellä, italialaisen pohatan suurtiluksilla, Cózar kertoo.

”Norsuja meillä ei liikuskele”, Cózar virnuilee.

Kuningas suututti espanjalaiset, kun julkisuuteen nousi tieto monarkin elefanttijahdista Botswanassa vuonna 2012. Hänen skandaalinsa eivät siihen loppuneet.

Lue lisää: Kansallissankari ja häpeäpilkku

Kun Juan Cózar oli pieni, he kaatoivat isän kanssa kauriita ja hirviä ja ampuivat kaniineita ja pyitä. Villisiat ilmaantuivat 15–20 vuotta sitten.

”Metsä on hiljentynyt. Hirviä en enää henno metsästää.”

Jänisrutto on tappanut pitkäkorvia ja lintuja, mutta villisika kantaa lukuisia vakavia tarttuvia sairauksia. Sikatilalliset kammoavat afrikkalaista sikaruttoa. Tanska pystytti Saksan rajalle aidan, jottei tauti leviäisi etelästä miljardien eurojen lihatalouteen.

Villisikaa on kautta aikojen arvostettu ruokaherkkuna, ja eri maissa villisikatarhat ovat myös nähtävyyksiä.

Ajatus villisian lihan syömisestä kuitenkin kuvottaa Juan Cózaria.

”Ne ovat raadonsyöjiä”, hän perustelee.

Raa´aksi jäänyt liha voi tartuttaa ihmiseen trikinoosin, tuskallisen lihaksiin menevän loissairauden. Saaliista annetaan aina näyte eläinlääkärille, mutta näillä main liha maistuu harvalle, Cózar kertoo.

Espanjalainen metsästysseuran jäsen Juan Cózar seisoi aamun sarastaessa passissa villisikojen möyrimässä rinteessä Genalin laaksossa, Málagan maakunnassa Andalusiassa.

PAMAUS kajahtaa laaksosta, sitten melkein vierestä. Utelias yksinäinen espanjanpodenco ja pian liuta muita koiria pelmahtaa pusikosta. Niiden kaulapannoissa kilisevät kulkuset. Kuonot vainuavat jälkiä myllätyssä mullassa.

”Kuudesta seitsemään villisikaa on liikkeellä”, ylämäkeen kapuava Cristóbal Díaz huudahtaa kiihtyneenä.

Kolme tuntia vierähtää. Ajokoirien jälkeen saapunut Cristóbal Holgado suunnittelee Juan Cózarin kanssa uutta jahtia.

Kuulen kimeää haukuntaa. Oikealta miesten selän takaa ampaisee kookas, rusehtava ja muodoltaan suippo otus.

”Jabalí!” kiljahdan häkeltyneenä. ”Villisika!”

Miehet vaikenevat. Koirat kiitävät perässä oliivilehdon halki.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat