Kun kymmenen vuotta sitten vierailin Kabulissa, tytöt nyrkkeilivät kaupungin stadionilla – Nyt naisten ääni on kadonnut, ja tämä johtaa lopulta myös Talebanin häviöön - Ulkomaat | HS.fi

Kun kymmenen vuotta sitten vierailin Kabulissa, tytöt nyrkkeilivät kaupungin stadionilla – Nyt naisten ääni on kadonnut, ja tämä johtaa lopulta myös Talebanin häviöön

Kun koulujen talvilomat päättyvät maaliskuussa, Taleban-hallinnolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin avata koulujen ovet kaikenikäisille tytöille ja pojille, kirjoittaa Afganistanin naisten ja tyttöjen tilannetta seuraava HS:n toimittaja ja kuvaaja Kaisa Rautaheimo.

Naisten jono Maailman ruokajärjestön avustuspisteellä Kabulissa viime marraskuussa.

8.1. 2:00 | Päivitetty 8.1. 6:31

Afganistanilaisten tapaan kuuluu onnitella sukulaisia, tuttavia ja naapureita, kun ensilumi sataa. Kabulissa se tapahtui muutama viikko sitten.

Pääkaupungin asukkaat ehtivät jo odottaa lunta. Yleensä se sataa aiemmin.

Silti maahan on luvassa kylmempi talvi kuin aikoihin. Tämä johtuu Talebanin valtaantulosta, jota on seurannut käytännössä koko valtion romahtaminen.

Afganistanin talous on jumissa ja humanitäärinen tilanne katastrofaalinen.

Inhimillistä kärsimystä lisää epävarmuus uuden hallinnon uusista säännöistä.

Naisten ja tyttöjen olemiseen ja elämiseen liittyviin asioihin Taleban on puuttunut lähes viikoittain menneen syksyn ajan.

On kerrottu muuan muassa, että naiset eivät saa liikkua ilman miespuolista saattajaa yli 72 kilometriä kotoaan ja naisten kuvia ei tulisi näkyä kaupunkien katukuvassa.

Uudet säännöt ovat olleet pöyristyttäviä varsinkin koulutetulle väestölle maan pääkaupungissa.

Isoihin asioihin kuten yli 12-vuotiaiden tyttöjen koulunkäyntiin tai naisten mahdollisuuteen tehdä työtä, jota he itse haluavat, ei yksiselitteistä päätöstä ole vieläkään tehty.

Edellisen kerran, kymmenen vuotta sitten, tapasin Kabulissa naisia, jotka työskentelivät kansanedustajina, poliiseina ja virkamiehinä. Tytöt nyrkkeilivät Kabulin stadionilla.

Kun palasin Afganistaniin viime marraskuussa yhdessä toimittaja Maria Mannerin kanssa, näiden naisten ääni oli kadonnut.

Pääkaupungin kaduilla näkyi naisia vain harvakseltaan.

Osa on lähtenyt maasta tai suunnittelee sitä. Toiset ovat piiloutuneet koteihinsa ja hätäpäissään tuhonneet menneisyytensä siinä pelossa, että Taleban kostaa heille.

Harvat ovat uskaltautuneet kaduille protestoimaan oikeuksiensa puolesta.

Monista tuntuu, että Talebanin hallinnon myötä ollaan menossa ajassa satoja vuosia taaksepäin. Näin varmasti tapahtuu, jos koulut eivät aukea kaikenikäisille tytöille ja pojille kuluvan talven jälkeen.

Kabuliin satoi ensilumi 15. joulukuuta.

Loppusyksystä Kabulissa vieraillessamme lämpötila meni öisin jo pakkasen puolelle.

Ilmassa oli palaneen katku, ja kaupunkia ympäröivät savupilvet. Lapset keräsivät kaduilta mitä tahansa poltettavaa löysivät, jotta koteihin saataisiin lämpöä.

Afganistanin kaltaisessa maassa vuodenajoilla on merkitystä.

Marraskuun lopussa koulut menevät kiinni, koska julkisissa rakennuksissa ei ole lämmitystä. Koululaiset ovat talvilomalla kolme kuukautta.

Vuoristoisessa maassa monet alueet jäävät saarroksiin talvikuukausien ajaksi. Ihmiset hiljentyvät koteihinsa ja keskittyvät pitämään huolta perustarpeistaan, lämmöstä ja ravinnosta.

Vuosikymmenien ajan talvi on merkinnyt myös tulitaukoa taisteluissa. Huhtikuussa tai toukokuussa on tavallisesti julistettu keväthyökkäys, milloin minkäkin ryhmittymän aloitteesta. Tämä on merkinnyt vuosittaisen taistelusesongin alkua, joka on kestänyt taas seuraavaan talvitaukoon asti.

Taleban sanoo naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kontrollin olevan ideologista, mutta se on ilman muuta myös poliittista.

On esitetty erilaisia näkökulmia siihen, miksi Taleban on antanut niin epämääräisiä kannanottoja tyttöjen koulunkäynnistä ja naisten työnteosta.

Yhtäältä Talebanin arvioidaan näin pyrkivän laajentamaan neuvotteluvaraa kansainvälisen yhteisön suhteen.

Toisaalta epämääräisyyden uskotaan johtuvan Talebanin sisäisestä hajaannuksesta, jossa vastakkain ovat sekalaisen ryhmittymän uudistusmielisempi ja vanhoillisempi siipi.

Naisten ja tyttöjen oikeuksien rajoittamisella on perinteisesti lujitettu poliittista valtaa Afganistanissa. Näin arvioidaan tapahtuneen nytkin.

Vahvasti miesvaltaisessa yhteiskunnassa Taleban vahvistaa johtajuutta kansan silmissä polkemalla naisten ja tyttöjen oikeuksia.

Entinen naistenministeriö on lakkautettu, ja sen tilalla on nykyään hyveen ja paheen ministeriö.

Pelaaminen tyttöjen oikeudella käydä koulua ja opiskella itselleen mieluinen ammatti on äärimmäiseen julmaa. Siinä pelissä Talebanilla ei ole kuin hävittävää.

Maa kärsii jo ennalta koulutusvajeesta. Tuoreen Unescon raportin mukaan viimeisen 20 vuoden aikana on tapahtunut paljon edistystä, mutta silti vain 30 prosenttia naisista osasi lukea vuonna 2018.

Afganistanissa on pulaa koulutetusta työvoimasta kaikilla yhteiskunnan aloilla. Asiaa ei varsinaisesti helpottanut se, että elokuun lopun evakuointilennoilla pakeni pääosin koulutettua väestöä.

Lumien lähdettyä lähtee lisää koulutettuja ihmisiä, jos maan uudet johtajat eivät toimi kansansa hyväksi.

Aivovuodon myötä Talebanin on entistä vaikeampaa luoda maahan kehitystä, jota Afganistan kipeästi tarvitsee.

Sulkemalla tytöt ja naiset julkisesta elämästä Taleban tekisi maasta hylkiövaltion muiden maiden silmissä.

Tämä olisi kuolinisku lähes täysin ulkomaisen tuen varassa elävälle Afganistanille.

Maaliskuussa lämpötila nousee, ja on aika koulujen taas avata ovensa.

Kaisa Rautaheimo seuraa Afganistanin naisten ja tyttöjen aseman kehittymistä elokuun 2022 loppuun saakka muiden tehtäviensä ohella. HS on nimittänyt tehtävään vuoden ajaksi erikoistoimittajan, ja aiemmin tehtävää on hoitanut Maria Manner. Lähetä Rautaheimolle juttuvinkkejä osoitteeseen kaisa.rautaheimo@hs.fi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat