Historiallinen Hitler-vertaus sopii nyt paremmin kuin koskaan, sanoo virolainen asiantuntija Venäjän vaatimuksista – Suomi on jäämässä EU:n puolustuskysymysten kanssa yksin - Ulkomaat | HS.fi

Historiallinen Hitler-vertaus sopii nyt paremmin kuin koskaan, sanoo virolainen asian­tuntija Venäjän vaatimuksista – Suomi on jäämässä EU:n puolustus­kysymysten kanssa yksin

Viron turvallisuuspolitiikan tutkimuskeskuksen johtajan Kristi Raikin mukaan Suomi pääsisi halutessaan Naton jäseneksi.

Suomalaiset hävittäjäohjaajat harjoittelivat yhdessä Belgian ja Puolan kanssa Virossa Ämarin lentotukikohdassa keväällä 2016.

5.1. 2:00 | Päivitetty 5.1. 6:25

Kun Venäjä joulukuussa julkaisi vaatimuslistan Yhdysvalloille ja Natolle, Viroon laskeutui hiljaisuus. Yleensä Viron suhde Venäjään on jännitteinen ja kommentointi varoittelevaa.

Ehkä hiljaisuus johtui joulun ajasta, pohtii Kristi Raik.

Raik johtaa Viron ulkopoliittista instituuttia, joka toimii osana Viron turvallisuuspolitiikan tutkimuskeskusta (ICDS). Hän on työskennellyt vanhempana tutkijana Suomen Ulkopoliittisessa instituutissa ja on myös Turun yliopiston valtio-opin dosentti.

Venäjän vaatimukset johtivat siihen, että presidentti Sauli Niinistö otti niihin kantaa uudenvuoden puheessaan. Puheessa muistutettiin, että Suomi voi hakea sotilasliitto Naton jäsenyyttä, jos haluaa. Niinistö kannusti keskustelemaan asiasta.

Lue lisää: Lue tästä presidentti Niinistön puhe sanasta sanaan

”Viroa on aina kiinnostanut Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys ihan ykkösasiana”, sanoo Raik. ”Virossa ei kuitenkaan ymmärretä sitä, miten periaatteellisesti tärkeä asia Suomelle Nato-optio on ollut, kun Suomi on ylläpitänyt sillä omaa liikkumatilaansa suhteessa Venäjään.”

Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik keväällä 2019 Tallinnassa.

Virolaisille Suomen Nato-optio on ollut suorastaan hilpeyden aihe: keskustelu alkaa vasta, kun tilanne kiristyy, mutta jäsenhakemus jää silti aina lähettämättä.

Viro, Latvia ja Liettua liittyivät Natoon jo vuonna 2004. Baltiasta katsottuna pohjoisen naapurin kipuilu saattaa näyttää menneen talven lumilta.

Suomessa näin kiihkeää Nato-keskustelua ei ole nähty sen jälkeen, kun Venäjä valtasi Krimin Ukrainalta vuonna 2014. Nato-jäsenyyden puolesta ovat viime päivinä puhuneet useat kansanedustajat esimerkiksi vihreistä ja Rkp:sta.

"Yksi eroavaisuus, jonka näen Suomen ja Viron keskustelussa, on EU:n turvallisuuspoliittinen rooli. Presidentti Niinistön puheessa oli ilmeistä tyytymättömyyttä EU:n toimia kohtaan, mutta hämäräksi jäi, mitä toimia EU:lta odotetaan”, sanoo Kristi Raik.

Suomi on jäämässä aika yksin sen näkemyksensä kanssa, että EU:n puolustuspoliittista roolia tulisi vahvistaa. Ruotsikin suhtautuu asiaan varovaisesti.

Raik huomauttaa, että suuret EU-maat kuten Saksa ja Ranska ovat jo Natossa eikä varsinainen alueellinen maanpuolustus ole EU:n agendalla.

”Puolustusasioiden veturina EU:ssa toimii Ranska, mutta se edistää omia intressejään eikä Venäjän uhkaan varautuminen ole Ranskalle keskeistä. Myöskään Baltian maat ja Puola eivät ole halunneet tuoda puolustuspolitiikkaa EU:n agendalle sen enempää.”

Raikin mielestä EU:n puolustuspoliittisen toiminnan pohdinta on perustavanlaatuinen kysymys. Hän on pohtinut, mitä EU voisi tehdä.

”Olisi Baltian maidenkin edun mukaista löytää sellaista sisältöä, joka tukisi Itämeren alueen turvallisuutta. Myös diplomaattisen roolin vahvistaminen olisi tarpeen.”

Neuvottelut Venäjän vaatimuksista alkavat Genevessä 10. tammikuuta. Raikin mukaan ei ole selvyyttä siitä, mitkä Yhdysvaltojen kannat neuvotteluissa ovat.

”On vähän epäselvää, kuinka vahvasti Yhdysvallat reagoisi, jos Venäjä käyttäisi laajemmin sotilaallista voimaa Ukrainaa vastaan. Näyttää siltä, että amerikkalaiset haluavat pitää eurooppalaiset mukana. Mutta tuntuu kuin Yhdysvallat odottaisi eurooppalaisilta selvyyttä siihen, mihin Eurooppa on valmis muun muassa kovempien pakotteiden osalta.”

Venäjän laivaston ydinsukellusvene Dimitri Donskoi Suomenlahdella kesällä 2018.

Yksi Venäjän vaatimuksista on, että Naton laajentuminen itään keskeytetään. Entä jos käykin niin, että Suomen Nato-optio happanee?

Raik ei pidä todennäköisenä vaihtoehtoa, ettei Suomi halutessaan pääsisi Naton jäseneksi.

”Se näyttäisi Venäjälle myöntymiseltä, ja Suomi on vahva ehdokas, joka täyttää jäsenkriteerit paremmin kuin jotkut nykyisistä jäsenistä. Lisäksi Naton kannalta Baltian puolustaminen helpottuisi, jos Suomi ja Ruotsi olisivat Naton jäseniä.”

Jos Suomi päättäisi hakea Naton jäsenyyttä, pitäisi Raikin mielestä pystyä varmistumaan siitä, että prosessi on nopea ja lopputulos varmistettu. Teoriassa tämä voisi byrokraattisena pidetyltä Natolta onnistua, jos paine on riittävän kova synnyttämään poliittista tahtoa.

”Kun ajat ovat helpommat, on helpompaa perustella, miksi jäsenyyttä ei tarvita. Nyt kun tilanne on hälyttävä ja sodan uhasta Euroopassa puhutaan, on vaikeampaa perustella, miksi Natoon ei kuuluta.”

Lyhyellä tähtäimellä arvioituna jäsenhakemuksesta voisi syntyä seurauksia.

”On syytä pohtia, miten Venäjä hakemukseen reagoisi. Painostusta ja erilaisten hybridivaikuttamisen keinojen kiristymistä tulisi varmasti”, Raik sanoo.

”Mutta niihin voi varautua, eikä niiden pitäisi olla syy jättää hakematta tai keskustelematta hakemisesta.”

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasivat Helsingissä toimivan Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen avajaisissa syksyllä 2017. Kuvassa myös EU:n edellinen ulkosuhdevastaava Federica Mogherini (2. oikealta) sekä pääministeri Juha Sipilä (kesk.)

Venäjän vaatimukset kohdistuvat ensi sijassa Ukrainaan. Naton mahdollinen laajentuminen on oleellinen myös Suomen kannalta, mutta Raikin mielestä Baltiassakaan ei ole aihetta liialliseen levollisuuteen.

On mahdollista, että Venäjän hallinto on katsonut hetkensä koittaneen nähdessään lännessä heikkouden merkkejä. Diplomaattinen hyökkäys on ajoitettu sen mukaan.

”Euroopan yhtenäisyys on testissä, kuten myös valmius vastatoimiin Venäjän pysäyttämiseksi. Niillä on hintansa myös Euroopan maille”, Raik sanoo. Hän mainitsee perusteluiksi esimerkiksi Saksan liittokanslerin vaihdoksen, joka sekoittaa poliittista kenttää.

”Täällä tavoin Venäjä yrittää sanella Suomen ja Ruotsin turvallisuuteen liittyviä valintoja aivan kuin ei olisi tekemisissä itsenäisten valtioiden kanssa ollenkaan.”

Raik muistuttaa, että asetelmassa on riskejä myös Venäjälle. Venäjä haluaa todennäköisemmin käydä kovaa diplomaattista peliä ja saada sitä kautta länneltä myönnytyksiä kuin käyttää lisää sotilaallista voimaa Ukrainaa vastaan.

”Vaikea nähdä, mitä Venäjä voittaisi hyökkäämällä. Ukraina taistelisi, ja kansainväliset reaktiot luovat oman paineensa.”

Aggressiivisen käyttäytymisen näkökulmasta tilanne muistuttaa Raikin mielestä syksyllä 1938 solmitun Münchenin sopimuksen tilannetta. Siinä Britannia, Ranska ja Italia antoivat periksi ja luovuttivat natsi-Saksalle Tšekkoslovakian sudeettialueita, jotta sodan uhalta vältyttäisiin. Hitler rikkoi sopimukset, ja syttyi toinen maailmansota.

”1930-luvun loppuun liittyviä vertauksia on käytetty Baltian turvallisuuspoliittisessa keskustelussa jo aiemmin niin paljon ja kevyemmin perustein, että ne eivät enää tunnu uskottavilta. Mutta juuri nyt rinnastus on osuvampi kuin koskaan, eikä minun mielestäni myönnytyksiin pidä lähteä.”

Raik korostaa, että paniikkiin ei ole aihetta.

”Pysytään rauhallisina ja puolustetaan omia oikeuksiamme. Ei hätiköidä myönnytysten kanssa, sillä myös Venäjällä on paljon menetettävää.”

Viron ja Latvian ulkoasiainvaliokuntien puheenjohtajat: Itämerestä tulisi turvallisempi paikka

HS kysyi Suomen turvallisuuspoliittisesta tilanteesta Baltian maiden parlamenttien ulkoasiainvaliokuntien puheenjohtajilta. Viron parlamentin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Marko Mihkelssonin mielestä Venäjän aggressiivinen toiminta kyseenalaistaa Euroopan turvallisuuden tasapainon.

”Kremlin aggressiivinen ulkopolitiikka ja propaganda siitä, että Nato kaavailisi hyökkäystä, kyseenalaistaa Euroopan turvallisuuden status quon”, Mihkelsson sanoo HS:lle sähköpostitse.

Venäjä tasapainottelee nyt diplomatian etiikan rajamailla, Mihkelsson kirjoittaa.

Hänen mielestään tilanteessa tarvitaan jopa pelotetta Venäjää vastaan.

”Olen vakuuttunut, että Pohjois-Euroopasta tulisi turvallisempi paikka, jos Nato laajenisi Suomeen ja Ruotsiin. Se toisi myös Pohjoismaiden ja Baltian yhteistyöhön ihan uuden tason. Mutta viime kädessä päätös on tietenkin suvereenien valtioiden, Suomen ja Ruotsin, oma ratkaisu.”

Latvian parlamentin ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Rihards Kols huomauttaa, että Itämerelle on kohdistunut Venäjältä aggressiivista meri- ja ilmatoimintaa jo monesti sen jälkeen, kun Venäjä valtasi Krimin ja ryhtyi sotatoimin Itä-Ukrainassa.

”Toimet ovat koskeneet jopa Natoon kuulumattomia maita kuten Suomea ja Ruotsia. Ei ole yllättävää, että tällaiset vuosia kestäneet toimet Itämerellä ovat johtaneet Naton läsnäolon vahvistumiseen alueella.”

Mihkelssonin tavoin Kols painottaa, että Nato-jäsenyyden hakeminen on maiden oma poliittinen ratkaisu, joka edellyttää sisäistä päätöstä.

”Mutta henkilökohtaisesti minä olen aina ollut sen ajatuksen kannattaja, että Suomi liittyisi Natoon”, Kols kirjoittaa.

”Se syventäisi yhteistä sitoutumistamme alueelliseen tasapainoon ja turvallisuuteen sekä helpottaisi sosiaalista, poliittista ja sotilaallista kestävyyttämme, kun luodaan pelotetta, jotta Venäjä pysyisi pois rajoiltamme.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat