Yhdysvallat yrittää saada Venäjän perääntymään niin, että Putin ei menetä kasvojaan – Siinä voivat auttaa kylmän sodan legendan opit - Ulkomaat | HS.fi

Yhdysvallat yrittää saada Venäjän perääntymään niin, että Putin ei menetä kasvojaan – Siinä voivat auttaa kylmän sodan legendan opit

Tutkijan mukaan Yhdysvalloilta vaaditaan nyt luovuutta. Presidentti Joe Biden on toiminnassaan noudattanut useita Henry Kissingerin oppeja, jotka tasavallan presidentti Sauli Niinistö nosti vastikään esille.

Yhdysvaltain ja Venäjän neuvottelut alkavat 10. tammikuuta Genevessä.

10.1. 2:00 | Päivitetty 10.1. 8:44

Washington

Kun Venäjä ja Yhdysvallat aloittavat maanantaina Genevessä neuvottelunsa, työpöydällä on ristiriita, jonka selvittäminen voi olla hyvin vaikeaa.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on vaatinut, että sotilasliitto Nato sitoutuu olemaan laajentumatta itään. Se on myös kehottanut Natoa perumaan puheensa siitä, että Ukrainasta ja Georgiasta voisi tulla sotilasliiton jäseniä. Lista niin sanotuista turvatakuista on pitkä.

Suuri osa Venäjän tavoitteista tiedetään mahdottomiksi ja sellaisiksi, ettei niistä varsinaisesti edes neuvotella.

Mitä Yhdysvallat maanantaina tavoittelee? Mikä olisi lopputulos, johon se voisi olla tyytyväinen?

Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden on hyvin suoraan ja toistuvasti ilmaissut, että hänen hallintonsa keskeisin tavoite on jännitteiden purkaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Venäjä vetää tai ainakin merkittävästi vähentää joukkojaan Ukrainan rajalla sekä pehmentää retoriikkaansa.

Kuten Venäjän tavoitteet, myös nämä ovat todennäköisesti ylimitoitettuja. Vetäytyminen ilman myönnytyksiä olisi Putinille arvovaltatappio.

Yhdysvalloille onnistuminen voisikin tarkoittaa tässä tilanteessa sitä, että se onnistuu keksimään luontevan tavan saada Venäjä perääntymään, sanoo professori Garret Martin. Hän työskentelee American Universityssä ja on erikoistunut transatlanttisiin suhteisiin ja turvallisuuskysymyksiin.

”Putinin pitäisi voida julistautua voittajaksi, minkä jälkeen hän voisi vetäytyä. Tätä on kuitenkin vaikea saavuttaa tekemättä liian suuria myönnytyksiä”, Martin sanoo. Niistä kärsisi Biden itse.

Samaan aikaan Yhdysvaltojen on varottava, ettei se astu eurooppalaisten liittolaistensa varpaille ja synnytä mielikuvaa, jossa USA ja Venäjä neuvottelevat Ukrainan ja koko Euroopan turvallisuudesta ottamatta niitä mukaan keskusteluihin. Tämä synnyttäisi pahaa verta, joka viime kädessä palvelisi Putinin tarkoitusperiä.

Suurta läpimurtoa maanantain tapaamiselta ei odoteta.

Molempien maiden presidentit ovat käyneet kahdenkeskisen keskustelun viimeksi joulukuussa, eikä siinä saavutettu merkittävää edistystä. Nyt neuvottelut käydään varaulkoministerien, Wendy R. Shermanin ja Sergei Rjabkovin, välillä.

Lue lisää: Biden ja Putin puhuivat puhelimessa lähes tunnin, Putinin mukaan uudet pakotteet olisivat ”jättimäinen virhe”

Edellisessä tapaamisessa Biden muotoili kaksi mahdollista tietä ulos nykyisestä kriisistä: diplomaattisen tien kohti liennytystä tai toisen, joka johtaisi ”vakaviin seurauksiin”.

Tyypillisesti Bidenin hallinto on tietoisesti pyrkinyt olemaan hieman kryptinen seurausten varsinaisesta luonteesta, professori Martin sanoo.

Viikonlopun aikana yhdysvaltalaismediat kertoivat kuitenkin lähteisiinsä vedoten aiempaa tarkemmin niistä suunnitelmista, joita USA on kehittänyt siltä varalta, että Venäjä ei suostu vetäytymään. Bidenin avustajat kuvailivat, että tarkoitus on ”tehdä Putinille tarkalleen tiettäväksi, mitä olisi edessä”.

Seurauksiin kuuluisi aiempaa huomattavasti järeämpiä taloudellisia pakotteita, Amerikassa valmistetun tai suunnitellun teknologian asettaminen vientikieltoon Venäjälle ja aseiden kuljettaminen Ukrainaan. Ulkoministeri Antony Blinken on kuvaillut taloudellisia seurauksia ”valtaviksi” – kenties erotuksena Krimin valtauksen jälkeen asetettuihin ja edelleen voimassa oleviin pakotteisiin, jotka eivät ole Putinia juuri hetkauttaneet.

Venäjän ja lännen välillä kiristyneeseen tilanteeseen viittasi vastikään myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessaan. Hän siteerasi pitkäaikaista diplomaattia ja Yhdysvaltojen entistä ulkoministeriä Henry Kissingeriä seuraavasti:

”Silloin, kun sodan välttäminen on ollut joidenkin valtioiden ylimpänä tavoitteena, on kansainvälinen järjestelmä ollut armottomimman jäsenensä armoilla.”

Lue lisää: Lue tästä presidentti Niinistön puhe sanasta sanaan

Niinistö totesi puheessaan myös, että tätä voidaan mitata maanantaina alkavassa dialogissa suurvaltojen välillä – hän kytki Kissingerin ajatuksen siis suoraan tämänhetkiseen kriisiin.

Kylmän sodan aikana 1970-luvulla ulkoministerinä toiminut Kissinger tunnettiin erityisesti reaalipoliittisesta ajattelustaan, jonka voisi kärjistää ajatukseen ”tarkoitus pyhittää keinot”. Hän ajatteli muun muassa, että ideologiset kiistat voidaan siirtää sivuun, jos näin oli mahdollista saavuttaa suurempia tavoitteita. Kansalliset intressit menivät kaiken edelle, tarvittaessa myös etiikan ja moraalin.

Samalla hänet tunnettiin poikkeuksellisen taitavana neuvottelijana, joka kykeni käymään vaikeita keskusteluja myös äärimmäisen herkissä tilanteissa.

Niinistö ei ole itse avannut tarkemmin päätöstään siteerata Kissingeriä tai sitä, miksi hän piti tämän ajatuksia siteeraamisen arvoisina juuri nyt. Yksi syy voi olla yksinkertaisesti se, että miehet ovat paljon vaihtaneet ajatuksia keskenään – he ovat tavanneet vuosina 2012, 2013, 2014, 2017 ja 2021.

Suomessa Niinistön tulkittiin esimerkiksi HS:n pääkirjoituksessa tarkoittaneen, että länsimaiden on tarvittaessa oltava valmiita käyttämään voimaa Venäjää vastaan.

Yhdysvaltalaismedioissa on jonkin verran pohdittu, onko Yhdysvallat näyttäytynyt tarpeeksi lujana Venäjän edessä. Varsinaista Yhdysvaltojen joukkojen marssittamista Ukrainaan kuitenkaan toivoo tuskin kukaan, toteaa professori Martin – tuskin siihen viittasi presidentti Niinistökään.

Olisiko Kissingerin ajattelusta kylmän sodan aikana sitten laajemmin ammennettavaa juuri tähän hetkeen?

Martinin mielestä on syytä varoa, kun nykykriisiin yrittää soveltaa vanhoja oppeja. Hän huomauttaa, että Niinistön siteeraama lause on peräisin Kissingerin väitöskirjasta, jossa käytiin läpi Euroopan järjestyksen uudelleen luomista Napoleonin sotien jälkeen.

”Kannattaako Euroopan tilannetta 200 vuotta sitten verrata tähän hetkeen? En ole varma.”

Toisaalta Martin katsoo, että Biden itse asiassa noudattaa useita samoja oppeja kuin Kissinger toimiessaan ulkoministerinä presidentti Richard Nixonin hallinnossa 1970-luvulla: hän pyrkii ketterään diplomatiaan, uskoo kahdenvälisten keskusteluiden merkitykseen ja ajattelee, että on tärkeää pysyä vuorovaikutuksessa myös vihollisten, ei vain ystävien kanssa.

Venäjälle ei ole tarjottu mitään.

Tässä analogiassa on kuitenkin se ongelma, että yksi keskeinen näkökulma puuttuu.

”Kissinger pyrki kutomaan Neuvostoliiton eräänlaiseen riippuvuussuhteeseen, joka hyödyttäisi molempia osapuolia. Hän ajatteli, että tarjoamalla kuhunkin tilanteeseen sopivia porkkanoita Neuvostoliiton käytökseen olisi mahdollista vaikuttaa.”

Ongelma nykyhetkessä on Martinin mukaan se, että Venäjälle ei ole tarjottu mitään. Toisaalta ei ole edes selvää, millainen porkkana Venäjälle kelpaisi.

Putin on rakentanut kotimaisen kannatuksensa suurelta osin antiamerikkalaisuuden ja länsivastaisuuden varaan, eikä hän siksi ole kiinnostunut välien parantamisesta.

Ja kun se ei kiinnosta oikein Yhdysvalloissakaan, tilanne on jäissä.

Juuri tästä 98-vuotias Kissinger, joka edelleen osallistuu ulkopoliittisiin keskusteluihin, varoitti The Economist -lehdelle antamassaan haastattelussa viime vuonna. Hän kritisoi länsimaita siitä, etteivät ne ole edes pyrkineet Venäjän kanssa vakavaan dialogiin Krimin valtauksen jälkeen vuonna 2014. Hän piti sitä hyvin ”epävaltiomiesmäisenä” käytöksenä ja varoitti seurauksista.

Kissinger oli tiukasti sitä mieltä, että neuvotteluihin on pyrittävä, mutta toisaalta sitä mieltä, että loppupeleissä Venäjän ongelmat voi ratkaista vain Venäjä itse.

Riski on, että maanantaista alkavat keskustelut päättyvät siihen, että Venäjä ilmoittaa, ettei sen turvallisuushuolia ole huomioitu. Sitten se voisi käyttää ”neuvottelujen epäonnistumista” perusteluna sotilaallisille toimille.

Pallo on nyt Venäjällä, ajattelee myös professori Martin.

”Putin on ajanut tätä kriisiä, ja viime kädessä hänen on päätettävä, haluaako hän perääntyä vai ei. Bidenin hallinnolla ei ole paljon hyviä vaihtoehtoja.”

Tapaamisten sarja alkaa maanantaina Venäjän ja Yhdysvaltain neuvotteluilla

  • Venäjä esitti joulukuun 17. päivänä Yhdysvalloille ja Natolle sopimusluonnokseksi nimittämänsä vaatimuslistan, joissa vaaditaan Naton itälaajentumisen lopettamista ja laajoja aserajoituksia Venäjän rajojen tuntumaan.

  • Presidentit Joe Biden ja Vladimir Putin sopivat neuvotteluista puhelinkeskustelussa joulukuun lopussa.

  • Tapaamisten sarja alkaa maanantaina Genevessä Yhdysvaltain ja Venäjän neuvotteluilla. Venäjän valtuuskuntaa johtaa varaulkoministeri Sergei Rjabkov, Yhdysvaltain ryhmää varaulkoministeri Wendy Sherman.

  • Keskiviikkona vuorossa on Naton Venäjä-neuvoston kokous Brysselissä, jossa Venäjän ryhmää johtaa niinikään Rabkov. Neuvoston työn on ollut jäissä viime syksyisten diplomaattien karkotusten jälkeen.

  • Torstaina neuvottelevat Venäjä ja Ety-järjestön edustajat. EU:lla ei erillisiä neuvotteluja Venäjän kanssa ole.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat