Protestit leimahtivat Kazakstanissa aristoteelisen kaavan mukaan – Yllättäen puhkeavien levottomuuksien taustalla on yleensä syvempiä ongelmia - Ulkomaat | HS.fi

Protestit leimahtivat Kazakstanissa aristoteelisen kaavan mukaan – Yllättäen puhkeavien levottomuuksien taustalla on yleensä syvempiä ongelmia

Keskiaasialaisen Kazakstanin tuoreet levottomuudet lähtivät liikkeelle polttoaineen hinnasta, mutta se ei ole koko tarina.

Aristoteles. Antiikin aikainen roomalaispysti.

15.1. 2:00 | Päivitetty 15.1. 6:29

Jo muinaiseSSA Kreikassa se tiedettiin: ”Vaikka levottomuudet voivat saada alkunsa pikkuseikoista, ne eivät varsinaisesti koske sellaisia, vaan suuria asioita.”

Näin kirjoitti Aristoteles 300-luvulla eaa. Lainaus on Politiikka-teoksesta, jonka on suomentanut A. M. Anttila.

Aristoteleen viisaus kestää totisesti aikaa. Ei muutu ihminen. Ateenan filosofimestarin opeilla voi selittää myös keskiaasialaisessa Kazakstanissa tammikuun alussa puhjenneet mielenosoitukset ja mellakat.

Valtavan Kazakstanin läntisimmässä kolkassa, Kaspianmeren rannoilla Mangistaun alueella, nestekaasun hintasäännöstelyn purku sai tunteet kuumenemaan.

Lähes kaikki Mangistaun autot kulkevat butaanin ja propaanin seoksella, jonka litrahinta kaksinkertaistui uutistoimisto Reutersin mukaan muutamassa päivässä 120 tengeen eli noin 0,24 euroon.

Mellakkapoliisi ja mielenosoittajat ottivat yhteen Aktoben kaupungissa Kazakstanissa tammikuun alussa. Kuva on Kazakstanin sisäministeriön välittämä.

Protestit leimahtivat ja laajenivat aristoteelisen kaavan mukaan. Kohta osoitettiin mieltä ja sitten mellakoitiin jo Kazakstanin suurkaupungeissa Almatyssa ja Nur-Sultanissa, ja polttoaineen hinta muuttui yhdeksi kohdaksi pitkällä asialistalla. Vaatimukset kasvoivat.

”Šal ket!” kaduilla huudettiin. ”Ukko ulos!”

Mielenosoittajat viittasivat Kazakstanin vanhaan isäntään, eläkeläisdiktaattori Nursultan Nazarbajeviin, jonka kansa uskoo edelleen vetelevän naruja kulissien takana.

”Ukon” olinpaikasta ei tiedetä, mutta kansaa mitä ilmeisimmin jurppii koko Kazakstanin korruptoitunut valtaeliitti. Huoltoasemalla vain katkesi kamelin selkä.

Niin se menee. Viimeinen korsi voi olla vaikka kuinka hentoinen.

Chilen pääkaupungissa Santiagossa raivo repesi loppuvuonna 2019, kun metron kertalipun hintaa korotettiin 800 pesosta 830 pesoon. Silloisten valuuttakurssien mukaan korotus oli kolme eurosenttiä, 1,01:stä 1,04:ään euroon.

Ensin kaduille lähtivät opiskelijat, kuten protesteissa usein. Mielenosoitusten laajetessa liikkeellä oli runsaasti muitakin kattilankalistelijoita. (Kattiloiden paukuttelu on Latinalaisessa Amerikassa tyypillinen tapa osoittaa mieltä.)

Huomion veivät kuitenkin lopulta vasemmistoradikaalit, jotka ryhtyivät tuhopolttoihin. Santiagon metroasemat olivat ilmiliekeissä.

”Viimeinen korsi voi olla vaikka kuinka hentoinen.”

Chileä on tavattu pitää Latinalaisen Amerikan mittapuulla menestystarinana. Protestin vaikuttimista on vaikea sanoa mitään yleispätevää, mutta kyse oli toki jostain muusta kuin pelkästä metrolipun 30 peson korotuksesta – ehkä elintasosta ylipäätään, ehkä yhteiskunnan koetusta eriarvoisuudesta.

Raha on hyvin usein kimmokkeena protesteille. Vallanpitäjät leikkivät tulella aina lakkauttaessaan tukiaisia tai purkaessaan hintasäännöstelyä.

Esimerkiksi Egyptissä on vuosikymmenien varrella puhjennut toistuvasti leipämellakoita, kun hallitus on rohjennut kajota valtion subventioihin.

Protestin liikkeellepanevana voimana on kuitenkin melkein aina joku laajempi epäkohta.

Lähihistorian tunnetuin laukaiseva tekijä oli vihanneksia kaupustelleen työttömän tunisialaismies Mohammed Bouazizin polttoitsemurha joulukuussa 2010. Hän ei pelkästään kärsinyt köyhyydestä vaan oli syvästi turhautunut lahjusrahoista, joita poliisi toistuvasti kärtti.

Bouazizin teolla oli rajut seuraukset. Tunisiasta käynnistyi koko arabikevät, arabimaailman yli pyyhkäissyt protestiliike, joka pahimmillaan johti Syyrian sodan kaltaisiin hirvittävyyksiin.

Taustalla oli tietysti suurempia voimia kuin pelkästään torikauppias Bouazizia kohtaan tunnettu solidaarisuus. Arabikevät vastusti itsevaltaisuutta, korruptiota, näköalattomuutta ja työttömyyttä.

Kansan tyytymättömyyden estämiseksi on oikeastaan vain yksi keino: kansan pitäminen tyytyväisenä. Ajatus on kehäpäätelmä, jonka käytäntöön saattaminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Jo Aristoteles sen tiesi: ”Keskiluokkaan perustuva kansalaisvalta on lähempänä kansanvaltaa kuin harvainvaltaa, ja se on näistä valtiomuodoista kaikkein vakain.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat