Venäjä on väläytellyt ”sotilasteknisiä keinoja”, jos neuvottelut epäonnistuvat – Tätä se voisi tarkoittaa - Ulkomaat | HS.fi

Venäjä on väläytellyt ”sotilasteknisiä keinoja”, jos neuvottelut epäonnistuvat – Tätä se voisi tarkoittaa

Venäjällä on paljon muitakin toimintavaihtoehtoja kuin hyökkäys Ukrainaan. Tosin sitäkään ei voi sulkea pois.

14.1. 19:15

Diplomatian superviikoksi ristitty viikko on päättynyt Venäjän kannalta epämiellyttävästi.

Neuvottelut Yhdysvaltojen, Naton ja Euroopan yhteistyö- ja turvallisuusjärjestön kanssa eivät johtaneet Venäjän toivomaan tulokseen. Nato ei luvannut olla laajentumatta eikä vetäytynyt Ukrainalle antamastaan lupauksesta, että Ukraina voi hakea jäsenyyttä.

Venäjän varaulkoministeri Alexandr Gruško sanoi keskiviikkona, että Venäjä käyttää sotilaallisia keinoja, elleivät diplomaattiset keinot riitä. Muut Venäjän edustajat ovat käyttäneet ilmaisua ”sotilastekniset keinot”.

Mitä nämä keinot voivat olla?

Venäjän armeijan sotilaita ja panssariajoneuvoja harjoituksissa Rostovin alueella joulukuun alussa.

Aseellinen hyökkäys Ukrainaan

Venäjä on koonnut kalustoa ja noin 100 000 sotilasta Ukrainan rajojen lähelle.

Ukrainan asevoimien vahvuus on noin 255 000 aktiivipalveluksessa ja 900 000 reserviläistä. Venäjän asevoimien palveluksessa on noin 1,1 miljoonaa ja reservissä noin kaksi miljoonaa kansalaista.

Ukraina on vahvistanut asevoimiaan siitä lähtien, kun Venäjä valtasi Krimin 2014. Myös Yhdysvallat on auttanut Ukrainaa monin tavoin, esimerkiksi antamalla Javelin-panssarintorjuntaohjuksia. Yhteensä Yhdysvallat on tukenut Ukrainan asevoimia reilun kahden miljardin euron arvosta vuodesta 2014 alkaen.

Ukrainasta löytyy myös maanpuolustustahtoa: Kiovan sosiologisen instituutin joulukuussa tekemän kyselytutkimuksen mukaan kolmannes ukrainalaisista olisi valmis aseellisen vastarintaan jos Venäjä hyökkää Ukrainaan.

Varmuutta siitä, riittäkö Venäjän Ukrainan rajoille tähän mennessä kokoama sotilasvoima täysimääräiseen hyökkäyssotaan, ei ole.

”He keräävät vielä joukkoja”, sanoi ajatuspaja CNA:n Venäjän-tutkimusohjelman johtaja Michael Kofman amerikkalaiselle uutiskanava NBC:lle.

Venäjän-mielinen mielenosoittaja kantoi Venäjän lippua Zaporižžyan kaupungintalolla maaliskuussa 2014 pian sen jälkeen kun Venäjä oli vallannut Ukrainalta Krimin.

Itä-Ukrainan haltuunotto

Tämä vaihtoehto saattaisi olla Venäjän kannalta helpoin. Venäjän joukkoja on ollut Donetskissa ja Luhanskissa jo vuodesta 2014, vaikka Venäjä ei sitä myönnä.

Venäjä saattaisi kyetä valtaamaan Itä-Ukrainan vähällä vaivalla. Se voisi myös yrittää liittää Itä-Ukrainan itseensä diplomaattisella ilmoituksella. Itä-Ukrainassa Venäjään liittymiseen on myös kannatusta.

Mikäli sotilaallisen voiman käyttö olisi vähäistä tai olematonta, saattaisi Yhdysvaltojen kynnys uusien Venäjän-vastaisten pakotteiden määräämiseen olla korkeampi kuin silloin, jos sotilaallista voimaa käytetään.

Voiman käyttö ei silti ole poissuljettua. Julkisia lähteitä seuraavat venäläiset tutkijat ovat havainneet, että sotilaallisen kaluston siirrot Venäjän itäisestä sotilaspiiristä Siperiassa ja lähellä Mongolian rajaa ovat kiihtyneet viime päivinä.

Ydinpelote

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola arvioi HS:lle kuluneella viikolla, että Venäjä voi sekä jatkaa neuvotteluja että käyttää painostuskeinoja. Yksi mahdollinen painostuskeino voi Aaltolan mukaan olla ydinpelote.

Niin hurjalta kuin ydinpelote kuulostaa, kyse ei olisi ydinaseiden käytöstä vaan niiden sijoittelusta. Eri kohteista erilaiset ydinohjukset ulottuvat eri paikkoihin.

Valko-Venäjän johtaja Aljaksandr Lukašenka pyysi Venäjältä marraskuun puolivälissä Iskander-ohjusjärjestelmiä Valko-Venäjän lounaisosiin. Hän perusteli tätä Puolan toiminnalla.

Esimerkiksi Brestiin sijoitettu lyhyen kantaman ohjus yltäisi Varsovaan tai Latvian pääkaupungin Riian lähistölle. Iskanderien kaikki ohjukset eivät ole ydinaseita, mutta ne pystyvät laukaisemaan myös ydinkärjillä varustettuja ohjuksia.

Venäjän ohjusjärjestelmät ärsyttäisivät Valko-Venäjän rajanaapureita. Niistä Puola, Liettua ja Latvia ovat Naton jäseniä. Kaksi muuta naapuria ovat Ukraina ja Venäjä.

Pysyvän tukikohdan sijoittamisesta Valko-Venäjälle olisi hyötyä Venäjälle. Se synnyttäisi pelotetta Baltian maihin, arvioi brittiläisen ajatushautomo Chatham Housen tutkija Orysia Lutsevyts The Guardian -lehdelle.

Kuuba ja Venezuela

Venäjän varaulkoministeri Sergei Rjabkov johti Venäjän neuvottelukuntaa maanantaina Yhdysvaltojen kanssa käydyissä neuvotteluissa. Hän antoi Venäjän televisiolle haastattelun. Brittilehti The Guardianin mukaan Rjabkov ei kiistänyt eikä vahvistanut mahdollisuutta lähettää Venäjän asevoimia Kuubaan tai Venezuelaan.

Käytännössä se toisi Venäjän uhan Yhdysvaltojen välittömään läheisyyteen.

"En halua vahvistaa mitään, mutta en myöskään sulkea mitään pois”, Rjabkov sanoi RTVI-kanavan haastattelussa multimediasivusto Smotrimin mukaan.

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja puolustusministeri Sergei Soigu (oikealla) tarkastivat sotaharjoitus Zapadia Nizhny Novgorodiss syyskuussa 2021.

Kyberhyökkäykset

Venäjä on tehnyt kyberhyökkäyksiä osana sotilaallisia toimiaan Georgian sodasta 2008 alkaen. Ennen sitä Venäjältä on tehty palvelunestohyökkäyksiä Viroon 2007, kun Viro päätti siirtää neuvostoaikaista Pronssisoturi-patsasta.

Perjantain-vastaisena yönä useita Ukrainan valtiohallinnon verkkosivuja kaapattiin ja töhrittiin pelotteluviestillä. Sivujen kaappaaminen ei aiheuta isoa haittaa, mutta oleellisinta on peloteviesti.

Venäjän tiedustelupalvelut, etunenässä sotilastiedustelu GRU, ovat pitäneet Ukrainan verkkoinfrastruktuuria erilaisten verkkohyökkäysten ja -sabotaasien testilaboratoriona.

Esimerkiksi joulukuussa 2015 Ivano-Frankivskin kaupungista katkesivat sähköt. Sähkölaitoksen tietoverkoissa oli käyttöjärjestelmän tiedostoja tuhoava haittaohjelma.

Lentokentät, vedenjakelu, sähköverkot ja sairaalat ovat yhteiskunnan toiminnalle välttämätöntä infrastruktuuria. Ne kaikki tarvitsevat tietoverkkoja toimiakseen, mikä tekee niistä haavoittuvia.

Kyberhyökkäyksien tekijän on helppoa perääntyä tarvittaessa, ja omat vahingot jäävät pieniksi. Haittaohjelmaa käyttävä sotilas on kaukana rintamasta. Hän ei haavoitu tai kuole, vaan istuu mukavasti näyttönsä ääressä.

Hybridisodankäynnin monet eri keinot

Kuluneen puolen vuoden aikana Euroopassa on herättänyt huomiota siirtolaisten käyttö painostusvälineenä. Valko-Venäjä on ohjaillut Lähi-idästä saapuva siirtolaisia Liettuaan ja Puolaan.

Valko-Venäjä ei keksinyt temppua itse. Vuodenvaihteessa 2015–2016 siirtolaisia saapui Suomeen ja Norjaan Luoteis-Venäjän rajanylityspaikoilta.

Hybridisodankäynnin keinoja voivat olla myös vaikkapa kaasun hinnan ja saannin sääntely, tuoteboikotit ja pakotteet.

Hybridikeinoihin lukeutuu myös informaatiolla vaikuttaminen. Venäjän viestimet ovat demonisoineet Ukrainaa jo pitkään, ja erityisesti presidentti Volodymyr Zelenskyi on pyritty saamaan näyttämään kyvyttömältä johtajalta.

Mielikuvaa voidaan tehostaa esimerkiksi vuotamalla sosiaaliseen mediaan ja sitä kautta mediaan kohteen mainetta ja luotettavuutta haittaavaa aineistoa. Aineiston ei välttämättä tarvitse olla totta, mutta jos on, sen parempi.

Perjantaina Ukrainan sotilastiedustelu varoitti, että Venäjä pyrkii valmistelemaan provokaatioita Ukrainan ja Moldovan rajan tuntumassa. Se täsmensi, että provokaatio kohdistuu todennäköisesti Venäjän joukkoihin, joita on sijoitettu Transnistriaan Ukrainan ja Moldovan välissä.

Provokaatio voitaisiin toteuttaa niin, että Ukraina vaikuttaisi syylliseltä vastoinkäymiseen, joka kohtaisi Venäjän asevoimia. Ukrainan-vastainen mieliala voisi voimistua, ja Venäjä saisi aihetta toimia.

Vastaavaa menettelyä käytti Neuvostoliitto 1939 Mainilassa syyttäessään suomalaisia aggressiosta. ”Mainilan laukaukset” käynnistivät talvisodan.

Valko-Venäjältä Puolaan pyrkiviä siirtolaisia marraskuussa 2021.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat