Kalastaja heitti verkkoa Nicaraguajärvellä, jonka kautta kanava kulkisi Atlantilta Tyynellemerelle. Taustalla näkyy tulivuorisaari Ometepe. Kuva on vuodelta 2014, jolloin hankkeen lupailtiin turhaan etenevän.

Kilpailija Panaman kanavalle palasi puheisiin

Nicaraguan kanava olisi Panaman kanavaa leveämpi ja syvempi. Nicaragua hylkäsi Taiwanin, ja kohta kerrottiin, että väylähanke onkin elossa Kiinan tuella.


9.4. 2:00 | Päivitetty 9.4. 6:11

NicaraguaSSA on jo vuosisatoja toivottu jotakin, jonka toteutumista alettiin toden teolla odottaa kymmenen vuotta sitten.

Sitten toivo hiipui taas, kunnes viime talvena jokin nytkähti. Suurhanke onkin elossa, julistivat eri tahot.

Kyse on Nicaraguan kanavasta eli laivaväylästä, joka yhdistäisi Atlantin ja Tyynenmeren.

Kaikki tuntevat Panaman kanavan merkityksen maailman rahtiliikenteelle. Nicaraguan kanava olisi sitä leveämpi ja syvempi, jotta suurimpienkaan säiliöalusten ei enää pitäisi kiertää koko Etelä-Amerikkaa.

”Nicaraguassa on pitkään ajateltu, että jos sillä vain olisi oma kanava, se olisi rikas niin kuin Panama”, sanoo tutkija Evan Ellis Yhdysvaltain armeijan strategiantutkimusinstituutista (SSI).

Panama on Keski-Amerikan vaurain valtio, ja se on todella saanut kiittää menestyksestään paljolti kanavaansa ja vapaasatamaansa. Vuonna 1914 avatun kanavan rakensi Yhdysvallat, joka luovutti hallinnan Panamalle lopullisesti vuonna 1999.

Nicaraguan katkeruutta on korostanut, että se oli oikeasti vahvoilla ensimmäisen kanavan sijainniksi. Sitä esittivät jo espanjalaiset konkistadorit 1500-luvulla ja Ranskan keisari Napoleon III 1800-luvun puolivälissä.

Päätyminen Panamaan yli sata vuotta sitten ei ollut niin ilmeistä kuin karttaa vilkaisemalla voisi olettaa. Keski-Amerikan kannas on kapeimmillaan Panaman kohdalla, mutta Nicaraguan kanava kulkisi suuren Nicaraguajärven kautta. Siitä laskee Karibianmereen historiallisesti laivakelpoinen San Juan -joki, joskin kanava kaivettaisiin suorempaa reittiä.

Nicaraguan kanavan rakennuttaisivat kiinalaiset. Pekingiläisen miljardöörin Wang Jingin yhtiö HKND sai urakkasopimuksen vuonna 2013, mutta lapioita ei lyöty maahan – ainakaan toistaiseksi.

Moni on pitänyt hanketta suuruudenhulluna ellei mahdottomana.

Kanavan tieltä pitäisi kaivaa noin viisi kuutiokilometriä maa-ainesta. Typerryttävää mittakaavaa voi hahmottaa esimerkiksi näin: Jos läjän levittäisi tasaisesti Helsinkiin, jonka maapinta-ala on noin 215 neliökilometriä, kerros peittäisi koko kaupungin yli 23 metrin paksuudelta.

Mittakaavan lisäksi asiantuntijoita on arveluttanut muun muassa valitun yhtiön kokemattomuus suurhankkeista, Keski-Amerikan tärkeimmän järven luontoarvot ja sijainti keskellä tulivuorten ketjua. Lisäksi länsimaat ovat olleet haluttomia osallistumaan hankkeeseen, jonka ne ovat nähneet symbolina Kiinan vaikutusvallan kasvamiselle.

Lopulliselta kuoliniskulta kanavalle vaikutti Kiinan pörssiromahdus vuonna 2015. Wang menetti valtaosan omistustensa arvosta ja samalla asemansa yhtenä rikkaimmista kiinalaisista. Viime syyskuussa hänen vaurautensa lähde, tietoliikenneyhtiö Beijing Xinwei suljettiin Shanghain pörssistä.

Kiinalainen suurliikemies Wang Jing (vas.) tervehti nicaragualaisia suunnitellun kanavan länsipäässä Britossa rakennustöiden alkajaisiksi joulukuussa 2014. Todellisuudessa rakennettiin vain joitain suunniteltujen työmaiden yhdysteitä.

Siksi oli sitäkin yllättävämpää, kun hiljaiseloa viettänyt Wang ilmaantui marraskuussa ilmoittamaan, että uskookin yhä kanavan rakentamiseen. Samalla hän onnitteli Nicaraguan vasemmistolaista diktaattoria Daniel Ortegaa vaalivoitosta, jonka tämä oli varmistanut vangitsemalla kaikki todelliset haastajansa, jotka eivät olleet lähteneet maanpakoon.

Merkittävämpi liikahdus seurasi joulukuussa: Nicaragua hylkäsi Taiwanin ja tunnusti sen sijaan Kiinan.

Siinä yhteydessä myös Ortega julisti, että kanavahanke on hengissä.

Peking yrittää viedä Taipeilta viimeisetkin diplomaattisuhteet, joita sillä on enää 13:n YK:n jäsenmaan kanssa. Niinpä Nicaraguan käännös hiveli Kiinan kommunistijohdon korvia.

Liikemies Wangilla saattoi hyvinkin olla ennakkotietoa Nicaraguan liikkeestä, jossa hän näki mahdollisuuden palauttaa kanavahankkeensa raiteilleen, arvioi tutkija Ellis.

Kiinan Tianjinissa diplomaattisuhteista kävi neuvottelemassa Daniel Ortegan poika Laureano Ortega, joka teki teki aiemmin läheistä yhteistyötä Wangin kanssa kanavahankkeessa.

Laureano Ortega puhui Nicaraguan kanavahankkeesta pääkaupunki Managuassa marraskuussa 2014, jolloin rakennustöiden vakuutettiin alkavan viikkojen sisällä.

”Tämä tuntuu paljon enemmältä kuin sattumalta”, sanoo Ellis, joka on perehtynyt Kiinan ja Latinalaisen Amerikan maiden suhteisiin.

”Todennäköisesti Laureano Ortega oli välittänyt viestin tulevasta muutoksesta Wang Jiangille.”

Väli-Amerikka oli taannoin Taiwanin vankinta tukialuetta, mutta Nicaragua oli vain viimeisin pala dominoketjussa, jossa loputkin alueen maat vaikuttavat ennen pitkää kallistuvan Kiinan puoleen.

”Loppujen lopuksi raha puhuu. Kiinan tunnustamista ajavat usein toiveet hyödystä, joka seuraa pääsystä Kiinan markkinoille”, Ellis sanoo.

”Kiinalaiset ulos!” kirjoitti mielenosoittaja Rivasin kaupungissa Nicaraguassa syyskuussa 2014.

El Salvador ja Dominikaaninen tasavalta vaihtoivat Taiwanin Kiinaan vuonna 2018, Panama vuonna 2017. Taiwanin tunnustajia ovat Väli-Amerikassa enää Guatemala, Honduras, Belize, Haiti ja kolme pientä Karibian saarivaltiota Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia sekä Saint Vincent ja Grenadiinit.

Ellis sanoo, että kiinalaisyritysten pitää saada suuria ulkomaanhankkeita varten osoitus Pekingin tuesta tai ainakin siitä, ettei ole suoranaista vastustusta.

”Aiemmin Kiinan hallitus ei koskaan kunnolla siunannut Nicaraguan kanavaa ja hanke kaatui tämän tuen ja ulkopuolisen rahan puutteeseen.”

Mielenosoittaja vastusti Nicaraguan kanavaa Juigalpan kaupungissa huhtikuussa 2017.

Kanavan hintalappu oli virallisesti 40 miljardia dollaria mutta joidenkin arvioiden mukaan realistisemmin 100 miljardia dollaria (noin 90 miljardia euroa).

Muun muassa kiinteistöjätti Evergranden toivoton velkaantuminen on saanut Kiinan entistä varovaisemmaksi suuria infrastuktuurihankkeita kohtaan. Se arvioi entistä vakavammin, onko jättiprojekteissa järkeä taloudellisesti.

Loppuvuoden julistusten jälkeen ei olekaan tapahtunut mitään konkreettista.

”Käsitykseni on, että joidenkin palasten täytyy vielä loksahdella kohdilleen, jotta hanke voisi edetä millään lailla”, Ellis sanoo.

Kanavan kannattavuuslaskelmat eivät natsaa nykyliikenteen perusteella, mutta näkymä voi muuttua. Usko kanavan kannattavuuteen perustuu maailman rahtimäärän kasvuun, joka on jatkunut vuosi vuodelta voimakkaana – ellei oteta lukuun notkahduksia vuoden 2008 talouskriisistä ja viime vuosien koronaviruspandemiasta, joka sekoitti konttiliikenteen ketjut pahanpäiväisesti.

Vuonna 2019 merirahtia kulki miltei kolminkertaisesti verrattuna vuoteen 1990.

Panaman kanavan laajennus vuonna 2016 helpotti pullonkaulaa ja vähensi Nicaraguan suunnitelmien kilpailuetua, mutta suurimmat säiliöalukset eivät vieläkään mahdu läpi Panamasta.

Ellis arvelee, että otollisempia aikoja odotellessa kiinalaisyhtiö toteuttaisi kanavaan kytkeytyviä toimintoja, kuten satamat kumpaankin päähän tai lentokentän.

”Ne voisi tehdä kanavahankkeen nimissä, ja niistäkin urakoista voisi ohjata rahaa Ortegan perheen taskuihin.”

Nicaragua muistuttaakin perheyritystä. Daniel Ortegan, 76, vaimo Rosario Murillo, 70, on varapresidentti ja käytännössä tiettävästi kanssahallitsija. Heidän pojastaan Laureano Ortegasta, 40, on povattu dynastian vallanperijää.

Daniel Ortega on Latinalaisen Amerikan pitkäaikaisin presidentti, sillä hän on ollut vallassa yhtäjaksoisesti vuodesta 2007 ja viime syksyn vaalivoittonsa nojalla voi jatkaa vuoteen 2027.

Hän nousi Nicaraguan johtoon alun perin vuonna 1979 sandinistivallankumouksen ansiosta, mutta väistyi välillä suosiolla hävittyään vaalit vuonna 1990.

Nicaraguan presidentti Daniel Ortega tapasi Suomen presidentin Mauno Koiviston ja ulkoministeri Paavo Väyrysen Helsingissä vuonna 1985.

Vasemmistodiktatuurit Nicaragua, Venezuela ja Kuuba ovat Venäjän uskollisimmat tukijat Latinalaisessa Amerikassa. Venäjä on ajoittain uhitellut Yhdysvaltain suuntaan käyttämällä sota-aluksiaan tai hävittäjiään näytillä seudun liittolaismaissaan.

Apulaisulkoministeri Sergei Rjabkov väläytti tammikuussa jopa venäläisjoukkojen sijoittamista Latinalaiseen Amerikkaan, mitä viestin kohde Yhdysvallat ei edes ottanut tosissaan.

Venäjän talouden romahdus Ukrainan sodan ja pakotteiden takia tarkoittaa, että se ei pysty tukemaan Latinalaisen Amerikan kumppaneitaan nykyistäkään vähää, joten ne ajautunevat yhä selvemmin juuri Kiinan syliin.

”Venäjä on antanut Kuuballe joitain Ladoja ja busseja ja Nicaragualle vanhoja panssarivaunuja. Venezuelan kohdalla kyse on ollut enemmän ostoista kuin lahjoituksista – ainakin kun Venezuelalla vielä oli rahaa. Venäjällä ei ole resursseja olla näille maille mikään hyväntekijä”, Ellis sanoo.

”Kiinasta tulee tärkeämpi. Se on suuri voittaja tässä kaikessa.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat