Ljudmila Bugantsova asuu noin 30 kilometrin päässä Ukrainan rajasta, eikä voi käsittää, miten sota on mahdollinen.

”Haluan vain, että Roma tulee kotiin”, sanoo Ukrainassa vangitun venäläis­sotilaan äiti, jonka mukaan hänen poikansa huijattiin sotaan

Venäjän Belgorodissa asuva Ljudmila Bugantsova sai viestissä videon Ukrainassa vangitusta venäläis­sotilaasta ja kysymyksen: onko tuo sinun poikasi? Äidin mukaan Roman Bugantsov ei tiennyt lähtevänsä sotimaan.


5.3. 2:00 | Päivitetty 9.5. 1:14

Portti raottuu, ja itkeneen näköinen keski-ikäinen nainen kysyy, mitä haluamme.

Olemme pikkukylässä Belgorodin alueella Venäjällä, vain 30 kilometrin päässä Ukrainan rajasta. Rajan takana Harkovassa raketit, ohjukset ja pommit murskaavat taloja ja ihmiselämiä, mutta sota on tuonut hätää myös rajan tälle puolen.

Nainen empii haastattelun antamista, mutta hetken juttelun jälkeen pyytää jo peremmälle.

”Minä haluan vain, että Roma tulee kotiin”, hän sanoo ja huokaa.

27-vuotias Roman on Ljudmila Bugantsovan esikoinen ja ainoa poika. Jo viime viikonlopusta lähtien hän on ollut vankina Ukrainassa, jonne hän meni venäläisessä sotilassaattueessa.

Juuri tämänkaltaisista pikkukylistä tulevat usein ne nuoret miehet, jotka suorittavat Vladimir Putinin pyhää tehtävää naapurimaa Ukrainan tuhoamisesta. Suurkaupungeissa harvempi nuori mies menee asepalvelukseen, mutta syrjäseuduilla se on monelle vaihtoehto. Varusmiesajan jälkeen armeijaan voi jäädä palkkasotilaaksi.

Bugantsovan talon pihalla kiekuu kukko ja kotkottaa kanoja. Kaikki näyttää omin käsin tehdyltä: muoviruusuilla koristeltu kaivo, huvimaja, muovista askarrellut haikarat ja keskellä pihaa nököttävä suihkukoppi.

Istuudumme pieneen mutta kodikkaaseen keittiöön. Bugantsovan käynnistää puhelimestaan videon, jonka hän on jo nähnyt liian monta kertaa.

Vangittu venäläissotilas Roman Bugantsov Ukrainan julkaisemalla videolla.

Videon lähetti hänelle somessa viime viikolla eräs tuttava, joka kysyi, onko tuo sinun Romasi. Ja olihan se.

Ljudmila Bugantsova näki poikansa istumassa maastopuvussa, taistelukypärä päässään ja pitelevän kasvojaan. Taustalta kuuluu kuulustelijan ääni.

”Mistä tulet? Miksi olet täällä? Mitä teidän käskettiin tehdä?” hän tiukkaa videolla, ja taustalta kuuluu myös muita ääniä.

Kasvojaan pitelevä nuori mies kertoo istuneensa kuorma-auton lavalla. Tehtävä oli saattaa yhdeksää säiliöautoa, jotka kuljettivat polttoainetta.

”Minkäikäinen olet? Mistä olet kotoisin Mikä on joukko-osastosi?”

Bugantsov kertoo osoitteen Belgorodin alueella, mutta sanoo palvelevansa Moskovan lähellä viestimiehenä.

”Mihin puhelinnumeroon voimme soittaa ja kertoa, että sinulla on kaikki kunnossa? Ja että sodit Ukrainassa ja tapat?”

Bugantsov näyttää murtuvan kyyneliin.

”Hiljaa hiljaa, rauhoitu”, toinen kuulustelija puuttuu tilanteeseen ja taputtaa Bugantsovia olalle.

Ljudmila Bugantsova näki poikansa istumassa maastopuvussa, taistelukypärä päässään ja pitelevän kasvojaan.

Videon mukaan Roman Bugantsov on vangittu Sumyn kaupungissa, vain 70 kilometrin päässä äidin kotoa.

Ljudmila Bugantsovaa harmittaa kommentit, joita hän on saanut videosta somessa.

”Hänelle ilkutaan, että itkupilli. Mutta kuvitelkaapa itsenne tuohon tilanteeseen toiseen maahan keskelle ihmisjoukkoa.”

Ukrainan sotaan lähetetään virallisesti vain sopimussotilaita. Esimerkiksi Sotilaiden äidit -järjestölle on kuitenkin tullut väitteitä, joiden mukaan vanhemman saapumiserän varusmiehiä painostettaisiin allekirjoittamaan sopimuspaperi. Oletettavasti sodassa on myös vanhemman saapumiserän varusmiehiä, koska näitä lähetettiin sitä edeltäviin harjoituksiin.

Ylikersantti Roman Bugantsovin osalta epäselvyyttä ei ole: hän palveli Moskovan alueen Naro-Fominskissa maahanlaskujoukoissa sopimussotilaana vuodesta 2015 lähtien.

Sopimussotilaan arki on vähän kuin kenen tahansa palkansaajan: päivät töissä, illat ja viikonloput kotona perheen parissa.

Romanilla on vaimo ja kolmivuotias poika. Bugantsova näyttää valokuvaa pikkupojasta, jonka t-paidassa lukee ”Laskuvarjojääkärin poika”.

Poika on isälle kuulemma tärkein maailmassa.

”Romanilla ei ollut isää, eikä hän halua samaa pojalle. He ovat hyvin läheisiä. Nyt poika itkee, miksei isä tule kotiin”, hän sanoo ja liikuttuu.

Äiti näki poikansa ja pojanpoikansa viimeksi marraskuussa, kun nämä kävivät Belgorodissa isoisän kuoleman vuosipäivänä.

Edellisen kerran puhelimessa Ljudmila Bugantsova puhui Romanin kanssa viime viikon keskiviikkona, jolloin Venäjällä juhlittiin niin kutsuttua Isänmaan puolustajan päivää eli armeijan juhlaa.

”Soitin hänelle ja onnittelin”, Bugantsova kertoo.

Ylikersantti Roman Bugantsov palveli Moskovan alueen Naro-Fominskissa maahanlaskujoukoissa sopimussotilaana vuodesta 2015 lähtien.

Ljudmila Bugantsova näyttää kuvaa, jossa hän on poikansa kanssa tämän vannottua sotilasvalan vuonna 2015.

Silloin Roman oli jo sotaharjoituksissa, joihin hänet oli lähetetty aiemmin helmikuussa. Bugantsova ei tiedä tarkalleen missä hän oli, ehkä Voronežin alueella.

Tähän liittyy asia, joka voi selittää venäläisjoukkojen sodassa kohtaamia ongelmia.

Bugantsova on varma, ettei poika tiennyt joutuvansa Ukrainaan, vaan uskoi kyse olevan vain harjoituksista.

”Jos hänet olisi lähetetty tappamaan, heitä olisi varmaan valmisteltu siihen. Hän olisi varmasti sanonut jotakin meille. Mutta hän ei sanonut mitään sellaista”, Ljudmila Bugantsova kertoo.

Jos joukoille ei ole kerrottu niiden joutuvan sotaan vieraaseen maahan, ei ole ihme, että niiden toiminta on vaikuttanut usein hämmentyneeltä ja kaoottiselta.

Seuraavana aamuna puhelun jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Siitä kahden päivän päästä Telegramiin ilmestyi Romanista kuvattu video.

Ljudmila Bugantsovasta tuntui, että jalat pettävät hänen altaan. Hän sai sydänoireita. Hänen miehensä Sergei hälytti paikalle ambulanssin. Hoitajat antoivat hänelle rauhoittavan ruiskeen, jonka avulla hän lopulta nukahti.

Nyt hän näyttää isoa pussia unilääkkeitä, joiden avulla hän nukkuu.

Ljudmila Bugantsova on kärsinyt sydänoireista. Hän tekee muovihelmistä kukka-asetelmia rauhoittaakseen itseään.

Ukraina julkaisee Telegram-kanavilla tietoja, kuvia ja videoita vangituista ja kaatuneista venäläissotilaista.

Venäjä on peitellyt tietoja kaatuneista ja vangituista. Jo vuoden 2014 sodasta ruumiita kuljetettiin peitenimellä Rahti 200. Valokuvien perusteella moni vainaja on nyt jätetty taistelukentille.

Ukraina julkaisee Telegram-kanavilla tietoja, kuvia ja videoita vangituista ja kaatuneista venäläissotilaista.

Kanavalla on myös puhelinnumerot, joihin omaisia kehotetaan soittamaan. Bugantsova yritti soittaa, mutta ei päässyt läpi.

Romanin joukko-osaston toimistoupseerille hän on soittanut lukuisia kertoja.

”Hän sanoo vain, että Roman on elossa, odottakaa. Nyt hän ei enää vastaa puhelimeen. Mitä voin tehdä? Jos menen kuvernöörin luo, hän vain sanoo, että tiedättekö kuinka paljon on kaltaisianne. Ehkä jos löydän muita samaan tilanteeseen joutuneita äitejä, meitä kuunneltaisiin.”

Bugantsova näyttää vanhaa valokuvaa, jossa hän on poikansa kanssa tämän valapäivänä.

”Roman on rauhallinen ja hyväntahtoinen, aina auttamassa, jos joku tarvitsee apua. Toivomme vain, että hän pääsisi kotiin”, Bugantsova sanoo ja murtuu.

Bugantsovan keittiössä pieni televisio jauhaa Rossija 24 -tv-kanavan uutisia Ukrainasta. Nyt venäläisjoukkojen kerrotaan ”vapauttavan” Volnovahan kaupunkia. Kuva on huono, sitä kuulemma häiritsevät läheisen sotilaskopterikentän jammerit.

Bugantsovan mukaan lähes jokaisella on Belgorodin alueella siteitä Ukrainaan. Hän asui pitkään Länsi-Ukrainassa oltuaan naimisissa sikäläisen miehen kanssa. Romankin kävi siellä kylässä.

Bugantsovan entisen työtoverilla on tytär, joka elää pommitusten keskellä Harkovassa. Työtoveri soittaa hänelle henki kurkussa joka päivä.

Bugantsova sanoo, ettei hän voi ymmärtää, miten ukrainalaisten ja venäläisten sota on mahdollinen.

”En ymmärrä politiikkaa, enkä haluakaan ymmärtää. Kahdeksaan vuoteen Venäjä ei puuttunut siihen, mitä siellä tapahtui, miksi se nyt sekaantui asiaan? Kuka on syyllinen? Kertokaa te!”

Bugantsovan mukaan lähes jokaisella on Belgorodin alueella siteitä Ukrainaan. Hän asui pitkään Länsi-Ukrainassa.

Somessa hänelle kirjoitettiin Ukrainasta, että hänen pitää vaatia sodan loppumista, jos hän haluaa nähdä poikansa.

”Missä minä sitä vaadin? Putinilleko menen sanomaan? Vai torille osoittamaan mieltä? Belgorodissa jotkut osoittivat mieltä, ja poliisi vei heidät kaikki. Emme halua sotaa, mutta ei se meistä riipu.”

Hänen mielestään hänen poikaansa on huijattu.

”Minä en häntä sinne lähettänyt. Heille sanottiin, että on harjoitus, ja sen varjolla heidät vietiin toiseen maahan. Heidät laitettiin kolonnaan, syyttömät nuoret. Miksi heidän pitää kuolla? Johtajat, Putin, Zelenskyi ja Lukašenka eivät kärsi, eivät heidän lapsensa ole siellä.”

Sergei-mies tosin sanoo, että kaikki johtuu Amerikasta, joka halusi sijoittaa Ukrainaan aseita.

”Kuka on syyllinen? Kertokaa te!”

Ljudmila Bugantsovan Sergei-mies katseli televisiouutisia pariskunnan keittiössä Belgorodin alueen maaseudulla.

Bugantsova työskenteli kyläkaupassa myyjänä mutta jäi sairaseläkkeelle kuukausi sitten. Eläkettä hän saa 9 000 ruplaa kuukaudessa. Ruplan romahdettua se tekee runsaat 70 euroa.

Nyt hän yrittää rauhoittua jatkamalla rakasta harrastustaan, muovimosaiikkien tekemistä. Seinältä löytyy muovihelmistä tehdyt Maria ja Jeesus-lapsi, kissan muotokuva ja ikoni.

”Halusin tehdä mosaiikin Romanista ja hänen perheestään”, hän kertoo.

Ljudmila Bugantsova on tehnyt suuren muovimosaiikkityön tyttärensä ja tämän poikaystävän valokuvan pohjalta.

Pojan kohtalo jyskyttää kuitenkin mielessä koko ajan. Hän on käynyt rukoilemassa kirkossa. Yöllä, kun hän ei saanut unta, hän viestitteli Romanin entisen armeijakaverin kanssa.

”Kaikki menee varmasti hyvin. He päästävät hänet, sotilaiden on toimittava niin. Pitäkää itsestänne huolta”, hän lukee puhelimesta nuoren miehen viestiä.

Nyt Romanista on julkaistu jo kaksi uutta videota. Ljudmila Bugantsovan hätä on kova.

”En tiedä yhtään mitään. Nukkuuko hän? Syökö hän? Mistä tiedän, että hän on kunnossa? Hän on yksin siellä heidän keskellä jo viime viikosta.”

Bugantsova sanoo haluavansa vain rauhan palaavan ja poikien palaavan kotiin, jotta äidit eivät itkisi.

Ukraina ja Venäjä ovat tehneet jo joitakin vankienvaihtoja.

Vaikka alun perin Venäjä ilmoitti, ettei se edes ota ukrainalaissotilasta vangeiksi, jos tämä lupaa kirjallisesti luopua vastarinnasta.

Ljudmila Bugantsova miettii, kehen Romanin voisi vaihtaa.

”Ottakoot minut, olen jo puoli elämää elänyt. Voin mennä rajalle.”

Tapaamisemme jälkeisenä iltana Ukraina ilmoittaakin, että se suostuu antamaan vangitut venäläissotilaat – mutta vain näiden äideille, jos he tulevat itse hakemaan poikiaan.

Systeemi on sama kuin aikanaan tšetšeeneillä. Ukrainaan on kuitenkin vaikea päästä.

Ukrainalaisjoukot ovat myös vihjanneet, että siviilikohteita ampuvat tykki- ja ohjusmiehet saatetaan ampua eikä vangita.

Yhdessä asiassa Ljudmila Bugantsovaa on onnistanut ja kovasti. Kaikesta päätellen Roman on elossa. Se vain ei juuri nyt lohduta.

”Sotahan jatkuu, ja siellä voi tapahtua vaikka mitä. Sitten meitä on vasta onnistanut, kun hän on kotona”.

Ljudmila Bugantsova miettii, kehen Romanin voisi vaihtaa. ”Ottakoot minut, olen jo puoli elämää elänyt.”

Ljudmila Bugantsovan kotikylää Belgorodin alueella.

Ljudmila Bugantsovan koti on pienessä kylässä, jossa on taloja tien molemmin puolin. Osa niistä näyttää hylätyiltä, osa taas on siistin ja hoidetun näköisiä niin kuin Bugantsovalla.

Kylätiellä ei näy ihmisiä eikä liikennettä. Lukuun ottamatta yksinäistä Skodaa, joka saapuessamme ajaa perässämme ja käännyttyämme ympäri vaihtaakin suuntaa.

Poistuessamme kylästä Škoda ilmestyy jälleen peräämme. Vaikka Ljudmila Bugantsovalla on ollut vaikeuksia saada viranomaisia kiinni, se ei tarkoita etteikö heitä olisi ympärillä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat