Suomalaisten rahoittama humanitaarinen apu pääsi perille ukrainalais­lapsille – ”Vielä kun saisi yskänlääkettä, ihorasvaa ja käsineet”

Ukrainalaisessa kirkossa jaettiin avustuspaketteja lapsille, mutta papilla oli ulkomaille myös piikikäs sanoma: Miksi Ukrainaa ei kyetty auttamaan estämällä hyökkäys?

Unkarilaisjärjestön Giuliano Stochino Weiss (vas.) ja Lorant Fabiny ojensivat hygieniapaketteja Sofialle, 14, Andriille,10, ja Tamaralle, 9, lvivilaisen kirkon tiloissa sunnuntaina.

7.3. 10:44

Lviv

Ukrainan ja Valko-Venäjän rajalta sotaa paenneiden 14-vuotiaan Sofian, 9-vuotiaan Tamaran ja 10-vuotiaan Andriin käsissä on muovipussit, joissa on hygieniatarvikkeita.

He ovat kirkossa Lvivissä, jonne unkarilainen järjestö Hungarian Interchurch Aid toimitti sunnuntai-iltana avustuslähetyksen. Sen taustalla olivat myös suomalaiset lahjoittajat ja Kirkon Ulkomaanapu. Järjestö lahjoitti sodan uhreille ensimmäisen, 500 000 euron avustuserän.

Lapset kertovat, että koti täytyi jättää vähin tarvikkein. Kun Valko-Venäjän ja Venäjän panssarivaunut tulittavat kotien lähellä olevia taloja, ei voi jäädä pitkäksi aikaa valitsemaan mukaan otettavia tavaroita.

”Vielä kun saisi yskänlääkettä, ihorasvaa ja käsineet, olisi mahtavaa”, toivoo Tamara.

Tamara, 9, pakeni sotaa Lviviin.

Sota ei ole lannistanut lasten unelmia. Välttämättömien perustarvikkeiden ja uuden kodin lisäksi lapsilla on kunnianhimoisia suunnitelmia. Sofia haluaa opiskella arkkitehdiksi, Tamara haluaa tulla ympäristöaktivistiksi ja auttaa eläintarhoissa olevia eläimiä ja Andriista tulee suunnitelmien mukaan bisnesmies.

”Olen hyvä matematiikassa. Ensin menen yliopistoon opiskelemaan ja sitten perustan oman yrityksen. Aion lopulta hankkia ostoskeskuksia sekä bensa-asemia”, Andrii kertoo.

Andrii, 10, koiran kanssa lvivilaisen kirkon ruokalassa.

Kirkolla vapaaehtoistyöntekijänä toimiva nuori nainen herkistyy kertoessaan opiskelleensa raskaiden pommitusten kohteena olevassa Mariupolin kaupungissa. Naisen hupparissa lukee ”Olen ukrainalainen, rakastan vapautta”.

Vieressä oleva Hungarian Interchurch Aid -järjestön hätäapujohtaja Giuliano Stochino lohduttaa naista.

”Mariupol on kaunis kaupunki. Älä huolehdi, Mariupol tulee vielä loistamaan. Puolet maailmasta tukee teitä, vaikka sitä voi olla ehkä vaikeaa täältä nähdä. Tulette saamaan apua”, Stochino sanoo.

Ukrainaan virtaa runsaasti humanitaarista apua eri puolilta maailmaa. Ihmiset eri maissa haluavat auttaa minkä pystyvät. Stochinon mukaan Ukrainassa poikkeuksellista on ollut se, kuinka helppoa paikallisten vapaaehtoisten saaminen on ollut.

”Koskaan en ole nähnyt mitään vastaavaa. Aiemmin olen työskennellyt muun muassa Irakissa, Afganistanissa ja Etiopiassa.”

Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg kertoo, ettei ole nähnyt pitkän uransa aikana koskaan yhtä vahvaa auttamishalua suomalaisilta. Yksin Kirkon Ulkomaanapu on saanut suomalaisilta jo yli 2,5 miljoonaa euroa ja summa tulee olemaan enemmän kuin 2004 tsunamin aikaan.

”Poikkeuksellista on sekin, että auttaminen on jatkunut näinkin pitkään. Auttamishaluun vaikuttaa se, että sota on Euroopassa ja suomalaisille varmaan merkittävää on, että hyökkääjänä on naapurimaamme. Lisäksi sodasta tulevat kuvat tiedotusvälineissä herättävät ihmisissä vahvan auttamishalun.”, Hemberg arvoi.

Pahimmat ongelmat humanitaarisen avun saamiseksi perille ovat alueilla, joita Venäjä moukaroi sotakalustollaan kovaotteisesti. Siviilejä kuolee, eikä apua saada perille.

”Kun konflikti laajeni, ihmiset ovat hakeneet suojaa maanalaisista paikoista eikä heillä ole pääsyä peruspalveluihin. Sadattuhannet ukrainalaiset ovat vailla puhdasta vettä ja pulaa on myös välttämättömistä lääketarpeista”, totesi lastenjärjestö Unicef.

“Maailmassa kärsitään tänä vuonna ennennäkemättömän paljon nälkää, minkä vuoksi onkin traagista, että nälästä kärsitään nyt myös Euroopan vilja-aittana tunnetussa Ukrainassa”, YK:n ruokajärjestön johtaja David Beasley sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan Puolan ja Ukrainan rajalla.

Lviviläisen kirkon pappi Roman seuraa apulähetyksen luovutusta vierestä. Hän sanoo olevansa kiitollinen ukrainalaisten saamasta avusta, mutta muistuttaa samalla piikikkäästi siitä, miksi apua ylipäätään tarvitaan. Hän viittaa siihen, että kyse on Venäjän hyökkäyksestä ja siitä etteivät länsimaat kyenneet sitä estämään.

Pappi Roman toivoisi humanitaarisen avun lisäksi aseellista tukea Ukrainalle enemmän.

”Ihmisiä kuolee, koska emme saa tarpeeksi sotilaallista tukea. Tilanne on sama, kuin joku olisi hukkumassa ja toinen tulisi välillä vain mittaamaan pulssin kädestä, mutta ei nostaisi veneeseen”, Roman sanoo.

Usein kriisialueilla käy niin, että halukkaita auttajia tulee hetkellisesti kaikkialta niin paljon, että syntyy sekamelska, jossa auttajista voi tulla autettavia. Ukrainassa tilanne on ollut Stochinon mukaan sikäli järjestyksessä, että avun koordinoinnissa järjestystä ovat ylläpitäneet alueelliset sotilaskomentajat.

Kansalaisten suunnaton auttamishalu on Stochinon mukaan kunnioitettavaa, mutta sen toteuttamisen hän suosittelee jättämään ammattilaisille esimerkiksi avustusten antamisena järjestöille. Samaa sanoo Hemberg.

”Ymmärrän hyvin ihmisten halun auttaa konkreettisesti, mutta Suomesta tavaroiden kuljettamien ei ole tehokasta eikä nopeaa. Vaarana on, että apu on vääränlaista, tulee väärään aikaan ja väärään paikkaan”, Hemberg sanoo.

Hyvin tärkeää olisi Stochinon mukaan sekin, että maailma ei unohtaisi ukrainalaisten kohtaloa sen jälkeen, kun uutiset alueelta alkavat jossain vaiheessa laantua.

”En halua, että Ukrainasta tulee uusi Irak. Meidän ei pitäisi kuulla enää ilmahyökkäyssireenien ääniä, eikä niihin pitäisi koskaan tottua. Ukrainan tilanteesta on jatkettava puhumista.”

Lvivilaisen kirkon ruokalan ikkunat on suojattu hiekkasäkeillä.

Näin voit auttaa Ukrainan lapsia – HS listasi järjestöt, jotka tukevat ukrainalaisia sodan keskellä

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat