Ukrainaan on viety tuhansittain panssarin­torjunta-aseita – Tällaisia aseita ovat muun muassa ”kessi”, Javelin ja Carl Gustaf

Useat maat ovat tukeneet Ukrainaa lähettämällä paitsi rahaa, kypäriä ja liivejä myös erilaisia aseita. Erityisesti panssarin­torjunta-aseet ovat arvossa.

Ukrainalaiset sotilaat tutustuivat ruotsalais-brittiläiseen NLAW-panssarintorjuntaohjukseen lähellä Novohnativkaa Donetskissa. Kuva on otettu 21. helmikuuta, kolme päivää ennen Venäjän hyökkäystä.

7.3. 19:05 | Päivitetty 9.3. 9:18

Ukrainaan on toimitettu pelkästään viime viikon aikana noin 17 000 panssarintorjunta-asetta, kertoi yhdysvaltalaislehti The New York Times sunnuntaina. Kuljetusten tahti on yhdysvaltalaisviestinten mukaan kiihtynyt.

Parin viikon aikana moni uutisia seuraava on oppinut uusia sanoja: Stinger, Javelin, NLAW, Carl Gustaf. Tällä hetkellä juuri nämä panssarintorjunta-aseet vaikuttavat osoittautuneen tärkeiksi Ukrainan puolustuksen kannalta tärkeiksi, ja tämän Ukraina varmasti osasi päätellä jo etukäteen. Ukraina on nimittäin pyytänytkin varsinkin Javelineja ja NLAW-aseita useampaan otteeseen.

Mutta millaisista aseista on kyse?

M-72 (LAW)

LAW on Yhdysvalloissa 1960-luvulla kehitetty kevyt kertasinko. Erilaisia versioita on jo yli kymmenen. LAW on lyhenne sanoista ”light anti-tank weapon”.

Suomessa M-LAW -singot ovat olleet puolustusvoimien käytössä nimellä 66 KES 88, tuttavallisemmin ”kessi”.

Ainakin Norja ja Kanada ovat ilmoittaneet lähettävänsä Ukrainalle M-72 -sinkoja, mutta niiden versioista ei ole tarkempaa tietoa. Tanska on lähettänyt 2 700 panssarintorjunta-asetta, jotka paikallisten mediatietojen mukaan saattavat olla modernia M72 EC LAW -mallia. Niitä valmistaa norjalainen Nammo.

NLAW

NLAW puolestaan on ruotsalaisen Saab Bofors Dynamicsin ja brittiläisen Thales Air Defencen käsialaa. Lyhenne tulee sanoista ”next generation light anti-tank weapon” eli seuraavan sukupolven kevyt panssarintorjunta-ase.

Metrin mittainen, kertakäyttöinen panssarintorjuntaohjus painaa yli 12 kiloa. Sen kantama on 20–800 metriä ja liikuttelu helppoa.

Ainakin Britannia Luxemburg ovat lähettäneet NLAW-ohjuksia Ukrainaan. Britannia on lähettänyt 2 000 kappaletta ja Luxemburg sata. Luvut perustuvat maaliskuun alkupuolen tietoihin ja saattavat olla puutteellisia.

Kyseessä on varsin uusi ase: se otettiin käyttöön vuonna 2009. Kenttäkokemukset sodista ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ovat rajoittuneet Jemenin sisällissotaan, mutta ne ovat olleet panssarintorjunnassa kannustavia. Ukrainan kerrotaan nimenomaan pyytäneen Britannialta NLAW-ohjuksia.

Myös Ukrainan käytössä uudet, kevyet panssarintorjuntaohjukset ovat osoittautuneet tehokkaiksi.

Suomessa nämä ohjukset ovat puolustusvoimien käytössä nimellä RSLPSTOHJ NLAW.

FGM-148 Javelin

Yhdysvaltalaisvalmisteinen Javelin on ollut käytössä maailman asevoimilla 1990-luvun puolivälistä alkaen. Kertakäyttöisen ohjuksen ja laukaisuputken Javelin-järjestelmään kuuluu tähtäinlaite, joka sisältää käyttöön vaadittavan elektroniikan näyttöineen sekä infrapunatähtäimen.

Ohjus voi lentää yli kolmen kilometrin korkeuteen, ja sen toimintaetäisyys ulottuu noin viiteen kilometriin.

Yhdysvaltalaiselle asetekniikalle ominaisesti Javelin on helppokäyttöinen: puhutaan niin kutsutusta ”ammu ja unohda” -tekniikasta. Kun ohjuksen käyttäjä saa sen tähdättyä, hän lukitsee kohteen ohjuksen näytölleen ja tästä eteenpäin ohjus matkaa kohteeseensa laukaisun jälkeen itse.

Järjestelmä ohjuksineen painaa toimintavalmiina yli 20 kiloa, joten pienin ja ketterin panssarintuhoamisväline se ei ole.

Kuvakaappaus saintjavelin.com-sivulta.

Maaliskuun alkuun mennessä FGM-148 Javelineja olivat lähettäneet tai lähettämässä Ukrainaan ainakin Viro, Yhdysvallat, Latvia, Liettua, Australia ja Britannia.

FGM-148 Javelin on noussut Ukrainan sodassa ikoniseen asemaan. Osaltaan tähän on vaikuttanut näyttävä hyväntekeväisyyskampanja. Se myy St. Javelin (Pyhä Javelin) -tuotteita ja lahjoittaa tuotot kanadalaisen järjestön kautta Ukrainaan.

FIM-92 Stinger

Yhdysvaltalaisen Raytheonin valmistama Stinger on olkapäältä laukaistava, infrapunahakuinen ilmatorjuntaohjus. Niitä ovat toimittaneet Ukrainaan ainakin Saksa, Italia, Latvia, Liettua ja Hollanti.

Ohjus laukaisulaitteineen painaa noin 15 kiloa, ja sen kantama on viisi kilometriä.

Stingereiden arvioidaan olevan tehokkaita erityisesti venäläisten taisteluhelikoptereita vastaan. Samaan tarkoitukseen niitä käytettiin Afganistanin ensimmäisessä sodassa, jolloin Yhdysvaltain keskus­tiedustelu­palvelu CIA lahjoitti niitä Neuvostoliiton armeijan helikopterien menestyksekästä tuhoamista varten. Ensimmäisen kerran niitä käytettiin sotatilanteessa vuonna 1982 Falklandin sodassa.

Nykyään FIM-92 Stingreita on useita versioita, eikä kaikista Ukrainan saamista versioista ole tarkkaa tietoa.

Suomella on käytössään Stinger RMB Block 1 -ohjuksia.

Ukrainan asevoimien työntekijät purkivat Liettuasta saapunutta Stinger-lastia Kiovan Boryspilin kentällä 13. helmikuuta.

Saksan armeijan eli Bundeswehrin sotilas pitelee Panzerfaust 3 -panssarintorjuntaohjusta harjoituksessa Münsterissa vuonna 2016.

Panzerfaust

Hollanti on lähettänyt Ukrainaan ainakin 50 saksalaista Panzerfaust-3 -asetta ja niihin 400 ammusta. Panzerfaust on parhaimmillaan lyhyellä välimatkalla.

Tämä sinko on osittain kertakäyttöinen: laukaisu- ja tähtäinyksikkö otetaan talteen ampumisen jälkeen, mutta jokaista laukausta varten tarvitaan uusi kertakäyttöinen putki sisällä olevine kranaatteineen. Liikkuvaan kohteeseen ammuttaessa ideaali etäisyys on 15–300 metriä ja paikallaan olevaan 400–600 metriä.

Strela

Saksa on lähettämässä tai lähettänyt ainakin 2 700 neuvosto­valmisteista Strela-ohjusta Ukrainaan. Ne ovat peräisin Itä-Saksalle kuuluneista asevarastoista.

Streloja on valmistettu lukuisia eri versioita, ja tällä hetkellä ei ole tiedossa, onko Saksan lähettämien ohjusten malli 9K32 Strela-2 vai 9K34 Strela-3.

Strela on ensimmäisen sukupolven infrapunahakeutuva, olkapäältä laukaistava ilmatorjuntaohjus, joita Ukrainalla on itselläänkin varastoissaan. Strela-3 on jatkokehitelty versio Strela-2:sta, ja kolmonen ulottuu kakkosta on suurempaan lentokorkeuteen.

Strela-2:n ensimmäinen versio valmistui käyttöön vuonna 1968, joten se on eri versioineen on ollut mukana pitkässä listassa maailmalla käytyjä sotia. Näitä ovat esimerkiksi Jom Kippurin sota, Rhodesian sota, Jugoslavian hajoamissodat, Persianlahden sota ja Syyrian nykyinen sisällissota.

Strela-3 tuli käyttöön vuonna 1974. Sen uutuus oli infrapunaohjautuvuus. Ohjuksesta tuli kuitenkin Strela-2:sta painavampi. Strela-3:n pohjalta kehitettiin seuraavaksi Igla.

Igla-1E (SA-16) -mallia on ainakin ollut käytössä niin Ukrainassa kuin Suomessa. Suomessa ne tunnettiin lyhenteellä ItO 86 käyttöön­otto­vuoden mukaan. Iglan seuraavat versiot Suomi korvasi Stingereillä vuonna 2014.

Grom ja Grom-M (Piorun)

Puola ilmoitti jo helmikuun alussa lähettävänsä Ukrainalle uusimpia valmistamiaan olalta laukaistavia ilmatorjuntaohjuksia. Grom tarkoittaa puolaksi ukkosta ja Piorun salamaa.

Puola aloitti Grom-aseidensa kehityksen 1990-luvun alussa neuvostoliittolaisten Igla-ohjusten pohjalta. Niitä on myyty muun muassa Georgian asevoimille, joka käytti niitä Venäjän ja Georgian välisessä sodassa vuonna 2008.

Ukrainalle lähetetty Piorun on jo sen verran modernisoitua sukupolvea, että Grom-nimikin on jäänyt. Uutuustuote otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa vuonna 2019. Piorun painaa yli 16 kiloa ja ohjautuu kohteeseensa infrapunan avulla. Sen käyttämiseen tarvitaan yksi ihminen.

Carl Gustaf ja AT4 eli Pansarskott

RUOTSALAINEN Carl Gustaf on sinko, jonka perusversio on kehitetty jo 1940-luvulla. Sen ominaisuuksia on paranneltu jatkuvasti. Aseen merkittävä hyöty on, ettei se ole monen muun tapaan kertakäyttöinen vaan ladattava. Carl Gustafiin soveltuu useampi ammustyyppi. Panssarintorjunnan lisäksi sillä voi ampua myös sirpale-, savu- ja valokranaatteja.

AT4 on Carl Gustafin kertakäyttöinen malli, joka tunnetaan myös nimellä Pansarskott 86. Tämän kertasingon mallissa AT4-CS on hyödyllistä esimerkiksi se, että sen voi laukaista sisätiloista. Muutoin monissa singoissa on huomattava suuliekki takana, minkä vuoksi niiden takana ei saa seisoa eikä voi olla vaikkapa sohvaa tai ikkunaverhoja. Koska suuliekki on hyvin vähäinen, AT4-CS soveltuu kaupunkisodankäyntiin ja ahtaisiin tiloihin, joita kaupungeista löytyy.

Ruotsi on lähettänyt AT4-mallia 5 000 kappaletta ja Kanada Carl Gustafeja ainakin sata kappaletta.

Lähteet: The Drive, Popular Mechanics, valmistajien ja puolustusministeriöiden sivut

Oikaisu 7.3.2022 kello 19.09: NLAW on panssarintorjuntaohjus, ei ilmatorjuntaohjus, kuten jutun kuvatekstissä aiemmin luki virheellisesti.

Oikaisu 8.3. 2022 klo 11.40: Artikkelissa kerrottiin virheellisesti, että Ruotsi lähetti Ukrainaan 5000 NLAW:ia. Ukraina pyysi NLAW-ohjuksia Ruotsilta, mutta Ruotsi lähetti 5000 AT4-sinkoa.

Päivitys 9.3. klo 9.15: Teknisestä syystä artikkeli ei 8.3. ole mennyt julki oikein. Lisätty artikkeliin päivitysaika.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat