Lapsia junan kyydissä Lvivin asemalla lähdössä Puolaan.

Evakkojuna lähtee raiteelta 5

Lvivin rautatieasemalla tiivistyy sodan inhimillinen kärsimys. Evakkojunat maasta täyttyvät maasta paenneista.


7.3. 16:35 | Päivitetty 7.3. 17:15

Lviv

Venäjän hyökkäyksen inhimilliset kärsimykset tiivistyvät Lvivin juna-asemalla. Asema on täynnä Ukrainasta pois pyrkiviä ukrainalaisia. Monirivinen ihmisjono jatkuu pitkälle rautatieaseman edessä olevalla bulevardilla.

Paenneilla on mukanaan vain se, mitä he saivat mukanaan kannettua, kun koti jäi sodan myllerrykseen. Vedettäviä matkalaukkuja ja erinäisiä nyssäköitä.

Jonossa kuuluu lasten itkua, äidit yrittävät pitää lapsensa tyytyväisinä pakkaskelissä. Matkalaukkujen pyörät pitävät meteliä katukivillä.

Avustusteltalla tarjotaan muun muassa voileipiä, joiden päälle sipaistaan lihapateeta sekä keittoa.

Vaikka kyse on miljoonia ihmisiä koskevasta kaaoksesta, Lvivin rautatieasemalla tilanne on kyetty pitämään kutakuinkin järjestyksessä.

Lvivin rautatieasema maanantaina.

Avustusteltalla vapaaehtoisena auttamassa on myös saksalaismies. Hän ei halua sanoa nimeään, koska hänen äitinsä Saksassa ei tiedä poikansa lähteneen Ukrainan puolelle.

Miehen mukaan kodeistaan paenneet kokevat nyt selvästi enemmän, etteivät he ole turvassa myöskään länsiukrainalaisessa Lvivissä, vaan haluavat paeta naapurimaihin kuten Puolaan.

Mies sanoo halunneensa tulla auttamaan, koska yksinkertaisesti koki asian tärkeäksi.

”Tämä oli vain oikea asia tehdä. Me Euroopassa toitotamme sitä, kuinka seisomme aina ihmisten rinnalla, mutta näin ei välttämättä ole. Halusin lunastaa lupaukset”, mies sanoo.

YK:n mukaan Ukrainasta on paennut ulkomaille jo noin 1,7 miljoonaa ukrainalaista. Määrä tulee kasvamaan tuntuvasti entisestään, ja sen näkee Lvivin rautatieasemalla.

”Ukrainan konfliktista on tulossa yksi suurimmista humanitaarisista hätätiloista Euroopassa vuosiksi eteenpäin”, kansainvälisen Punaisen Ristin johtaja Francesco Rocca arvioi uutistoimistojen mukaan.

”Pakolaisuutta ja avuntarvetta on runsaasti, ja molempien määrä tulee todennäköisesti kasvamaan niin Ukrainan sisällä kuin ulkopuolellakin.”

Vapaaehtoiset tarjoavat lähtijöille syötävää.

Lviviin saapuu matkustajia idästä.

Sotaa pakenevia ukrainalaisia Lvivin rautatieasemalla maanantaina: Ksenia Jakovenko (vas.), poika Misha, 6, ystävän poika Danya, 4, Matvey 1,5 sekä Ksenian kummitäti.

Rautatieaseman jonossa seisoo Dniprosta paennut Ksenia Jakovenko yhdessä kuusivuotiaan poikansa Mishan kanssa. Jakovenko yrittää lisäksi paimentaa ystävänsä pieniä lapsia. Välillä joku pienistä lapsista livahtaa karkuun, ja Jakovenko juoksee perään.

Viereisessä kirkon avustusteltassa kankaaseen on kirjoitettu säkeitä Raamatusta. ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon”, telttakankaassa siteerataan Matteuksen evankeliumia.

Jakovenko ei uskalla jäädä Lviviin, koska pelkää venäläisjoukkojen tulevan sinnekin. Suunnitelmissa on olla Puolassa niin kauan, kunnes he kokevat paluun turvalliseksi.

Lapset eivät ole enää peloissaan, vaikka joutuivat Dniprossa kuulemaan ilmahälytyssireenejä kuusi kertaa päivässä.

”Teimme ilmahälytyksistä leikin. Aina kun kuulimme sireenin, aloitimme leikin, jossa menimme kellariin piiloon.”

Lvivin asemalta junat lähtevät Puolaan ja Puolan rajalle, mistä pakolaiset saavat jatkokyydin linja-autoilla. Lännessä tyhjät junat lastataan avustustarvikkeilla, jotka tuodaan takaisin itään apua tarvitseville.

Lähtijöitä Lvivin rautatieasemalla maanantaina.

Alina odottaa junaa vauva sylissään.

RAUTATIEasemaN sisällä käytävät ovat täynnä evakkojunaa odottavia ukrainalaisia. Yhdessä nurkassa pieni vilttiin kääriytynyt tyttö silittää mukaansa ottamaansa pehmolelua.

Siellä täällä näkee kosteita silmiä. Naiset ovat eronneet miehistään, jotka ovat sotimassa.

Laiturilla numero viisi on Stanishevskiyn perhe. Dniprosta tullut Alina yrittää rauhoittaa sylissään itkevää, kymmenen kuukauden ikäistä poikaansa.

Perheellä on muita asemalla olevia parempi tilanne sikäli, että myös isä Ivan on mukana. Hänen ei tarvitse lähteä rintamalle, koska hän on vasta 17-vuotias.

”Minulle tärkeintä on olla nyt perheeni kanssa. En tiedä, miten perheeni pärjäisi nyt ilman minua tällä pakomatkalla”, Ivan Stanishevskiy sanoo.

Perheellä ei ole tietoa, mihin he Puolassa menevät ja millainen paikka heitä odottaa.

”Tärkeintä on nyt vain päästä Puolaan turvaan.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat