”Me käymme sotaa nälkää vastaan” – Talouskriisin romahduttama Libanon on ostanut lähes kaiken vehnän ja ruokaöljyn Ukrainasta ja Venäjältä

”Sodan alkamisen jälkeen ruokaöljy hävisi”, sanoo leipomoa pitävä Abu Ali Talal Hassoun Beirutissa. Lähes 80 prosenttia Libanonin vehnästä ja 90 prosenttia auringonkukkaöljystä on tullut Ukrainasta ja Venäjältä.

Vehnäleipä on libanonilaisten ruokavalion ydintä. Abu Ali Talal Hassoun sanoo ruoka-aineiden hintojen kaksinkertaistuneen Ukrainan sodan alettua.

19.3. 2:00 | Päivitetty 19.3. 13:21

Beirut

LibanonilaiNeN Khodor valmistaa suolaisia piiraita Beirutin länsiosassa sijaitsevassa leipomossa. Hän on huolissaan.

Khodor tekee töitä yhdessä vaimonsa Wajihan kanssa, eikä pariskunta ei ole saanut hankittua tuleville viikoille tarvitsemaansa määrää jauhoja. Syynä on sota Ukrainassa. Se uhkaa heidän elinkeinoaan.

”Meillä on jäljellä enää yksi säkki jauhoja, ja se riittää noin viikoksi”, Khodor toteaa.

”Mikäli emme saa lisää, leipomo menee kiinni.”

Vaimonsa kanssa leipomossa työskentelevän Khodor pelkää perheen menettävän elantonsa, mikäli jauhot loppuvat ja leipomo suljetaan.

Leipomossa on jauhoja jäljellä yksi pussi, josta riittää viikoksi.

Lähes 80 prosenttia Libanonissa käytetystä vehnästä on ollut peräisin Ukrainasta ja Venäjältä. Myös noin 90 prosenttia auringonkukkaöljystä ja 50 prosenttia karjan rehuissa käytetyistä raaka-aineista on tuotu Ukrainasta. Kaikkiaan pienen Lähi-idän maan ruuantuotanto on äärimmäisen riippuvainen ulkomaisista elintarvikkeista.

Mielenosoitus Venäjän suurlähetystön edessä Beirutissa maaliskuun 9. päivänä.

Jo ennen Ukrainan sotaa moni eli Libanonissa nälässä. Maa on viime vuosina käynyt läpi yhtä maailmanhistorian suurimmista talouskriiseistä.

Libanonin punta on menettänyt yli 90 prosenttia arvostaan, ja lähes 80 prosenttia maan väestöstä on ajautunut elämään köyhyysrajan alapuolella. YK:n alaisen Maailman ruokaohjelman mukaan ruuan hinta Libanonissa oli helmikuun lopussa noussut tuhannella prosentilla vuodesta 2019.

Kaduilla Beirutissa on ihmisiä vanhuksista pikkulapsiin, jotka kerjäävät ohikulkijoilta rahaa tai ruokaa.

”Libanonissa me käymme sotaa nälkää vastaan. Tätä on jatkunut jo kolme vuotta, eikä kukaan auta meitä”, Khodor sanoo.

Vaikka aviopari työskentelee leipomossa, he sanovat syövänsä vain iltaisin. Khodor väittää, että jopa maahan tulleilla Syyrian pakolaisilla menee paremmin, sillä ”he saavat käteisapua YK:lta dollareissa”.

Ukrainan sodan myötä tilanne on pahenemassa. Tällä hetkellä vehnää on varastossa runsaan kuukauden tarpeisiin.

Elokuussa 2020 tapahtunut Beirutin satamaräjähdys tuhosi maan ruokaturvaa varmistaneet valtavat viljasiilot. Tuontivehnää säilytetään nyt useissa pienemmissä varastoissa pohjoisen satamakaupungin Tripolin läheisyydessä. Vehnää on alettu säännöstellä siten, että myllyt toimittavat jauhoja ainoastaan leipää valmistaville leipomoille.

Arabialainen leipä on yksi paikallisen ruokavalion kulmakivistä. Ihmiset ovat hamstranneet viimeisiä saatavilla olevia jauhoja kaupoista voidakseen valmistaa sitä itse.

Toisella puolen Beirutia Abu Ali Talal Hassoun on erikoistunut libanonilaisten kaak-leipien valmistukseen.

Hänen mukaansa ruoka-aineiden hinnat alkoivat nousta heti Ukrainan sodan ensimmäisinä päivinä ja ovat nyt jopa yli tuplaantuneet. Myös ruuanlaitossa käytettävän kaasun ja öljyn hinnat ovat nousseet kattoon.

”Kymmenen päivää sitten 50 kiloa jauhoja maksoi 175 000 puntaa, tänään 400 000. Kaasupullo maksoi aiemmin 100 000, nyt 300 000”, Hassoun kertoo.

Paikallisille tavallisen 1,5 miljoonan Libanonin punnan kuukausipalkan arvo on enää vain noin 70 dollaria. Hassounin leipomosta summalla saisi tällä hetkellä hankittua 30 pussia leipää.

Hassoun on muiden paikallisten tapaan turhautunut tilanteeseen ja syyttää Libanonin hallintoa osaamattomuudesta ruokakriisin hoidossa.

Raaka-aineiden hintojen noustessa Abu Ali Talal Hassoun on nostanut leipäpussien hintoja. 25 kaak-leipää maksoi Hassounin leipomossa ennen Ukrainan sotaa 35 000 Libanonin puntaa, nyt hinta on 50 000 puntaa.

”Meillä ei ole valtiota, sillä elämme kuin viidakossa. Kun kukaan ei valvo, kauppiaat pyytävät tuotteista minkä hinnan haluavat. Neljä päivää sodan alkamisen jälkeen ruokaöljy hävisi kauppojen hyllyiltä, jotta sitä voitaisiin myöhemmin myydä kalliimmalla”, Hassoun selittää tuohtuneena.

Beirutissa sijaitsevan Think Triangle -ajatushautomon linjanjohtaja Sami Halabin mukaan tilanne Libanonin ruokaturvan suhteen on vakava. Hän ei usko vehnän pääsevän loppumaan kokonaan, mutta ihmisten mahdollisuus ostaa ruokaa heikkenee.

"Kansainvälisillä markkinoilla pitäisi olla riittävästi korvaavaa tarjontaa. Sen sijaan ongelma tulee olemaan ihmisten taloudellisessa kyvyssä hankkia ruokaa”, Halabi sanoo.

Libanonin talousministeri Amin Salem on vakuuttanut, että vaihtoehtoisia viljan toimittajia etsitään mahdollisimman pian. Toimitusajat valtamerten takaa Yhdysvalloista, Kanadasta tai Intiasta Libanoniin ovat kuitenkin jopa viikkoja pidemmät kuin Mustaltamereltä. Uhkana on, että uudet viljalastit eivät ehdi maahan ajoissa, vaikka niitä saataisiinkin tilattua.

Kriittiseksi kääntyneessä tilanteessa Libanonin keskuspankki on ilmoittanut poikkeuksellisesti alkavansa rahoittaa vehnän maahantuontia. Epäselvää kuitenkin on, kuinka se käytännössä edes kykenee jatkamaan kohoavien vehnän hintojen tukemista menetettyään talouskriisin aikana jo yli puolet valuuttavarannoistaan.

Libanonin tarvitsema kuukausittainen 50 000 tonnin vehnälasti maksaa nykyhinnoilla noin 20 miljoonaa dollaria. Maan hallitus on pyytänyt Yhdysvalloilta tämän suuruista avustusta maan viljantarpeiden kattamiseen.

Sami Halabi arvioi, että Ukrainan sodasta seuraavat ruuan hinnankorotukset saattavat johtaa mielenosoituksiin ja poliittisiin levottomuuksiin Libanonissa.

”Näen mahdollisena, että tästä syntyisi uusi, vuoden 2019 kaltainen kansannousu.”

Hänen mukaansa poliittinen eliitti saattaa käyttää mielenosoituksia tekosyynä siirtää toukokuulle suunniteltuja parlamenttivaaleja.

”Heillä ei ole muita intressejä kuin pysyä itse vallassa”, Halabi sanoo.

Ratkaisu libanonilaisten ruokaturvaa uhkaavaan ongelmaan olisi linjanjohtajan mukaan sama kuin koko talouskriisiin.

”Poliitikkojen ja pankkiirien tulee kantaa heille kuuluva vastuu taloudellisista menetyksistä. Vasta sen jälkeen voimme alkaa korjaamaan asioita Libanonissa.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat