Julija Boruh, 23, otti jalkaansa tatuoinnin, jossa on kaksi sanaa Ukrainan kansallisrunoilijan Taras Ševtšenkon kuulusta runosta Katerina. Tatuoinnin teki Anna Parašytytš.

Sota sytytti ukrainalaisissa isän­maallisen roihun

Venäjän käynnistämä sota kasvattaa vihaa ja kansallistunnetta ja repii rikki sukulaissuhteita. ”Tuhon korjaaminen tulee viemään sukupolvien ajan”, sanoo tutkija.


12.3. 2:00 | Päivitetty 12.3. 6:08

Lviv

”Viha.”

Näin lyhyen vastauksen antaa 19-vuotias Julija Ageva, kun häntä pyytää luonnehtimaan päällimmäisiä tuntemuksiaan venäläisistä.

Hän ei puhu yksinomaan Venäjän asevoimista tai presidentti Vladimir Putinista vaan siitä kansasta, jota on totuttu pitämään ukrainalaisten veljinä ja sisarina.

Se on tuskallinen arvio nuorelta naiselta, joka on aiemmin asunut venäjänkielisellä alueella Itä-Ukrainassa, puhunut mielellään venäjää, kuunnellut venäläistä musiikkia ja lukenut venäläisten bloggareiden kolumneja netistä.

”Nyt haluan eroon kaikesta, mikä liittyy venäläiseen kulttuuriin”, hän sanoo.

Julija Ageva työskentelee tatuointiliikkeessä, joka majoitti ihmisiä sodan alkuvaiheessa.

Eri puolilla Ukrainaa asunut sotilasperheen tytär Ageva työskentelee tatuointiliikkeessä Lvivin kaupungissa Länsi-Ukrainassa. Lviviä ei ole pommitettu runsaat kaksi viikkoa kestäneessä sodassa, mutta tännekin on sodan varjo ja sen aiheuttama katkeruus täydellä voimallaan saapunut.

Lviv on ääriään myöten täynnä ihmisiä, jotka ovat paenneet Venäjän raketteja, ohjuksia, kranaattitulta ja luoteja joka puolelta Ukrainaa. Pakolaisia on majoitettu koteihin, kouluihin, urheiluhalleihin ja sodan alkuvaiheessa jopa tämän tatuointiliikkeen lattioille.

Agevan vanhemmilla asuu tällä hetkellä seitsemän pakolaista Itä-Ukrainasta. Lisää majapaikan tarvitsijoita lojuu sadoittain Lvivin rautatieaseman lattioilla, kasvoillaan hätääntyneitä, itkuisia ja tyhjiä ilmeitä. Yli kaksi miljoonaa on jo vienyt hätänsä Euroopan unionin jäsenmaihin.

Yleensä Ageva hoitaa työpaikkansa hallinnollisia asioita, mutta viikko sitten hänkin istui tuolille tatuoitavaksi. Hän halusi niskaansa Ukrainan vaakunaa koristavan kolmikärkisen atraimen, osoituksena hänessä roihuavasta isänmaallisuudesta.

Julija Agevan niskassa on atrain Ukrainan vaakunasta.

Samoja tuntemuksia on muillakin, kuten 23-vuotiaalla Julija Boruhilla. Hän saapuu liikkeeseen ottamaan tatuoinnin, jossa on alkusanat 1800-luvulla eläneen Ukrainan kansallisrunoilijan Taras Ševtšenkon kuulusta runosta Katerina.

Runon mukaan ukrainalaisneitojen on syytä pysyä erossa Moskovan muukalaisista.

”Ševtšenko kirjoitti 200 vuotta sitten, ettei venäläisiin pidä luottaa. Ja nytkin se tapahtui, he valehtelivat ja hyökkäsivät meitä vastaan”, Boruh sanoo.

Julija Boruh tatuoija Anna Parašytytšin käsittelyssä Lvivissä.

Alkusanat Taras Ševtšenkon runossa Katerina kehottavat tummista kulmakarvoistaan tunnettuja ukrainalaisneitoja rakastumaan – kunhan ei venäläisiin, tähdentää runo jäljempänä.

Keskustelut Lvivin asukkaiden ja kaupunkiin jatkuvana virtana saapuvien pakolaisten kanssa ovat raastavia. Jokin ukrainalaisten ja venäläisten suhteissa tuntuu menneen – tai olevan pian menossa – perustavalla tavalla rikki.

Les Kurbasin akateemisen teatterin aulassa istuu täysin uupunut ja kärttyinen Maksym Denysov, 26, joka oli entisessä elämässään eli kolmisen viikkoa sitten turismiin keskittyvän nettipalvelun analyytikko.

Nyt Denysov toimii vapaaehtoisena pakolaiskeskuksessa, joka on tämä samainen teatteri. Hänen silmänsä ovat täynnä tikareita, kun hän alkaa puhua Venäjän hyökkäyksestä maahansa.

”Heidän pitää maksaa kaikesta siitä, mitä he ovat tehneet. Heidän maansa on terroristimaa. Tämä on terrorismia, ei tätä voi edes sodaksi kutsua”, hän sanoo viitaten lukemattomiin siviilikohteiden pommituksiin.

Denysov kertoo, että hänellä on venäläisiä ystäviä, jotka ymmärtävät ukrainalaisten kärsimystä ja joille Putinin käynnistämä sota on suuren häpeän aihe. Ja sitten on paljon niitä muita.

”Putinia tukevat ihmiset ovat myös vastuussa tästä. He ovat itse valinneet johtajansa. Jumala on heidät tuomitseva. Karma tulee sovittamaan tämän, ja he ansaitsevat sen”, Denysov sanoo.

Joidenkin kyselyjen mukaan selvästi yli puolet venäläisistä tukee hyökkäystä Ukrainaan. Kyselyihin Venäjällä tulee kuitenkin suhtautua varauksella ja mielipideilmasto voi muuttua, kun länsimaiden pakotteet alkavat kurittaa venäläisiä ja kansalle syntyy parempi käsitys sodan luonteesta.

Vapaaehtoistyöntekijä Maksym Denysov pakolaiskeskuksessa, joka toimii Les Kurbas -teatterin tiloissa Lvivissä.

Lvivissä kuulee toki myös maltillisempia arvioita venäläisistä. Esimerkiksi 17-vuotias opiskelija Svetoslav Bank ajattelee, että syyllisyys sodasta kuuluu yksinomaan Putinille.

Bank kertoo pelaavansa suosittua PUBG-nettipeliä venäläisen pojan kanssa, eikä sota ole pitkään jatkunutta virtuaaliystävyyttä koetellut.

”Minulle tavalliset venäläiset eivät ole vihollisia, vain Putin on”, hän sanoo.

Näin armeliaat näkemykset saattavat kuitenkin jäädä pian vähemmistöön, elleivät sitä jo ole. Jokainen sairaaloihin, kouluihin ja kerrostaloihin osuva pommi syventää järkytystä Venäjän täysimittaiseen hyökkäykseen, johon ukrainalaiset eivät halunneet viimeiseen asti uskoa.

Video näyttää, kuinka asevoimien soittokunta esiintyi Lvivin rautatieaseman edustalla:

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Ryhor Nizhnikau arvelee, että sodan synnyttämä katkeruus tulee piinaamaan Ukrainan ja Venäjän sekä niiden kansalaisten välejä vuosikymmenien ajan. Samanaikaisesti on syntynyt isänmaallisuuspuuska, joka yhdistää ihmisiä ennennäkemättömällä tavalla 44 miljoonan asukkaan Ukrainassa.

”Tämän aiheuttaman tuhon korjaaminen tulee viemään sukupolvien ajan. Tämä on valtaisa hetki Ukrainalle. Kaikki epämääräisyys siitä, keitä he ovat, on mennyttä. He ovat Venäjän-vastaisia, eivätkä ikinä unohda tätä. Tämä sota synnytti lopullisesti Ukrainan kansakunnan. Piste", Nizhnikau kertoo puhelinhaastattelussa.

Ensimmäisen sotaviikon lopulla tehdyn Gradus Research -yrityksen kyselyn perusteella peräti 82 prosenttia ukrainalaisista uskoi, että maa pystyy torjumaan Venäjän hyökkäyksen. Kolme neljäsosaa vastaajista ajatteli, että Ukrainasta tulee vahvempi maa sodan seurauksena.

Nizhnikaun mukaan erityisen piinallista on, että sota repii rikki sukuja, joiden jäseniä asuu sekä Venäjällä että Ukrainassa. Taannoisen kyselyn mukaan lähes puolella ukrainalaisista on Venäjällä asuvia sukulaisia.

Moni ukrainalainen on joutunut kokemaan suurta hämmennystä siitä, miten Venäjällä asuvat sukulaiset ovat nielleet sellaisenaan valtiontelevision syöttämän propagandan sodasta.

Virallisen Venäjän mukaan naapurikansaa ollaan vapauttamassa Itä-Ukrainassa kansanmurhaan syyllistyneestä natsihallinnosta. Ja Putinin mielestä Ukraina ei ole edes oikea valtio vaan neuvostojohtaja Vladimir Leninin virhe.

Tatuointiliikkeen Julija Ageva esimerkiksi on ajautunut riitoihin venäläisen isoäitinsä siskon kanssa, sillä Länsi-Siperian Tjumenissa asuva sukulainen ei suostu uskomaan tietoja Venäjän hirmuteoista Ukrainassa.

”Venäläiset ovat aivopestyjä. He ajattelevat, että uusfasistit hyökkäävät siviilikohteisiin ja Venäjän sotilaat suojelevat ukrainalaisia tältä. Suhtaudun heihin nyt hyvin aggressiivisesti”, Ageva sanoo.

Viktoria Sakalova (vas.) ja Ludmila Kostykevitš pakenivat Odessasta Lviviin.

Odessan kaupungista paennut Ludmila Kostykevitš, 60, kertoo samasta ilmiöstä vielä hämmentävämmän version. Hän on ajautunut riitoihin Moskovassa kymmenen vuotta asuneen tyttärensä miehen Jevgenin kanssa, vaikka myös Jevgeni on ukrainalainen.

”Olen lähettänyt hänelle videoita Harkovan ja Kiovan pommituksista. Hän sanoo, että älä usko niihin, ne ovat valeuutisia ja sinua yritetään aivopestä”, Kostykevitš sanoo.

Tyttären mies uskoo vakavissaan esimerkiksi siihen, että ukrainalaiset tulittivat Zaporižžjan ydinvoimalaa ja että Venäjän joukot ovat maassa turvatakseen rauhan.

Kostykevitš sanoo itkevänsä paljon ja nukkuvansa vähän. Hänen silmiinsä nousevat kyyneleet, kun hän sanoo: ”Tällainen tilanne sukulaisten kanssa on vielä murskaavampaa kuin pommit.”

Kansojen välisiä ja sukujen sisäisiä suhteita on toki koeteltu aiemminkin, erityisesti vuoden 2014 Krimin valtauksesta ja Itä-Ukrainan sodasta alkaen. Viime joulukuussa julkaistun Rating Group -yrityksen kyselyn mukaan 72 prosenttia ukrainalaisista luonnehti Venäjää vihamieliseksi valtioksi, kun vain kaksitoista prosenttia piti Venäjää liittolaisena.

Sotilaita nousemassa Kiovan-junaan Lvivin rautatieasemalla torstaina aamupäivällä.

Siivooja Volodymyr Sakalo, 35, jäi työttömäksi sodan vuoksi. Hänen tyttärensä Veronika, 6, leikki Pidhirtsin kylässä torstaina.

Tutkija Ryhor Nizhnikau sanoo, että nyt käytävän sodan jälkiä siivotaan ja haavoja parannetaan vielä kauan sen jälkeen, kun pommien äänet ovat vaimentuneet.

Hän arvelee, etteivät ukrainalaiset tule ikinä tekemään sovintoa Venäjällä elävien sukulaistensa kanssa, elleivät nämä pysty myöntämään Venäjän tekemiä virheitä.

”Heitä ei oteta takaisin edes omiin perheisiinsä. Se on tragedia.”

Hän pelkää myös, että Ukrainassa nähty myönteinen ja muun maailman hurmannut talvisotahenki voi myöhemmin saada synkkiä sävyjä. Monelle poliitikolle voi syntyä kiusaus käyttää Venäjään kohdistuvaa vihaa kannatuksensa rakennusaineena, mikä estäisi Ukrainaa kehittymästä kansakuntana ja pitäisi suhteet Venäjään tulehtuneina.

”Tämä on juuri sitä, mitä Putin haluaa. Hän voi käyttää sitä oikeutuksena, että he ovat meidän vihollisiamme ja jos emme jatka taistelua, he tuhoavat meidät. Se on jotain, mitä pitää osata pelätä.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat