Lacockin keskiaikainen kylä Englannissa on ollut monien elokuvien ja televisiosarjojen kuvauspaikka. Kylän nimi äännetään ”leikok”.

Tutun näköinen kylä

Kun pukudraamojen tekijät haluavat uskottavat kulissit, tulevat he Lacock-kylään. Kylän keskiaikainen nunnaluostari on toiminut myös Tylypahkan näyttämönä. Kylän omistava säätiö vuokraa vanhoja asuintaloja harvoille onnekkaille.


15.4. 2:00 | Päivitetty 15.4. 10:23

Lacock, Wiltshire

Kun vieras saapuu eteläenglantilaiseen Lacockin kylään ensimmäistä kertaa, pääsee huuliltaan helposti yksi ja sama toteamus:

”Hmmm... tämähän näyttää jotenkin tutulta.”

Wiltshiren kreivikunnassa sijaitseva Lacock on yksi Englannin parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kylistä. Ikää kylällä on jo noin 800 vuotta. Uudisrakentaminen ei ole päässyt pilaamaan kulttuurimaisemaa. Lacockin ”uudet” talot ovat 1700-luvun lopulta.

Ja kylä todella on tuttu monille niillekin, jotka eivät ole siellä koskaan käyneet – tai kylän olemassaolosta edes kuulleet.

Lacockin pääkadulla nykyajasta muistuttavat vain autot ja kulkijoiden vaatetus.

Lacockissa on kuvattu vuosien varrella lähes neljääkymmentä eri televisiosarjaa ja elokuvaa.

Kylän pääraitti on nähty muun muassa Downton Abbeyssa markkinapäiväkohtauksessa. Cranford-sarjassa Lacockin katuja pasteerasi itse Judy Dench.

Lacockin leipuriliike vilahti myös Cranford-minisarjassa.

Ylpeyttä ja ennakkoluuloa Lacockissa on kuvattu peräti kahdesti, sekä vuonna 1967 että 1995. Lacockista tuli fiktiivinen Merytonin pikkukaupunki, jonne etenkin nuoremmat Bennetin sisarukset halusivat tapaamaan upseereja. Jane Austenin Emmaa Lacockissa filmattiin vuonna 1996.

Lacockin pubi-hotelli sai esittää 1800-luvun alun huvittelutiloja Jane Austen -filmatisoinnissa.

Historiallisessa Susipalatsi-sarjassa nähtiin puolestaan Lacock Abbey, joka toimi Seymourin perheen sukukartanona. Lacock Abbey rakennettiin alun perin nunnaluostariksi 1200-luvun alkupuolella.

Lacock Abbeyn vanhimmat osat ovat 1200-luvun alusta, jolloin se oli nunnaluostari. Taloa on sen jälkeen remontoitu useasti. Tyylisuunnissa sekoittuvat alkuperäinen gotiikka, renessassi sekä kertaustyyleistä uusgotiikka.

Ja jos sattuu olemaan Harry Potter -fani, on Lacock ehdoton vierailukohde.

Osassa Potter-filmejä entisestä luostarista kuoriutuu Tylypahka eli noitakoulu. Norriskakin on luostarissa vilahdellut, kuten myös Severus Kalkaroksen taikajuomalaboratorio.

Lacockista löytyy myös Harry Potterin ”vanhempien talo”. Sitä ei kuitenkaan erityisestä mainosteta, koska idyllinen talo on asuinkäytössä.

Harry Potterin ”vanhempien talo” vilahti takaumassa elokuvassa Harry Potter ja viisasten kivi (2001).

Lacock Abbeyn metallinen ”noidankattila” on belgialaista alkuperää vuodelta 1500. Kattilaa käytettiin keittämiseen, kunnes siitä tuli 1700-luvulla puutarhakoriste. Taustalla näkyvää kiviammetta käytettiin vaatteiden pesemiseen sekä kalojen säilytykseen.

Kylän kartta. Lacockin omistaa lähes täysin The National Trust, joka suojelee kulttuuri- ja luonnonhistoriallisesti tärkeitä kohteita Britanniassa.

Filmimaineesta ja historiasta huolimatta Lacockissa eletään suhteellisen normaalia elämää.

Lacockin väkiluku on runsaat tuhat. Kylästä löytyy koulu, pubi-hotelli sekä useita kauppoja ja käsityöläispajoja.

Aivan kuka tahansa ei voi kuitenkaan kylään muuttaa.

Lacockin kylän katunäkymään maaliskuisena aamupäivänä.

Lacockin on omistanut vuodesta 1944 The National Trust. Säätiön tehtävänä on suojella kulttuuri- tai luonnonhistoriallisesti arvokkaita kohteita eri puolilla Britanniaa.

”Säätiö vuokraa kylän kiinteistöjä markkinahintaan, ja niitä mainostetaan niin kuin mitä tahansa muitakin kohteita. Ostaa taloja ei kuitenkaan voi”, kertoo Clare Gascoigne National Trustista.

Kylässä filmaaminenkin vaatii luvan. Ilmaista se ei ole. Hinta määräytyy tapauskohtaisesti, ja siitä päättää kuulemma säätiön filmiosasto.

Paikalliset Ellie Crosby ja Sam Thomas ovat pitäneet Lacockin kyläkauppaa vasta noin vuoden ajan. He asuvat kaupan yläkerrassa.

Sam Thomas ja Ellie Crosby pitävät kyläkauppaa Lacockissa.

Pariskunta tulee Chippenhamista aivan Lacockin naapurista.

”Ennen kuin saimme kaupan hoitaaksemme, meille järjestettiin haastattelut”, Crosby kertoo.

Vielä ennen koronapandemiaa Lacock Abbeyssa vieraili noin 200 000 henkilöä vuodessa. Pandemia-aika on verottanut turistivirtaa. Poikki se ei kuitenkaan ole ollut: kotimaiset vierailijat ovat korvanneet ulkomailta tulevat.

Ärsyttääkö, kun turistit tulevat kylälle töllistelemään?

”Ei ainakaan vielä. Pitää myös muistaa, että vierailijat tulevat lähinnä viikonloppuina ja lomapäivinä.”

Crosbyn mukaan kyläkaupan pyörittämisessä pitää löytää tarkka tasapaino.

Paikalliset haluavat tavallisia asioita: ruokaa, sanomalehtiä ja muita käytännöllisiä tykötarpeita. Turisteja varten pitää varata vähän erikoisempaa kuten hajukynttilöitä.

Thomasin veli Ollie Thomas onkin avaamassa lähelle kynttiläpajaa puolisonsa Olivia Spickernellin kanssa.

”Toistaiseksi teemme kynttilöitä keittiössämme.”

Ollie Thomas ja Olivia Spickernell ovat avaamassa uuden kynttiläpajan Lacockiin.

LÄhes koko ikänsä Lacockissa asunut Clive Shipmanin kotitalo sijaitsee kaupan naapurissa. Tien toisella puolella näkyy kyläkoulu, jota Shipmankin aikoinaan kävi.

”Paikallisten kannalta on ihan kiinnostavaa, kun tänne tullaan filmaamaan.”

Clive Shipman on asunut Lacockissa lähes koko ikänsä. Pienen kylän yhteisöllisyys viehättää.

Shipmanin oma poika pääsi teininä jopa ”ekstraksi”, kun kylässä tehtiin Cranford-minisarjaa. Sukulaislapset ovat vilahtaneet muissa filmatisoinnissa.

Shipman kehuu kylän yhteishenkeä. Kaikki tuntevat kaikki.

Jos jotain pitää moittia, niin sitä, että suojeltuja taloja ei saa uudistaa ja kohentaa.

”Yksinkertaisista ikkunoista pääsee kaikki lämpö läpi. Se ei ole ympäristöystävällistä. Ja hukkalämpö tulee myös kamalan kalliiksi, mikä näkyy kaasulaskussa.”

Brittimedia uutisoi vuodenvaihteessa, että Lacockin kylä rapistuu hiljalleen, kun säätiöltä ei löydy tarpeeksi rahaa rakennusten kunnostamiseen, ja vuokrataso on kova. Paikalliset eivät kerro ainakaan ulkopuoliselle, onko huoli todellinen.

Säätiö käyttää vuodessa noin 300 000 euroa kylän ylläpitoon.

Lacockissa ei näy moderneja katuvaloja, lautasantenneja eikä edes tiemerkintöjä, jotka pilaisivat vanhanajan tunnelman.

Nykyajasta muistuttavat vain autot, jotka reunustavat kylänraittia. Kun pukudraamojen kuvaus alkaa, peitetään katuasfaltti hiekalla, ja autot ajetaan piiloon.

Kuvausten ajoituksen kanssa pitää olla tarkkana, jotta kaatosade ei tee hiekasta liejua, joka valuu asuintaloihin. Näinkin on kuulemma päässyt käymään.

Lacockin talo, jossa Potter-hahmo Horatius Kuhnusarvio piileskeli elokuvassa Puoliverinen prinssi.

Kylän nimestä tulee mieleen ranskalainen kukko, mutta juuret ovat toisaalla: kun saksilaiset valloittajat asettuivat aikoinaan paikallisen Bide Brook -joen äärelle, kutsuivat he sitä nimellä lacuc eli pieni puro.

Kyläläisten mukaan Lacock tulee ääntää ”leikok”.

Vaikka turisteja vetää Lacockiin lähinnä kylän filmitausta, on Lacockilla myös oma ainutlaatuinen historiansa.

1200-luvun alkupuolella kylässä vaikutti Ela, Salisburyn kreivitär (1187–1261). Elaa voi pitää aikansa vaikuttajanaisena ja naisasian varhaisena edelläkävijänä.

Lacock Abbeyn sisänäkymä. Kolmisen sataa vuotta toimineessa luostarissa asui kerralla noin 25–35 nunnaa, jotka tulivat ylhäisöperheistä. Köyhemmistä oloista tulleet maallikkosisaret hoitivat raskaat käytännön työt.

Kreivitär Ela peri arvonimensä ja tiluksensa isältään, mikä oli poikkeuksellista. Perimysjärjestelmä suosi lähtökohtaisesti miespuolisia perijöitä.

Myöhemmin Ela meni naimisiin kuningas Henrik II:n aviottoman pojan William Longespeén kanssa. Pariskunta sai kahdeksan lasta.

Kun aviomies kuoli, aloitti Ela-leski uuden elämän. Ensin hän otti hoitaakseen edesmenneen miehensä seriffin työt Wiltshiren kreivikunnassa. Tehtäviin kuului muun muassa tuoreen Magna Carta -peruskirjan voimaanpano.

Lacockilla oli jopa oma kappale Magna Cartaa aina vuoteen 1946 asti, kunnes se lahjoitettiin British Museumille, kertoo National Trustin Lacock-teos.

Paikallishallintotyöt lopetettuaan kreivitär Ela perusti nunnaluostarin, joka tunnetaan yhä vielä nimellä Lacock Abbey.

Lacock Abbeyn pylväskäytävä on toiminut taustana muun muassa Harry Potter -elokuvissa ja Susipalatsi-sarjassa. Nunnaluostarina toimineen rakennuksen vanhin osa on 1200-luvun alusta.

Kreivittärestä tuli myös luostarinsa ensimmäinen abbedissa. Nunnaluostari kukoisti villakaupan ansiosta aina 1500-luvulle, jolloin kuningas Henri VIII takavarikoi katolisen kirkon omaisuuden kruunulle.

”Sen jälkeen nunnaluostarista tuli yksityinen asuinkartano”, National Trustin Gagcoigne kertoo.

Yksi kuuluisimmista Lacock Abbeyn entisistä asukkaista on William Henry Fox Talbot (1800–1877), joka tunnetaan yhtenä valokuvauksen uranuurtajista.

William Henry Fox Talbotin sininen kirjastohuone. Lacock Abbeyn kokoelmiin kuului noin 4 000 kirjaa, joista vanhimmat olivat 1200-luvun lopulta.

Lacockissa toimii Fox Talbot -valokuvausmuseo. William Henry Fox Talbot kehitti ensimmäiset valokuvansa 1830-luvulla.

Nykypäivänä on luontevaa ihailla Lacockin säilymistä vanhassa asussaan. Ajan pysähtyminen 1700- ja 1800-luvun taitteeseen johtui kuitenkin alun perin ikävistä olosuhteista: taloudellisesta taantumisesta ja sen ajan silmäätekevien virhearvioista.

Lacock Abbeysta tiluksineen tuli yksityisasunto vuonna 1540. Neljä sataa vuotta myöhemmin eli 1944 Matilda Talbot lahjoitti kiinteistön National Trust -säätiölle.

Villakauppa taantui ja tyrehtyi, ja 1700-luvulla käynnistynyt teollinen vallankumous tappoi käsin kutomisen kannattavana elinkeinona. 1800-luvulla Talbot hylkäsi tarjouksen kytkeä Lacockin rautatieverkkoon. Kylä alkoi surkastua.

National Trustin mukaan kylässä oli vuonna 1833 pari sataa työtöntä. Osa pakeni siirtolaisiksi Kanadaan. Osa päätyi paikalliseen köyhäintaloon, jossa toimii nykyään keramiikkapaja.

1800-luvun loppupuolella kylässä alettiin panostaa koulutukseen, mikä piti kylähenkeä yllä.

Eräänlainen enne Lacockin tulevasta roolista nähtiin vuonna 1927.

Kylän postimestarina aloitti silloin uusi mies, joka pysyi tehtävässään lähes 40 vuotta. Hänen nimensä oli Harry Potter.

Oikaisu 15.4. kello 10.18: Ela oli Salisburyn kreivitär, ei Sainsburyn, kuten jutussa aiemmin virheellisesti kerrottiin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat