Ukrainalais­nainen kertoo: Mies taistelee Venäjää vastaan, mutta miehen äidin sukulaiset eivät usko Venäjän edes hyökänneen

Ruotsiin saapuu joka päivä noin 4 000 Ukrainasta paennutta. Poikansa kanssa Ruotsiin tullut Irina Ivaštšenko kertoo, miten Venäjän hyökkäys katkaisi suhteet miehen sukulaisiin.

Ukrainasta Ruotsiin paennut Irina Ivaštšenko antoi suukon pojalleen Davidille Sundbybergissä torstaina.

18.3. 11:35 | Päivitetty 21.3. 11:22

Sundbyberg

Joka päivä Irina Ivaštšenko soittaa kotiin Ukrainaan miehelleen, isälleen, äidilleen, siskolleen ja veljelleen.

He kertovat kyllä pärjäävänsä, mutta sitä Ivaštšenkon on vaikea uskoa, kun samaan aikaan voi lukea uutisista, kuinka Venäjän pommitukset moukaroivat kotikulmia, viimeksi läheistä lentokenttää.

”He vain eivät halua huolestuttaa minua”, hän sanoo.

Hän on lähettänyt viestejä myös Venäjällä asuville miehensä sukulaisille, mutta heiltä hän ei ole enää saanut vastauksia.

Ivaštšenko itse on lapsensa kanssa Ruotsissa, tarkemmin sanottuna Sundbybergin kunnan maahanmuuttovirastossa, kymmenen kilometrin päässä Tukholmasta.

Viraston aulan penkit ovat täynnä Ukrainasta saapuneita pakolaisia. Viime päivinä heitä on tullut niin paljon, että viraston ulkopuolelle on kertynyt päivittäin jonoa jo aamukolmesta eteenpäin. Nyt virasto on avannut pakolaisille asiointipaikkoja myös muualle, ja paine on hieman hellittänyt.

Viraston ulkopuolella avustusjärjestöt ja yksityishenkilöt tarjoavat ihmisille apua: ruokaa, juomaa, vaatteita, leluja, karkkeja, neuvoja.

Frida Guldstrand toimi koiravahtina ukrainalaiselle naiselle, joka jonotti virastossa. Hoitaja Ann Lindberg antoi terveyteen liittyviä neuvoja tarvitseville.

”Ihmisillä on suuri halu auttaa. Kirkot, järjestöt ja monet ihmiset ovat sitoutuneita auttamaan”, sanoo Linda Stenmark, joka jakaa ruokaa Filadelfia-kirkon avustuspisteellä, jossa toimii myös muita järjestöjä.

Tarjolla on tänään wrappeja ja leipiä. Paikalla on lisäksi tulkkeja ja sairaanhoitaja, jolta voi kysyä neuvoja.

Vaaterekit pursuilevat talvitakkeja, ja maassa on iso kasa kenkiä. Ihmiset keräävät vaatekappaleita kasseihin.

Nata Akinfijeva tutkailee kahden tyttärensä kanssa vaatteita ja leluja. He ovat tulleet Ruotsiin Irpinin kaupungista.

Nata Akinfijeva tyttäriensä Anastasiia Aberiasevan, 5, ja Taisiia Aberiasevan, 4, kanssa.

Kotiin jäi mies, tytärten isä, joka taistelee nyt Venäjän hyökkäystä vastaan.

Mutta kotitalo. Sitä ei enää ole.

”Koti. Se on mennyttä”, Akinfijeva sanoo englanniksi, kun neli- ja viisivuotiaat tytöt kulkevat äitinsä kannoilla saippuakuplapurnukat käsissään.

Pommitettu?

Akinfijeva nyökkää.

Pikkusiskoaan kädestä pitävä viisivuotias Anastasiia Aberiaseva on jo oppinut vähän englantia ja kertoo:

”Home, broken.”

Sisarukset Taisiia ja Anastasiia Aberiaseva löysivät leikkeihinsä saippuakuplia.

Vieressä tavaroita tutkiva ukrainalaisnainen sanoo, ettei jaksa puhua siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu. Hän voi kuitenkin näyttää.

Nainen kaivaa esiin puhelimensa ja näyttää mediassa kiertäviä videoita Venäjän pommituksista. Hän näyttää videoita, joissa ukrainalaiset kävelevät tuhottujen kaupunkiensa romahtaneiden talojen raunioilla. Hän näyttää pakenevia ihmisjoukkoja.

Hänkin pakeni Ruotsiin. Mies jäi taistelemaan. Nainen näyttää huoliteltuja kynsiään. Hän on manikyristi.

”Etsin täältä tarvikkeita, jotta voisin jatkaa työtäni täällä.”

Ukrainalaisnaisen puhelimessa on kuva Harkovasta pakenevista ihmisistä.

Maahanmuuttovirasto arvioi, että Ruotsiin saapuu nyt joka päivä noin 4 000 ukrainalaista. Kesäkuuhun mennessä Ukrainasta arvioidaan saapuvan 76 000 ihmistä, mahdollisesti jopa yli 212 000.

Ukrainan kansalaiset, joilla on biometrinen passi, voivat oleskella Ruotsissa kolme kuukautta ilman rekisteröintiä, joten maahan tulleiden ihmisten tarkoista määristä ei ole tietoa. Lähes 13 000 oli torstaihin mennessä hakenut suojaa virallisia reittejä pitkin.

Alkuvaiheessa maahanmuuttoviranomaiset ovat majoittaneet ihmisiä kuntien avustuksella kouluihin, jumppasaleihin ja leirintäkeskuksiin, koska asuntoja ei ole toistaiseksi tarpeeksi. Suuri osa ukrainalaisista on kuitenkin pystynyt järjestämään majoituksen itselleen. Monet yksityishenkilöt ovat myös tarjonneet pakolaisille kotejaan.

Ukrainasta on paennut yli 3 miljoonaa ihmistä, ja paenneiden määrä kasvaa joka hetki.

Lue lisää: Ruotsi uskoi ikuiseen rauhaan, mutta nyt se varustautuu pahimpaan – "On helppoa olla jälkiviisas”

Irina Ivaštšenkon pian kaksivuotias David-poika on niin energinen ja vikkelä, että on kipittää karkuun heti kun silmä välttää.

Äiti ja poika pakenivat viikko sitten pienestä kotikylästään läheltä Kiovaa. Sodan ensimmäiset äänet Ivaštšenko kertoo kuulleensa jo helmikuun 23. päivän iltana.

”Kuulin räjähdyksiä”, hän sanoo.

Ivaštšenkon isä asuu Ruotsissa, joten heille oli täällä majapaikka valmiina. Isä itse matkusti takaisin Ukrainaan taistelemaan Venäjän hyökkäystä vastaan. Taistelemassa on myös Ivaštšenkon mies, joka palvelee upseerina Ukrainan armeijassa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan suisti Ivaštšenkon elämän raiteiltaan, ja se on katkaissut myös suhteet miehen sukulaisiin. Ivaštšenkon upseerimiehen äiti on syntynyt Venäjällä, eivätkä äidin sukulaiset hyväksy, että poika taistelee nyt venäläisiä vastaan, Ivaštšenko kertoo.

Äidin sukulaiset ovat kertoneet, että he eivät usko Venäjän edes hyökänneen Ukrainaan.

”He sanoivat, että Ukraina aloitti sodan Venäjää vastaan ja että Venäjä pelastaa Ukrainan.”

Ivaštšenko kertoo lähettäneensä miehensä sukulaisille viestejä Instagramissa siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu. He ovat kyllä lukeneet viestit, mutta vastauksia ei ole kuulunut, hän kertoo.

Ja kun Venäjä esti Instagramin ja Facebookin toiminnan, Ivaštšenko ei ole enää voinut olla yhteydessä venäläisiin sukulaisiinsa.

”Propaganda on Venäjällä todella voimakasta, mutta kyllä ihmiset siellä ajattelevat omilla aivoillaan. He eivät vain voi sanoa totuutta sodasta, koska se on laitonta”, hän sanoo.

Huoli kotimaasta on voimakas. Ivaštšenko haluaisi palata sinne heti, mutta nyt se ei ole mahdollista.

”Venäjän armeija tekee pelottavia asioita Ukrainassa. En pysty edes puhumaan siitä. Mutta Ukrainalla on pitkä historia, meidän kansamme tarina yltää vuosisatojen päähän. Totuus on meidän puolellamme.”

Irina Ivaštšenko luottaa, että hänen kotimaansa pystyy torjumaan Venäjän hyökkäyksen. Hän luottaa, että Krim ja Donbas palautuvat vielä Ukrainalle. Hän luottaa, että voisi palata kotiinsa kuukauden tai kahden päästä.

”Rakastan maatani. Rakastan perhettäni ja perinteitämme. Ruotsi on todella kaunis maa, mutta tämä ei ole minun maani. Uskon, että pääsemme pian takaisin.”

Irina Ivaštšenko haluaa palata poikansa Davidin kanssa Ukrainaan heti, kun se on mahdollista.

Oikaisu: 21.3. klo 11.23: Kuvatekstiin muutettu puhelinta toimittajalle näyttänyt henkilö. Kuvan puhelin ei kuulunut Irina Ivaštšenkolle vaan artikkelissa esiintyneelle nimettömälle ukrainalaisnaiselle.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat