Venäläiset ovat tottuneet talouskriiseihin, ja sotaankin tottuu – erityisesti kun se ei vaaranna omaa henkeä

Pakotteilla tuntuu olevan outo vaikutus venäläiseen yhteiskuntaan, kirjoittaa pietarilainen toimittaja HS:n Kirjeitä Venäjältä -sarjassa. Luottokortit toimivat samalla tavalla kuin aina ennenkin.

Uniqlon myymälä sunnuntaina 13. maaliskuuta. Jonossa on 40–50 ihmistä.

19.3. 2:00 | Päivitetty 19.3. 12:36

Ihminen tottuu mihin tahansa. Jopa sotaan. Erityisesti siinä tilanteessa, jossa oman maan käymä sota ei missään vaiheessa aiheuta vaaraa omalle hengellesi tai terveydellesi vaan vaikuttaa vain hintoihin. Venäläiset tottuvat talouskriiseihin. He ovat käyneet viime aikoina läpi useita sellaisia joutumatta kuitenkaan sotiin.

Kun venäläisjoukot olivat valtaamassa ensimmäisiä osia Ukrainan maaperästä, Pietariin syntyi valtavia liikenneruuhkia odottamattomiin aikoihin.

Tilanne oli erittäin herkkä ja epäselvä, joten ihmiset säntäilivät ympäriinsä pystyäkseen pitämään kiinni säästöistään. Ainakin ne kansalaiset, joilla oli jotakin, josta pitää kiinni. Jotkut menivät pankkeihin, jotkut jalokiviliikkeisiin tai autokauppoihin. Vähävaraisemmat täyttivät elektroniikkamyymälät tai tavalliset marketit. Valuutanvaihto muodostaa oman, erillisen tarinansa, jonka tulen varmasti kertomaan jatkossa.

Kun helmikuun loppu lähestyi, paniikki oli ohi.

Tiedote parkkiautomaatin kyljessä: maksuvälineiksi kelpaavat vain luottokortit ja käteinen, joten Google Payn käyttö on mahdotonta.

Ostoskeskuksen Pull&Bear ja H&M sulkeutuivat.

Sulkemisilmoitus Sephoran myymälän etuovessa Pietarin keskustassa. Siinä puhutaan ”väliaikaisesta sulkemisesta”. Lahjakorttien omistajia kehotetaan odottamaan myymälän uudelleen avaamista. Lahjakortin voimassaoloa pidennetään sulkemisajan ylitse.

Pankkiautomaateille ei enää jonoteta, ja luottokortit ovat voimassa ja toimivat kaikkialla samalla tavalla kuin aina ennenkin. Jotkut pankit jopa muuttivat korttien käyttöehtoja edullisemmiksi asiakkaille. Pieniä ongelmia esiintyi vain Google Pay -palveluissa, mutta vain melko harvat venäläiset käyttävät niitä. Ne harvat kaivoivat luottokorttinsa taskuistaan.

Länsimaisista merkkitavaroista luopuminen on selvästi pahempi ongelma. Pietari on nykyaikainen kaupunki, jonka asukkaat ovat tottuneet tiettyyn elintasoon. Jotkut myymälät on suljettu, ja monet liikkeet ovat etukäteen ilmoittaneet, milloin ovat lähdössä. Tämä on asiakasystävällinen tapa, koska esimerkiksi Ikean äkkilähtö (myymälä suljettiin lopettamisilmoitusta seuranneena päivänä) johti valtaviin jonoihin ja jopa riitoihin ja nyrkkitappeluihin.

Toisen suositun kodintavaraliikkeen OBI:n on määrä mennä kiinni, mutta kukaan ei tiennyt milloin.

Hinnat ovat muuttuneet.

OBI:n myymälässä on jotain merkillistä. Myymälän joissain osissa kaikki on enemmän tai vähemmän niin kuin tavallisesti, lukuun ottamatta hintoja, tietenkin: kaikki hintalaput ovat upouusia (ja niiden hinnat 30–60 prosenttia aiempia korkeampia) ja löysin jopa peilin, jossa oli kaksi eri hintalappua. Vanhan poistaminen oli vain päässyt unohtumaan. Tämä on toki laitonta mutta kuka siitä piittaisi? Esihenkilöitä on paikalla, mutta kaikki ovat hermostuneita, äreitä ja epäystävällisiä.

”Mitä te minusta haluatte?” ärähti myyjä, jonka rintapielen nimilapussa luki Ljudmila. ”Oikea hinta on tietenkin se korkeampi hinta, mutta en ole varma saatteko lainkaan ostaa sitä peiliä. Jos todella tarvitsette sitä, minun on tarkastettava, onko näitä varastossa. Näytteillä olevilla tavaroilla ei enää ole mitään merkitystä. Eilen meitä kiellettiin myymästä mitään näytekappaleita. Voitte valittaa kenelle lystäätte. Me suljemme pian ja sen jälkeen minä olen työtön, joten ei minua kiinnosta.”

Kylpyhuonekalusteiden osastolta tavaraa oli ilmeisesti ehditty myydä ennen edellisen päivän kieltoa. Osasto näyttää oudolta. Törröttäviä johdonpäitä, irtotavaraa ja pölyä tilassa, joka vain muutamia viikkoja aikaisemmin oli täydellinen kylpyhuonekalusteiden esittelyosasto.

Myös Prismasta löytyy paljon tyhjiä hyllyjä. Suomalainen markettiyhtiö kertoi vetäytyvänsä asteittain Venäjän markkinoilta ja julkisti myös myymäläkohtaisen sulkemisaikataulun.

Lähes kaikki tavarat myydään valtavilla alennuksilla. Edullisimmat ja suosituimmat olivat kadonneet hyllyiltä parissa päivässä. Loput ovat yhä esillä. ”Kiitoksia ja tervetuloa uudelleen” eli kassan vakiofraasi kuuluu yhä. Asiakas hymyilee vastaan. ”Kuinka kauan olen vielä tervetullut?” ”Niin, kyllä me varmasti pysymme auki ainakin tämän viikon loppuun.”

Länsimaista vaatetavaraa myyviin kauppoihin muodostui viikonloppuna yleisesti 30–50 asiakkaan jonoja. Jokainen kantoi käsissään vähintään viittä tai kuutta tuotetta, jotka joissakin tapauksissa olivat kaikki samanlaisia. ”Minä olen ostanut kolme paria samanlaisia farkkuja”, kertoo ystäväni Kirill, 43. ”Pidän tästä mallista ja tiedän sen sopivan minulle. Myymälän johtaja ehdotti, että ostaisin myös vaaleat farkut. Minkä vuoksi? Minun on käytettävä näitä kamppeita vanhaksi saakka enkä aio käyttää vaaleita farkkuja enää eläkeläisenä.” Hyvä pila.

Myös McDonald’s on iso menetys. Se on ollut äärimmäisen suosittu teini-ikäisten keskuudessa, mutta ethän sinä oikein voi mennä poliittiseen mielenosoitukseen vain siitä syystä, ettet enää saa hampurilaista tai nykyaikaisia farkkuja.

Ja totta kai jokainen uusi pakote lisää lännen vastaisten ihmisten joukkoa Venäjällä.

”Eilen meitä kiellettiin myymästä mitään näytekappaleita”, sanoi kodintavaraliikkeen myyjä. Ennen kieltoa joku oli ehtinyt ostaa.

Niin, siis politiikka…

Pakotteilla tuntuu olevan outo vaikutus venäläiseen yhteiskuntaan. Se olisi luultavasti ollut toisenlainen, jos pakotteet olisi määrätty äkillisesti ja yksi kerrallaan. Mitä kauemmin sota kuitenkin jatkuu, sitä valmiimpia ihmiset ovat vastaanottamaan yhä uusia taloudellisia iskuja. He alkavat suhtautua niihin hymy huulillaan. Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun Venäjään kohdistuu pakotteita.

Jotkut länsimaiset tuotteet kuten juustot kiellettiin vuonna 2014. Osa niistä kuitenkin palasi takaisin alle vuodessa. Loput korvattiin paikallisilla tuotteilla.

Ja totta kai jokainen uusi pakote lisää lännen vastaisten ihmisten joukkoa Venäjällä.

”Amerikka ja Eurooppa ovat tulleet hulluiksi”, sanoo Irina, 45.

”Venäläisten kissojen sulkeminen pois kansainvälisistä kissanäyttelyistä on pelkästään typerää, ja vammaisurheilijoidemme heittäminen ulos paralympialaisista on todella rumaa ja sopimatonta. Ei sen paremmin kissoilla kuin urheilijoillakaan ole mitään tekemistä sodan ja politiikan kanssa.”

Venäjän hallitus tukee aktiivisesti tällaisia näkemyksiä. Putin sanoi äskettäin, että tiukat pakotteet kohdistuvat jokaiseen Venäjän kansalaiseen ja ovat selvä osoitus lännen asenteista meitä kohtaan.

”Amerikka ja Eurooppa ovat tulleet hulluiksi”, sanoo Irina, 45.

Haluaisin lopettaa lainauksella suositusta viestikanavasta Lentachista. Lainaus sai yli kaksituhatta enimmäkseen myönteistä kommenttia 24 tunnin sisään julkaisunsa jälkeen. On tärkeätä lisätä, että Lentach on todella riippumaton ja kuuluisa tuoreista näkemyksistään ja kritiikistään.

Ruutukaappaus Lentachin sivulta.

”Näyttää siltä, että tiukimmat mahdolliset pakotteet on suunnattu rankaisemaan sitä 20:tä prosenttia venäläisistä, joka yhä vastustaa Putinin hallintoa. Suurinta harmia pakotteet aiheuttavat ’eurooppalaisille venäläisille’, jotka henkisesti olivat Ukrainan puolella. Juuri he olivat lennelleet Eurooppaan, käyttäneet Spotifyä ja katselleet Netflixiä. Oligarkkeihin sanktiot eivät vaikuttaneet kovin paljoa eivätkä ne vaikuttaneet millään tavalla Putinin ydinkannattajiin. He saivat palkkansa Mir-luottokorttitileille ja matkustivat lomille Sotšiin eivätkä he ole koskaan kuulleetkaan Netflixistä.”

Joe Biden sanoi, että pakotteiden ainoa vaihtoehto on kolmas maailmansota. Sitä ei täällä ole kuultukaan tai jos on kuultu, sitä on pidetty bluffina.

Pietarista kirjoittaa toimittaja Mihail, jonka oikeaa nimeä ei julkaista turvallisuussyistä. Työ riippumattomana journalistina on tekijöille Venäjällä nyt uhka, joka voi johtaa pidätykseen tai vankeuteen.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat