Odessassa asuva suomalainen Rafael Kolehmainen teippasi ikkunansa ja varastoi vettä pulloihin, mutta aloitti myös laukkujen pakkaamisen

Ukrainassa kymmenen vuotta asunut helsinkiläismies Rafael Kolehmainen ei ole vielä tehnyt päätöstä lähteä Odessasta. Hän on teipannut asuntonsa ikkunat räjähdyksen aiheuttaman paineaallon varalta ja laukutkin ovat jo puoliksi pakattuina.

Odessassa rannat ilman aallonmurtajia on miinoitettu maihinnousun varalta. Suomalainen Rafael Kolehmainen asuu Odessan lähiössä korttelin päässä Zolotyi Bereh -rannalta.

20.3. 20:00 | Päivitetty 9.5. 1:05

Odessa

Suomalainen Rafael Kolehmainen, 40, seisoo Odessassa hiekkarannan edustalla ja miettii, onko se miinoitettu. Ilmeisesti ei, koska tämä ei ole venäläisaluksille hyvä kohta nousta maihin vedenalaisen aallonmurtajan vuoksi.

”Tykkään asua täällä Odessassa raikkaan meri-ilman vuoksi. Ihan toista kuin saasteisessa Kiovassa”, Kolehmainen sanoo.

Mustanmeren aallot pyyhkivät rantaa. Tuulen nopeus on kymmenisen metriä sekunnissa.

Helsingistä kotoisin oleva Kolehmainen on asunut Ukrainassa kymmenen vuotta. Vuodesta 2017 lähtien hän on viihtynyt Odessassa.

Kävelemme parisataa metriä rannasta Kolehmaisen asunnolle suositulla loman­vietto­alueella.

Ikkunan alla on matkalaukku ja pienempi kassi puoliksi pakattuina. Niissä on muun muassa valmiiksi silitettyjä kauluspaitoja, sillä Kolehmaisen periaatteena on, että aina on oltava puhdas paita valmiina käyttöön.

Miljoonat ukrainalaiset ovat paenneet maasta, mutta Kolehmainen ei ole vielä tehnyt päätöstä lähdöstä.

”Istun kotona, seuraan uutisia, juon kahvia ja syön pakastinta tyhjäksi”, hän kuvailee elämäänsä hyökkäyksen kohteena olevassa maassa.

”On vähän jumittunut olo. Ehkä pitäisi ottaa vain kassi olalle ja lähteä”, hän pohtii.

Kolehmainen olisi päässyt HS:n toimittajan ja kuvaajan kyydissä Moldovaan, muttei halunnut lähteä.

”Ensimmäinen ajatus oli että perkele, nyt se on alkanut. Se oli Venäjältä taktinen veto, että koko kaupunki heräsi siihen.”

Rafael Kolehmainen keräsi heti sodan alkaessa kaikki kotona olleet pullot ja täytti ne vedellä.

Kun sota alkoi 24. helmikuuta kello viisi aamuyöllä, Kolehmainen heräsi kotonaan tykin­laukausta muistuttavaan ääneen.

”Ensimmäinen ajatus oli että perkele, nyt se on alkanut. Se oli Venäjältä taktinen veto, että koko kaupunki heräsi siihen”, hän kertoo.

Viisasta tai ei, Kolehmainen halusi mennä ulos tarkistamaan tilanteen. Taivaalla hän näki kovaa vauhtia etenevän valojuovan, ehkä raketin. Naapuritkin olivat tulleet pihalle tupakalle ja kirosivat Vladimir Putinia: helvetin kääpiö, tämä tästä vielä puuttui.

Kukaan ei voi Kolehmaisen mukaan olla tyyni sodan alla. Pelko vie unet. Hän kertoo heränneensä toissa yönä syvästä unesta koviin räjähdyksen ääniin, jotka saattoivat johtua ilmatorjunnasta.

”Aina kun jotain tapahtuu, turvallisuudentunne katoaa saman tien”, hän kuvailee.

Asuntoonsa Kolehmainen on varastoinut vettä pulloihin. Ikkunat ja lasiovet hän on naapurien ohjeiden mukaisesti teipannut räjähdyksen aiheuttaman paineaallon varalle.

Talon pihalta on käynti pikkuiseen maakellariin, joka toimii nyt pommisuojana. Sinne on tuotu pari tuolia. Sähkömies on asentanut valon. Viihtyisäksi kosteaa tilaa ei voi kutsua.

Rafael Kolehmaisen pihapiirin pommisuojana toimii pienehkö maapohjainen kellari, jonka kattoon asennettiin lamppu sodan alettua.

Helsingistä kotoisin oleva Rafael Kolehmainen sanoo olevansa ”kulkijaluonne”. Hän on asunut monessa maassa. Ukrainassa hän on asunut eri paikkakunnilla. Kiova, Pultava, Kryvyi Rih, Dnipro, Nikopol, Zaporižžja, Mykolajiv, hän luettelee uutisjuttujen kartoista tuttuja nimiä.

”Tunnen Ukrainan aika lailla kuin omat taskut. Hieno maa, paljon luonnonrikkauksia ja viljelysmaata. Täällä elämässä on charmia, sellaista syvällisyyttä, leppoisuutta ja huumorin­tajua, joista olen pitänyt”, hän kehuu.

Kolehmainen tekee freelancerina tulkin ja kääntäjän työtä, johon hänellä ei ole varsinaista koulutusta. Nyt töitä ei ole, ja rahatilanne on kehno. Hän kertoo pyytäneensä apua EU-mekanismilta.

Silti hänkin haluaa auttaa viemällä ruokaa ja vaatteita kodittomalle miehelle, joka on rakentanut asumuksensa lähistöllä olevaan hylättyyn taloon.

”Ukrainassa on nyt sellainen auttamisen ja yhteen hiileen puhaltamisen meininki.”

Vuokraemäntä on puolestaan alkanut toimittaa Kolehmaiselle ruokaa – ehkä myös pitääkseen kiinni vuokralaisesta vaikeana aikana.

Vuokraemäntä on kehunut, kuinka Odessassa kaikki kääntyy vielä parhain päin. Ja ukrainalaisittain Odessassa onkin ollut rauhallista, toistaiseksi.

”Saamme täällä olla kiitollisia verrattuna Kiovaan ja Harkovaan, joissa moni on menettänyt kotinsa”, Rafael Kolehmainen sanoo.

Ikkunat ja asunnon sisällä olevat lasiovet Rafael Kolehmainen teippasi naapureiden vinkistä räjähdyksen aiheuttaman paineaallon varalta.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat