Ihmiskauppaepäilyjä tarkistetaan Puolassa yötä päivää – ”Auttakaa meitä”, puolalaisrehtori sanoo ja itkee kertoessaan pakolaislapsista koulussaan

Puola kovensi tuomiota ukrainalaisten pakolaisten ihmiskaupasta, mutta vielä on liian aikaista tietää, onko järjestelmällinen ihmiskauppa käynnissä.

Varsovaan on tullut lyhyessä ajassa 300 000 ukrainalaista, mikä näkyy ja kuuluu monin tavoin kaupungin arjessa.

31.3. 2:00 | Päivitetty 31.3. 6:45

Varsova

Eräänä maaliskuun viikonloppuna puolalainen Joanna Garnier heräsi keskellä yötä puhelimen ääneen. Soittaja oli ukrainalainen nainen, joka itki hätääntyneenä.

Soittaja oli lapsensa kanssa puolalaisen miehen autossa, jossain päin Puolaa, keskellä pimeää peltomaisemaa. Ukrainasta paennut nainen pelkäsi, koska ei tiennyt, mihin häntä viedään.

Garnier päivysti sinä yönä omalla vuorollaan hätäpuhelimessa. Hän on ihmiskaupan uhreja auttavan La Strada -järjestön työntekijä. Hän tietää Puolassa tapahtuvasta ihmiskaupasta paljon.

Joanna Garnier auttaa ihmiskaupan uhreja Puolan La Strada -järjestössä, joka toimii samassa verkostossa kuin suomalainen ProTukipiste.

Tapaamme Garnierin järjestön toimistolla Varsovassa. Saman pöydän ääressä, jossa istumme, on tuntia aiemmin käyty läpi jälleen yhtä ihmiskauppaepäilyä.

La Strada tutkii kaikki vihjeet ja epäilyt ja ilmoittaa ne poliisille. Se etsii myös oma-aloitteisesti merkkejä ihmiskaupasta ja jakaa tietoa pakolaisten kulkureiteillä.

Järjestön tiloissa järjestetään tapaamisia myös viranomaisten kanssa, jotta ne sujuisivat uhrien kannalta helpommin.

Garnierin mukaan ihmiskauppaseula on viritetty tiukaksi, ja viranomaisyhteistyö Puolassa toimii hyvin. ”Minusta poliisi tekee parhaansa”, hän sanoo.

Miten hän toimi tapauksessa, jossa itkevä nainen soitti keskellä yötä? Garnier kertoo, että sekuntien ajan hänen päässään jyskyttivät eri vaihtoehdot. Hän pyysi naista antamaan puhelimen auton kuljettajalle.

”Jos mies olisi ollut pahoissa aikeissa, hän olisi varmaan heittänyt naisen puhelimen ikkunasta ulos. Mutta hän kertoi vievänsä naista turvalliseen paikkaan”, Garnier kertoo. Hän vakuuttui puhelun aikana siitä, että kyseessä oli väärinymmärrys, eikä vaaratilannetta ollut.

Naisen lapsi oli sairas, eikä hän olisi halunnut maaseudulle vaan kaupunkiin. Garnier onnistui auttajan ja autettavan yhteisymmärrykseen.

Hänen mukaansa vääriä hälytyksiä ihmiskauppaepäilyistä on nyt niin paljon, että järjestöillä on vaikeuksia selvitä töistään. Lisäksi järjestöön otetaan yhteyttä kuin matkatoimistoon – pyydetään vinkkejä jopa asunnoista Saksassa.

Kuinka paljon todellista ihmiskauppaa tapahtuu, on vielä liian aikaista arvioida, hän sanoo. Varmistettua tietoa ei ole.

La Strada tekee yhteistyötä monien muiden ihmiskaupan uhreja auttavien järjestöjen kanssa, kuten suomalaisen ProTukipisteen.

Puolaan tulee Ukrainasta myös alaikäisiä lapsia ilman vanhempia. Monet vanhemmat laittavat lapsensa junaan, koska se on parempi vaihtoehto kuin jäädä pommitusten keskelle.

Järjestöjen pelkona on, että lapsia vain katoaa, koska mitään automaattista väylää avun tai yhteiskunnan rakenteiden piiriin ei ole.

Ukrainan värit näkyvät Varsovassa kaikkialla. Suuri osa Puolaan tulleista ukrainalaisista majoittuu tuttujensa luona.

On selvää, että monet Ukrainasta paenneet naiset ja lapset joutuvat seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Myös raiskauksista on tietoa. Pakomatka on vaarallinen.

Lisäksi Garnierin mukaan on paljon huijauksia. Luvataan ilmainen kyyti, ja perillä vaaditaankin rahaa tai jos sitä ei ole, vaaditaan matkasta korvaukseksi seksiä tai työntekoa.

Järjestelmällistä ihmiskauppaa torjutaan ennalta ja tutkitaan nyt monin keinoin, Garnier kertoo. Pakolaisille tarjottujen bussikyytien järjestäjistä järjestö antaa ja neuvoo antamaan vinkkejä poliisille, joka tarkistaa kuljettajien dokumentit ja taustat.

”Suurin osa auttajista on hyvällä asialla”, Garnier sanoo.

Pakolaiset ovat jo tilanteensa takia hyvin peloissaan ja haavoittuvassa asemassa. Garnierin mukaan ongelmana on nyt myös se, että perusteetonta huolta ihmiskauppariskistä levitetään paljon.

”Ukrainalaisille naisille levitetään nyt viestiä, että älkää tulko Puolaan, sillä teidät myydään bordelleihin. Olen kuullut, että jotkut naiset ovat tämän takia jääneet Ukrainaan.”

Se on hänen mukaansa haitallista, koska varmistettuja merkkejä järjestelmällisestä ihmiskaupasta ei ole.

”Miksi pelotellaan naisia, jotka pelkäävät jo valmiiksi todella paljon.”

Garnierin mukaan Puolassa ihmiskauppa on kiihtynyt parin viime vuoden aikana. Se kohdistuu esimerkiksi Etelä-Amerikan ja Aasian maista tuleviin ihmisiin.

Hän kertoo esimerkin teurastamotyöläisistä, jotka herätettiin aamulla töihin potkaisemalla. Jotkut järjestön auttamista ihmiskaupan uhreista ovat kertoneet tehneensä teollisuustyötä 300 tuntia kuukaudessa 150 euron kuukausipalkalla.

Puolan hallitus valmisteli pikavauhtia Ukrainan pakolaisia koskevaa erillislainsäädäntöä. Muun muassa minimituomio ihmiskaupparikoksesta korotettiin kolmesta vuodesta kymmeneen vuoteen.

Garnier huomauttaa, että muutos ei koske muita kuin ukrainalaisia uhreikseen ottavia ihmiskauppiaita. Hänen mukaansa lain pitäisi tietenkin olla tasapuolinen uhrin kansallisuudesta riippumatta.

Puolalaiset ovat hyvin tietoisia siitä, että heidän maineessaan on tapahtunut iso muutos. Alle puoli vuotta sitten suurin uutinen Puolaan liittyen oli tiukka rajapolitiikka, kun Valko-Venäjän rajan yli tulevia Lähi-idästä tulevia kieltäydyttiin auttamasta.

Puola alkoi rakentaa rajalle teräsaitaa, jotta turvapaikanhakijoiden pääsy maahan vaikeutuisi. Turvapaikanhakijoita on rajaseudulla vieläkin, Garnierin arvion mukaan joitakin satoja.

Puolalaiset järjestöt auttavat heitä, mutta kuinka moni on kuollut metsään, siitä ei enää saa tarkkaa tietoa.

Turvapaikanhakijoita painostettiin Valko-Venäjän rajan yli osana hybridisodan keinoja, Puolan varaulkoministeri Marcin Przydacz sanoi HS:lle Varsovassa.

Przydaczin mukaan on selvää, että Puola auttaa Venäjän hyökkäyksen kohteeksi joutunutta naapurikansaansa niin paljon kuin voi.

Se ei hänen mukaansa merkitse käännettä turvapaikanhakijapolitiikkaan, eikä Puola halua turvapaikanhakijoiden ”taakanjakoa” EU:n sisällä vastaisuudessakaan. Päinvastoin: Przydaczin mukaan nyt on vahvistunut se, että pakolaisia on syytä auttaa maissa, jotka ovat valmiita auttamaan.

”Sen aika on ohi, että pakotettaisiin ihmisiä asumaan jossain, missä he eivät halua asua.”

Puolassa on viranomaisten mukaan nyt jo kaksi ja puoli miljoonaa Ukrainan sotaa paennutta. Se on Suomen väkilukuun suhteutettuna sama kuin jos Suomeen tulisi Tampereen ja Lahden asukaslukujen verran uusia ihmisiä.

Varsovassa ukrainalaispakolaisia on noin 300 000. Puolalaiset näkevät nopean muutoksen kaikkialla.

Varsovan kaduilla joka toinen puhuu ukrainaa, paikallinen mies kertoo. Varsovalainen mies on huomannut muutoksen myös Tinderissä: ukrainalaisia naisia on paljon sielläkin.

Suuri osa Puolaan saapuneista ukrainalaisista on saanut apua ja majapaikan Puolassa olevilta tutuilta tai sukulaisilta. Jo ennen sotaa Puolassa asui pari miljoonaa ukrainalaista, pääosin työn takia.

Suomessa painotetaan, että pakolaisten auttaminen pitää jättää viranomaisille ja järjestöille. Kun kerron tämän, Garnier katsoo minua hieman epäuskoisesti.

Hän sanoo Puola ei olisi mitenkään selvinnyt kahden ja puolen miljoonan ihmisen tulosta ilman spontaanisti auttavia kansalaisia. Viranomaiset ja järjestöt tekevät töitä äärirajoillaan.

Samaa sanoo myös varsovalaisen Limanowski-koulun rehtori Andrzej Wyrozembski.

”Auttakaa meitä. Emme jaksa enää”, hän sanoo, kun tapaamme kansliassa iltapäivällä koulun jo loputtua.

Rehtori Andrzej Wyrozembskin mukaan ponnistelut ukrainalaisten oppilaiden integroimiseksi vievät paljon opettajien voimia.

Hänen mukaansa Varsovassa on 80 000 kouluikäistä ukrainalaislasta. Hänen koulunsa on pystynyt ottamaan 50.

Kyllä, tilanteesta on selvitty tähän asti jotenkin. Mutta rehtorin ajatukset ovat tulevissa kuukausissa ja kesässä. Wyrozembskiä huolestuttavat jo loma-ajat. Miten ukrainalaiset selviävät niistä?

Hänen johtamansa lukio on ensimmäisiä kouluja Varsovassa, joka aloitti integroidun opetuksen ukrainalaislapsille.

Kouluun on otettu lapsia, joista osa tulee oppitunneille suoraan pakolaisten hätämajoituksesta. Osa heistä on tullut Puolaan ilman aikuisia.

Varsovalaisen Limanowski-koulun puolalaiset oppilaat järjestävät ukrainalaisille itsenäisesti vapaa-ajan ohjelmaa. Sunnuntaina he katsoivat koulun tiloissa yhdessä formulakisoja.

Puolalaiset ja ukrainalaiset oppilaat kokoontuivat katsomaan formulakisoja koulun tiloihin.

Opettajakunta on nähnyt paljon vaivaa oppimateriaalien kehittämisessä. Ylioppilaskokeiden sisältö ei sovi sellaisenaan ukrainalaisille, sillä koulujärjestelmät ovat erilaiset. Kommunikointiin on pitänyt keksiä nopeasti uusia tapoja.

”Oppilaat näyttävät vihreää lappua, jos he ymmärtävät kysymykseni ja punaista lappua, jos he eivät ymmärrä”, Wyrozembski sanoo.

Kun ukrainalaisia alkoi tulla kouluun, ensimmäinen sodan merkki oli rehtorin mukaan heidän nälkänsä. Lähes suoraan pakoreitiltä tulleet lapset eivät olleet saaneet pitkään aikaan kunnon ruokaa.

Venyminen pakolaisten hyväksi on vienyt myös rehtori Andrzej Wyrozembskin voimia.

Sen jälkeen rehtori huomasi katseen. Pelko on lasten silmissä koko ajan, hän sanoo. Sitten hän alkaa kertoa tarinaa, mutta itku katkaisee sen.

Venyminen pakolaisten hyväksi on selvästi vienyt rehtorin voimia.

Hän pitää taukoa ennen kuin kertoo loppuun tarinan lapsesta, joka kertoi pakomatkallaan näkemästään autosta, jonka matkustajat katosivat kokonaan, kun autoon osui ammus. Takapenkillä oli ollut paljon lapsia.

Koulun käytävällä on koon mukaan lajiteltuina kenkäpareja, joita pakolaislapset saavat ottaa.

Koululaisille tarkoitettuja kenkäpareja Limanowski-koulun käytävällä Varsovassa.

Ukrainalaisten pakolaisten suuri määrä on saanut useiden puolalaisten luovuuden kukkimaan, sillä avun tarvetta on silmän kantamattomiin.

Varsovalainen Magdalena Garncarek on kiinteistöalan konsultti, joka tiesi työnsä takia, että koronan jäljiltä tyhjää toimistotilaa on paljon tarjolla.

Varsovalainen kiinteistökonsultti Magdalena Garncarek suunnitteli ja toteutti koulun ukrainalaispakolaisille tyhjään toimistorakennukseen.

Garncarek ideoi ja toteutti Varsovan ukrainalaisen koulun kanssa yhdessä aivan uuden koulun pakolaisille. Hän esittelee remontin keskellä olevaa toimistotalon kerrosta, jossa aukeaa pian koulu 117:lle ukrainalaislapselle.

Opettajatkin ovat Ukrainasta paenneita, joten lapset saavat opetusta omalla kielellään, oman koulujärjestelmänsä mukaisesti. Tilavuokra ja remontti toteutetaan yritysten lahjoituksina.

”Kouluun on jonossa jo yli tuhat lasta”, Garncarek kertoo.

Liikuntasalia tai ruokalaa kouluun ei saada, mutta rauhalliseen sisäliikuntaan sopiva huone ja jonkinlainen keittiö kuitenkin.

Magdalena Garncarek esittelee remontin keskellä olevaa toimistotalon kerrosta, jossa aukeaa pian koulu 117:lle ukrainalaislapselle.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat