Miten kovaan tilanteeseen Venäjän sotilaat ovat joutuneet, kun paraati­marssia Kiovaan ei tullutkaan?

”Kun ajaa vaunulla sinne kylän keskelle ja siellä siviilit marssivat toppatakeissaan vastaan ja sanovat, että menkää pois, niin se on varmasti todella raju kokemus”, sanoo sotilaiden kehoa ja mieltä Maan­puolustuskorkeakoulun diplomityössään tutkinut majuri.

Ukrainan asevoimien medialle välittämä kuva, jossa näkyy Ukrainan mukaan tuhottu venäläinen panssarivaunu pääkaupunki Kiovan lähialueella.

25.3. 2:00 | Päivitetty 25.3. 15:32

Venäjän aloittama hyökkäys Ukrainaan on vaatinut hyökkääjän osalta valtavan määrän inhimillisiä uhrauksia yhden kuukauden aikana. Sodassa on kuollut sotilasliitto Naton arvioiden mukaan 7 000–15 000 venäläissotilasta, minkä lisäksi haavoittuneita on ainakin toistakymmentätuhatta.

Luvut ovat hätkähdyttäviä nykyaikaisessa sodankäynnissä. Yhdysvallat menetti 2000-luvun alussa aloitetuissa Irakin ja Afganistanin sodissa yhteensä noin 6 300 sotilasta. Neuvostoliiton sotilaita kuoli Afganistanissa vuosikymmenen 1979–1989 aikana noin 15 000.

Venäjältä on tullut sekavaa ja epäluotettavaa tietoa sodan uhreista. Kun sotaa oli kulunut viikko, maan puolustusministeriö kertoi 498 sotilaan kuolleen ja 1 597:n haavoittuneen. Nekin ovat suuria lukuja.

Jos mennään alimman läntisen kuolinlukuarvion mukaan, Ukrainan sodan jokaisena päivänä on kuollut keskimäärin noin 250 venäläis­sotilasta. Sotaan on osallistunut lännen arvioiden mukaan 150 000–200 000 venäläistä, joten heistä ainakin 3,5 prosenttia on kuollut. Korkeimman suhdeluvun mukaan kuolleita on 20 prosenttia joukoista.

Vaikka Venäjän sotilaiden tuntemuksista on tullut vasta vähän tietoa, yksinkertainen matematiikka kertoo, että hyvin suurella osalla sotilaista on omakohtaisia kokemuksia sotilastoverin menettämisen aiheuttamasta surusta ja rajujen taisteluiden aiheuttamasta kuolemanpelosta.

Majuri Eerika Vaahtovuo

Tovereiden menettäminen rintamalla ja kuolemanvaaraan joutuminen ovat ”todella vaikuttavia ja merkittäviä osia” yhtälössä, joka lisää sotilaiden taistelustressiä, sanoo sotilaiden kehoa ja mieltä Maan­puolustuskorkeakoulun diplomityössään tutkinut majuri Eerika Vaahtovuo.

Taistelustressi voi kuulostaa kansanomaiselta termiltä, mutta tutkimuksessa sillä tarkoitetaan akuuttia henkistä häiriötilaa, joka voi tehdä sotilaasta jopa täysin toimintakyvyttömän.

”Tavanomaisiin reaktioihin voidaan laskea ainakin pelko, melu­herkkyys, univaikeudet, ärtyisyys, apatia ja taistelua seuraavana joko jonkinlainen euforia tai vaihtoehtoisesti uupumukseen tai tylsistymiseen viittaava tila. Fyysisiä tavanomaisia oireita ovat lihasjännitykset, tärinä, hikoilu, ripuli, pidätyskyvyttömyys, sydämentykytys ja pinnallinen hengitys”, Vaahtovuo kertoo viime syksynä tarkistetussa diplomityössään.

Vaahtovuo sanoo HS:n haastattelussa, että Ukrainaan komennettujen Venäjän joukkojen mielialoista tiedetään hyvin vähän ja kaikkiin väitteisiin on suhtauduttava varauksella suuren propagandasodan keskellä. Koska Venäjä ei ole avoin yhteiskunta ja sota on vielä nuori, joudutaan tukeutumaan päätelmiin.

”Minun analyysini perustuu siihen, mitä ihmisestä tiedetään ja mitä tutkimus tietää”, sanoo Vaahtovuo, joka on tällä hetkellä virkavapaalla Puolustusvoimista.

Vaahtovuo on tehnyt tutkimusalaansa tunnetuksi Twitter-ketjuissaan, joissa hän on pyrkinyt päättelemään sekä Ukrainan että Venäjän joukkojen toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä julki tulleiden tietojen perusteella.

Vaahtovuo on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi siihen, miten oikeutettuna kahden osapuolen joukkojen voi olettaa sotaa pitävän.

”Veljeskansan siviilien tappaminen ja toisaalta henkiin jääneiden raivo Venäjän joukkoja kohtaan ovat vakavassa ristiriidassa virallisen tiedotuksen kanssa”, Vaahtovuo arvioi venäläisistä ja huomauttaa, että on kuitenkin epäselvää, millaista tietoa sotilaille jaetaan.

Ukrainalaisista hän puolestaan toteaa: ”Oman alueen ja kotimaan puolustaminen epäoikeudenmukaista hyökkäystä vastaan antaa useimmille tunteen oman voimankäytön eettisestä oikeutuksesta. Puolustustaistelu on yksilölle useimmiten vähemmän ristiriitaista.”

Vaahtovuon mukaan venäläissotilaiden luottamus johtajiinsa on taatusti kärsinyt, kun luvattua ”paraatimarssia Kiovaan, kunniaa ja menestystä” ei kuulunutkaan. Venäjän arvioidaan yleisesti pyrkineen kukistamaan Ukrainan joukot ja poliittiset johtajat pikaisesti, jopa päivissä.

Luottamusta sodanjohtoon ja sen suunnittelutaitoihin on nakertanut se, että rintamalla on kerrottu kärsittävän nälästä ja polttoainepulasta. Nälkä ja väsymys lisäävät sotilasyksiköissä sosiaalisia ongelmia, mikä vähentää ryhmäkiinteyttä ja kykyä sietää stressiä.

On epäselvää, millaisella rotaatiolla venäläissotilaita taisteluissa käytetään ja onko heille tarjolla lepoa.

Vaahtovuon diplomityössä siteerataan tutkimusta, jonka perusteella kolmen viikon sotiminen voi laskea sotilaiden toiminnan tarkkuuden ja nopeuden vain puoleen normaalista, jos sotilaat saavat nukutuksi kuusi tuntia vuorokaudessa. Jos unimäärä putoaa neljään tuntiin, toimintakyky romahtaa viiteentoista prosenttiin.

Vaahtovuon mukaan Ukrainan sotilaita on pidetty vuonna 2014 alkaneen Itä-Ukrainan sodan jälkeen rintamalla 2–3 viikkoa kerrallaan, minkä jälkeen heille on järjestetty noin kuukauden kestoisia lepolomia.

Vaahtovuon mukaan on tärkeää, että lepo on todella aktiivista ja sotilaat saavat olla pois tilanteista, joissa heidän henkensä on jatkuvasti uhattuna. Pelossa on vaikea levätä ja väsyneenä on vaikea taistella hyvin tai edes pysyä hengissä.

Venäläissotilaat marssivat voitonpäivän paraatissa Moskovan Punaisella torilla viime vuoden toukokuussa.

Viitteitä venäläissotilaiden laskeneesta taisteluinnosta on nähty pitkin ukrainalaisia peltoja ja pientareita, minne on hylätty arvokasta kalustoa toimintakuntoisena. Vaahtovuon mukaan nämä ovat merkkejä motivaation puutteesta ja suoranaisesta välin­pitämättömyydestä.

Yhdysvaltain puolustusministeriön tiedottaja John Kirby listasi maaliskuun alussa syitä mahdolliseen moraalin rapautumiseen venäläisjoukkojen keskuudessa.

”Heillä on huolto-ongelmia. Heillä on polttoaineongelmia. Heillä on ruokaongelmia. He kohtaavat tiukkaa ja päättäväistä Ukrainan vastarintaa”, Kirby totesi tiedotustilaisuudessaan.

Vaahtovuo on monen muun ohella kiinnittänyt huomiota uutisiin, joiden mukaan ainakin viisi venäläiskenraalia on saanut surmansa sodassa, kuten länsimaiset lähteet ovat kertoneet. Foreign Policy -lehden mukaan Venäjä ei ole kohdannut vastaavaa kenraalikatoa sitten toisen maailmansodan.

Vaahtovuon mukaan kenraaleiden läsnäolo taistelujen tuntumassa on merkki joko myönteisestä tai kielteisestä ilmiöstä. On mahdollista ajatella myönteisesti, että korkeat upseerit ovat joukkojen keskellä johtamassa esimerkillä ja kohottamassa taistelutahtoa.

”Venäläinen sotilaskulttuuri ei kuitenkaan käsitykseni mukaan ole sellainen. Negatiivinen vaihtoehto on mikromanagerointi. Kenraalit ajattelevat, että minäpä menen itse sinne ja korjaan asiat, kun alaiseni eivät osaa”, Vaahtovuo pohtii.

Venäjän on kerrottu pommittaneen psykiatrista sairaalaa Mykolajivissa maanantaina.

Vaikka venäläissotilaiden ongelmista on kertynyt paljon esimerkkejä, on suuri arvoitus, missä määrin ja kuinka pitkään sotilaat ovat valmiita sitoutumaan presidentti Vladimir Putinin latelemiin sodan syihin ja tavoitteisiin.

Vaahtovuon mukaan venäläissotilailla voi olla suuria vaikeuksia ”vieraannuttaa vihollista”, kun kyseessä on tuttu naapurikansa. Sotaa on myyty vapauttamisen missiona, mutta Ukrainan maaperällä sotilaiden käsitykset haastetaan raivokkaina mielenilmauksina.

”Kun ajaa vaunulla sinne kylän keskelle ja siellä siviilit marssivat toppatakeissaan vastaan ja sanovat, että menkää pois, niin se on varmasti todella raju kokemus. Siinä tulee se ajatus, että mitä minulle on 25 vuotta puhuttu.”

Vaahtovuon mukaan on kuitenkin muistettava, miten tehokasta Venäjän valtiollinen propaganda on. Venäjällä tehtyjen kyselyjen perusteella selvä enemmistö kansasta tukisi sotaa. Helmikuussa Putinia tuki 71 prosenttia kansasta, mikä oli korkein lukema neljään vuoteen, luotettavana pidetty Levada-tutkimuslaitos kertoi.

Venäjän kansa elää muusta maailmasta erillisessä kuplassa, minkä lisäksi sotilaat elävät omassa erityiskuplassaan. On mahdollista, että sodan mielekkyys epäilyttää laajastikin, mutta on epäselvää, mitä merkitystä sillä on.

Siviilikohteiden pommittamiseen on ainakin löytynyt hyvin laajaa osanottoa. On mahdollista, että omien joukkojen tappiot raaistavat venäläisten otteita ja terävöittävät kuvaa ukrainalaisista viholliskansana.

Vaahtovuon mukaan taisteluiden keskellä kansakunnan suuremmat tavoitteet voivat olla täysin sivuosassa, kun sotilaat keskittyvät itsensä ja ryhmänsä selviämiseen.

”Ryhmäkoheesio on se, millä ihminen taistelee. Sitä ryhmää siellä puolustetaan. Mitään suurta ideologiaa tai edes isänmaata siinä ei tarvitse konkreettisesti puolustaa”, Vaahtovuo sanoo.

Sotilaat kantoivat kuolleen ukrainalaissotilaan arkkua Užhorodissa tiistaina.

Myös Ukraina on kärsinyt raskaita tappioita sodassa. Siviilejä on kuollut tuhansia, ja sotilaitakin virallisen, runsaan viikon takaisen ilmoituksen mukaan noin 1 300. Yhdysvaltain arvion mukaan ukrainalaissotilaita on kuollut 2 000–4 000.

Vaahtovuon mukaan myös ukrainalaissotilaita painavat väsymys, huolto-ongelmat ja ruuan puute, mikä vaikuttaa sotilaiden toimintakykyä heikentävällä tavalla. Siviiliväestölläkin on vaikeuksia saada unta jatkuvien pommitusten ja ilmahälytysten vuoksi.

Mutta mitä tulee sodan eettiseen ja psykologiseen puoleen, Ukrainan sotilaiden tilanne on venäläisiin verrattuna ratkaisevasti erilainen, Vaahtovuo sanoo.

Koko kansa näyttää seisovan sotaponnistelujen takana ja sotilaille ei tarvitse erikseen teroittaa sodan merkityksellisyyttä tai sen tavoitteita.

”He puolustavat konkreettisesti omaa maataan, johon on hyökätty vastoin kaikkia lakeja ja sopimuksia. Jos he eivät puolusta, tämä menetetään: oma terveys, henki, koti, lähipiiri, kotimaa. Se on niin yksiselitteinen asia.”

Täsmennys 25.3. kello 15.32: Juttuun lisätty tieto, että Vaahtovuo on virkavapaalla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat