Talvisodan Suomi arvosti ulkomaista apua, vaikka sitä ei saatu riittävästi

Talven 1939–1940 Helsingin Sanomista käy selväksi, kuinka iso merkitys kansainvälisillä tuenilmauksilla voi olla taistelussa ylivoimaista vihollista vastaan. Materiaalista apua ne eivät silti korvaa.

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta 1939, ja Helsingin Sanomien Lontoon-kirjeenvaihtaja Arvo Ääri raportoi englantilaisten reaktioista seuraavan päivän lehdessä.

27.3. 2:00 | Päivitetty 29.3. 13:14

Jos pieni maa joutuu suuremman hampaisiin, pienemmälle on tuiki tärkeää kaikki mahdollinen ulkomailta saatava tuki ja apu. Eikä se ole tärkeää vain materiaalisessa mielessä vaan myös hengenkohottajana.

Tämä tulee selväksi, kun käy läpi Helsingin Sanomia talvelta 1939–1940. Talvisodan aikana julkaistiin jopa yllättävän paljon ulkomaista apua koskevia juttuja – useamman palstan verran käytännössä joka päivä, heti alusta alkaen.

Kun Neuvostoliitto hyökkäsi 30. marraskuuta 1939, HS:n Lontoon-kirjeenvaihtaja Arvo Ääri raportoi tunnelmista Englannissa:

”Susi hyökkää lampaan kimppuun jolla on urhea sydän, tämän lauseen on kirjeenvaihtajanne tänään kuullut lukemattomia kertoja, kun lontoolaiset lukivat uutisia venäläisten ilmahyökkäyksestä Helsinkiä vastaan.”

Muun maailman tuenilmauksilla oli suuri painoarvo HS:n talvisotauutisoinnissa. Hesarin lukijat ja tekijätkin halusivat epäilemättä vahvistusta uskolleen, että ulkomailla varmasti ymmärrettiin pienen Suomen tukala asema raa’an vääryyden uhrina.

Niinpä sodan alussa uutisoitiin tukimielenosoituksista. Esimerkiksi Kööpenhaminasta raportoi HS:n kirjeenvaihtaja Sven Dalhoff-Nielsen: ”Väkijoukko, jossa oli noin 3 000 ihmistä, joukossa paljon ylioppilaita mukanaan Suomen ja Tanskan liput, lauloi Maamme-laulun ja kohottivat eläköön-huudon Suomelle.”

Suomalaisten urhoollisuus ja sodan laajempi merkitys olivat niin ikään esillä. ”Suomi taistelee Europan puolesta”, kirjoitti kirjeenvaihtaja Ääri englantilaisten ja ranskalaisten reaktioista joulukuun 4. päivän lehdessä. Muutamaa päivää myöhemmin Suomea luonnehdittiin ”säkenöiväksi miekaksi pimeyden edessä”.

HS 3.12.1939

HS 4.12.1939.

Vaikka ulkomailta saatu sympatia lämmitti, Suomi tarvitsi kipeästi nimenomaan materiaalista ja kaikkein mieluiten sotilaallista apua.

”Suomea on autettava tehokkain asein” ja ”Skandinavian autettava kaikin keinoin”, HS otsikoi 12. joulukuuta 1939. Otsikot olivat melkeinpä kuin vetoomuksia ulkovalloille.

Suomen puolesta esitettiinkin vetoomuksia. HS kertoi 18. joulukuuta, että brittilehti Times oli julkaisemassa runon ”Vetoomus Suomen puolesta”. Sen viimeisessä säkeistössä todettiin, kuinka Suomi ”tunti tunnilta äänekkäämmin vaatii lentokoneita, tykkejä, ammuksia, ruutia” ja kuinka ”jonakin päivänä voi olla liian myöhäistä auttaa”.

Toiveet eivät toteutuneet. Suomi joutui taistelemaan yksin ylivoimaista vihollista vastaan.

Aineellista apua Suomeen kyllä saatiin, ja HS kertoi aputoimituksista ja -lupauksista perusteellisesti.

Joulukuun 30. päivänä 1939 ”Muita lahjoituksia” -palstalla kerrottiin, kuinka ”muudan hollantilainen, joka haluaa pysyä tuntemattomana, on lahjoittanut Suomen hallitukselle 50 000 guldenia, mikä summa on käytettävä Suomen asian urhoollisen puolustuksen hyväksi”.

Hollantilaisen laskurin mukaan summa olisi nykyrahassa noin 520 000 euroa.

Seuraavana päivänä taas kerrottiin, kuinka ”muuan sveitsiläinen sotilas lähettää viimeisen roponsa myötätunnosta urhealle Suomen kansalle”. Summa oli 20 Sveitsin frangia.

Monet muutkin uutiset olivat liikuttavia.

”Ruotsin koululaiset saaneet ihmeitä aikaan”, otsikoitiin 12. tammikuuta 1940. Koululasten keräyksestä oli kertynyt 150 000 kruunua, ruotsalaislaskurin mukaan nykyrahassa noin 3,9 miljoonaa kruunua eli nelisensataa tuhatta euroa.

HS kertoi, kuinka lapset olivat Suomea auttaakseen ”luopuneet joululahjoistaan ja namusistaan”.

Eniten apua Suomi sai ymmärrettävästi juuri Ruotsista ja muista Pohjoismaista. Raskaan sotatalven kuluessa HS kertoi jatkuvasti etenkin Ruotsin kansalliskeräyksen tuottojen karttumisesta.

”Kokonaissumma on nyt 29 milj. 404.000 kruunua”, HS kertoi sodan jo päätyttyä. Keräystuotto olisi nykyrahassa noin 74 miljoonaa euroa.

Tammikuun 4. päivänä 1940 lehdessä oli tyypillisiä pikku-uutisia. HS kertoi, että Tanskasta oltiin aikeissa lähettää ”40 lääkäriä ja 60 sairaanhoitajatarta”, Norjasta ”yli 25 000 selkäreppua” ja ”rautatievaunuittain omenoita”.

HS 4.1.1940.

Ulkomaanapua koskevissa uutisissa oli enimmäkseen kyse arvoltaan melko vähäisestä tuesta. Summia merkittävämpää taisi olla se, että Suomea muistettiin ”kaikkialla maailmassa”.

Hollannissa myytiin munkkeja, Englannissa hiihtäjät perustivat rahaston, Uruguay halusi auttaa.

HS 24.1.1940.

HS 20.2.1940.

HS 3.2.1940.

Brittiläiset talviurheilun ystävät keräsivät Lontoossa tammikuussa 1940 sotaa käyvälle Suomelle muun muassa suksia.

Osa apulupauksista oli luonteeltaan sellaisia, etteivät ne oikeasti tainneet toteutua tai ehtiä perille.

Intian juutinvalmistajien etujärjestö lupasi Suomelle miljoona hiekkasäkkiä, ja Rio de Janeiron ”kahvidepartementti” lahjoitti 600 000 kiloa kahvia.

HS 24.1.1940.

HS 31.1.1940.

ILAHDUTTAVAT pikku-uutiset moniaista avustuspuroista eivät tietenkään muuttaneet sitä tosiseikkaa, ettei ratkaisevaa sotilaallista apua koskaan saapunut.

Saapui kyllä vapaaehtoisia sotilaita ennen kaikkea Ruotsista. Saapui myös jonkin verran aseita sekä humanitääristä apua, kuten esimerkiksi ambulansseja Englannista ja Ranskasta, josta saapui peräti ”suuri ranskalainen ambulanssi”.

Kaikki apu otettiin Suomessa kiitollisena vastaan, samoin kuin myötätunnon osoitukset. Helmikuussa 1940 Hesarissa pantiin merkille (HS 11.2.1940) Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin sanat, että ”Amerikan sympatiat ovat 98-prosenttisesti Suomen puolella”.

HS 5.3.1940.

Suomi olisi kuitenkin tarvinnut ennen kaikkea enemmän sotilaallista voimaa. Neuvostoliitto oli ylivoimainen vastustaja. Helmikuussa 1940 Suomi oli sitkeästä taistelusta ja monista torjuntavoitoista huolimatta yhä pahemmassa pinteessä. Puna-armeija käynnisti suurhyökkäyksen Kannaksella ja uhkasi lopulta Viipuria.

Helmikuun alussa 1940 HS kertoi, että Dagens Nyheterin kirjeenvaihtaja oli käynyt ”siellä jossakin” ja haastatellut kenraali Hugo Östermania.

”Terästä vastaan tarvitaan enemmän terästä, miehiä vastaan tarvitaan enemmän miehiä”, Österman lausui.

HS 3.2.1940.

Hesarin pääkirjoituksessa 29. helmikuuta todettiin tilanne hieman eri sanoin: ”Olemme kiitollisia moraalisesta rohkaisusta ja taloudellisesta tuesta, mutta me toivomme vielä enemmän, sotilaallista voiman lisää, joka vaikuttaa ratkaisevasti taistelulinjoilla ja suojelee siviiliväestöämme raa’alta hävitykseltä.”

Talvisota päättyi 13. maaliskuuta 1940, ja rauhanehdot olivat Suomelle raskaat.

Puolustusvoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim kiitti päiväkäskyssään 14. maaliskuuta ”Ruotsin ja länsivaltojen aulista apua aseissa ja varusteissa”, mutta hän totesi myös lakonisesti: ”Oli koetettava saada apua, jota ei tullut.”

Helsingin Sanomien talvisotauutisoinnin pohjalta rohkenee tehdä kaksi johtopäätöstä:

Altavastaajana tahtomattaan sotaan joutunut kansa osaa arvostaa kaikenlaista apua ja tuenilmauksia ja saa niistä myös henkistä voimaa.

Mutta jos halutaan, ettei vääryys voita, apua pitää antaa paljon ja se pitää saada perille ajoissa.

HS 14.3.1940.

Vanhoja Helsingin Sanomien printtilehtiä ja Päivälehtiä voi lukea HS.fin Aikakoneessa HS.fi/aikakone.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat