Voisiko Venäjä käyttää joukko­tuho­asetta Ukrainassa? ”Kulku­tauti aseena on yhtä järjetön kuin ydinase”

Venäjä on tunnetusti myrkyttänyt omia kansalaisiaan kemiallisilla aseilla, ja Neuvostoliitossa pernarutto levisi sotilas­laboratoriosta. Kiellettyjen keinojen käyttö sodankäynnissä ei ole Venäjälle kuitenkaan kovin kannattavaa.

Venäjällä on lähes 2000 taktista ydinasetta, jotka eivät kuulu minkään kansainvälisen sopimuksen piiriin. Iskander-M-ohjusjärjestelmää esiteltiin Alabinossa Moskovan seudulla vuonna 2019.

26.3. 17:36 | Päivitetty 27.3. 8:39

Puhe Ukrainan sodan ympärillä on kietoutunut yhä lähemmäs joukkotuhoaseita ja sitä, voisiko Venäjä käyttää niitä. Pääministeri Sanna Marin (sd) sanoi torstaina, että Venäjältä voidaan odottaa nyt kaikkea.

”Venäjä on osoittanut toiminnallaan, että se kykenee mihin tahansa. Se ei noudata mitään kansainvälisiä pelisääntöjä, joihin se on itse aikaisemmin sitoutunut”, Marin sanoi.

Millainen olisi siis Venäjän kynnys käyttää joukkotuhoaseita? Voisiko presidentti Vladimir Putin painaa ydinaseen laukaisunappia tai valjastaa käyttöön kemiallisten tai biologisten aseiden arsenaalin? HS haastatteli asiantuntijoita aiheesta.

Vielä tammikuussa Venäjä oli mukana yhteisessä julkilausumassa, jonka mukaan ydinsotaa ei voi voittaa eikä sellaiseen pidä koskaan ryhtyä. Helmikuussa Putin määräsi Venäjän ydinasejoukot ”korkeaan valmiustilaan”, minkä käytännön merkitys on jäänyt hämäräksi.

Katariina Simonen

Oikeustieteen tohtori, dosentti Katariina Simonen Maan­puolustus­korkeakoulusta arvioi, että kyse on pelotteesta.

”Jos katsotaan, mitä ydinaseita Venäjällä on ollut operatiivisessa valmiudessa eli laukaisukelpoisina, niin ne ovat olleet sitä jo ennen tätäkin.”

Tukholman kansainvälinen rauhantutkimus­instituutti Sipri arvioi, että Venäjällä oli viime vuonna yhteensä 6 255 ydinkärkeä. Niistä laukaisuvalmiita oli 1 625.

Ydinaseita on kahdenlaisia: strategisia ja taktisia. Strategisia ydinaseita ovat esimerkiksi ydinohjukset ja -pommit. Taktiset ydinaseet ovat pienempiä, taistelukäyttöön tarkoitettuja aseita. Viime vuonna Venäjällä oli arviolta noin 1 900 taktista ydinasetta.

Nagasakin ydinpommin räjähdysvoima oli 21 kilotonnia, mutta nykyaikaisten taktisten ydinaseiden räjähdysvoima voi olla sadan kilotonnin luokkaa tai enemmänkin.

Esimerkiksi 200 kilotonnin räjähdys Avianon tukikohdassa Italiassa riittäisi saastuttamaan koko Länsi-Euroopan, Simonen havainnollistaa.

”Varustelukierre on jo käynnissä, ja sopimukset ovat murentuneet.”

Hänen mukaansa taktisten ydinaseiden käyttöä ei säädellä millään kansainvälisellä sopimuksella, koska Yhdysvaltojen ja Venäjän huomio on ollut strategisten ydinaseiden vähentämisessä.

Simonen harmittelee sitä, että ydinase­sopimukset ovat viime vuosina murentuneet yksi toisensa jälkeen. Keskimatkan ohjukset Euroopasta poistanut INF-sopimus kaatui, kun presidentti Donald Trump veti Yhdysvallat ulos sopimuksesta vuonna 2019. Venäjä seurasi perässä.

Jäljellä on paljon huonoja vaihtoehtoja.

”Varustelukierre on jo käynnissä, ja sopimukset ovat murentuneet. Tämä on ollut käynnissä jo pitkään, ja ydinasevalloilla on käynnissä massiiviset modernisointi­ohjelmat. Ukrainan sota ei ole laukaissut tätä kehityskulkua.”

Räjähtämätöm lyhyen kantaman hypersooninen ballistinen ohjus Kramatorskissa. Ohjus on ukrainalaisten viranomaisten mukaan peräisin Iskander-järjestelmästä.

Simonen ei silti näe viitteitä siitä, että Venäjä olisi nyt valmiimpi käyttämään ydinasetta. Mitään ”eksistentiaalista uhkaa” ei ole näköpiirissä, eikä Ukraina ole sellainen, Simonen painottaa.

”Venäjää ilmeisesti ärsyttävät Puolaan sijoitetut Naton ohjuspuolustus­järjestelmät, joihin voi periaatteessa laittaa myös hyökkäys­aseita, jotka ulottuisivat Moskovaan.”

Simosen mukaan länsi ja Venäjä eivät saa nyt hätiköidä, sillä virheisiin ei ole varaa.

”Ydinaseiden historia on täynnä tapauksia, joissa toisen osapuolen laukaisu on tulkittu väärin ydinaseen laukaisuksi. Siinä olisi kriisin paikka.”

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on varoittanut, että Venäjä saattaa valmistella kemiallisten aseiden käyttöä Ukrainassa. Kemiallisiksi aseiksi lasketaan muun muassa ihmisen tahalliseen vahingoittamiseen tai tappamiseen tarkoitetut myrkylliset kemikaalit.

Simonen suhtautuu Bidenin puheisiin varauksella, koska Yhdysvallat on aiemmin esittänyt perättömiä väitteitä Irakin joukkotuhoaseista. Sen sijaan hän luottaa kansainvälisten asevalvonta­yhteisöjen tietoihin.

Kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW raportoi vuonna 2017, että Venäjä on todistettavasti tuhonnut koko kemiallisten aseiden varastonsa.

Seuraavana vuonna venäläiset vakoojat myrkyttivät Sergei ja Julija Skripalin novitšok-hermomyrkyllä. Turvallisuuspalvelu FSB käytti novitšokia myös oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin myrkyttämiseen vuonna 2020.

”Venäjä käyttää yhä kemiallisia aseita peiteoperaatioissa. Myrkytys ei silti ole sama kuin aseellinen käyttö. Se tarkoittaisi massatuotantoa, joka pitäisi ajaa ylös sodan­käynnissä”, Simonen sanoo.

Venäläinen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi myrkytettiin novitšokilla elokuussa 2020. Hän selvisi, mutta joutui Venäjälle palattuaan itse vankilaan. Kuvassa hoitohenkilökunta siirsi Navalnyia paareilla ambulanssiin Omskissa Venäjällä.

Kemiallisten ja biologisten aseiden käytön ongelmana on myös vaikea hallittavuus ja arvaamattomuus.

Sotilaslääketieteen keskuksen tutkimusosaston johtaja, professori Simo Nikkari korostaa, että biologiset aseet on kielletty kansainvälisesti Geneven sopimuksella vuonna 1925. Niitä ei siis pitäisi olla sopijavaltioissa, kuten Venäjällä.

Simo Nikkari

Nikkarin mukaan sopimuksen heikko kohta on se, että kiellon valvonnassa ei ole verifikaatioita, kuten kemiallisten aseiden kohdalla.

”En voi Venäjän osalta muuta kuin todeta, että heillä on korkean tason bioteknologian osaamista”, hän sanoo.

”Minulla ei ole tiedossa, ettei Venäjä olisi antanut luottamusta herättävää ilmoitusta omasta toiminnastaan.”

On kuitenkin todisteita siitä, että Neuvostoliitto on rikkonut yhteisiä sääntöjä. Vuonna 1979 Sverdlovskissa eli nykyisessä Jekaterinburgissa oli pernarutto­epidemia, joka johti useisiin kuolemiin.

”Myöhemmin kävi ilmi, että se oli mitä ilmeisimmin lähtöisin sotilastutkimus­laboratoriosta.”

Pernarutto on Nikkarin mukaan klassinen biologisessa aseessa käytettävä taudinaiheuttaja. Vuonna 2001 Yhdysvalloissa kuoli viisi ihmistä, jotka olivat avanneet pernaruttoitiöitä sisältäneitä kirjeitä.

Pernarutto ei tartu ihmisestä toiseen. Voisiko tällaista biologista – tai kemiallista – asetta käyttää sodassa kohdennetusti esimerkiksi yksittäisten henkilöiden sala­murhaamiseen? Nikkarin mukaan mahdollisuus on olemassa.

Usein bioaseet ovat infektiotauteja, joiden tarkoitus on vahingoittaa tai tappaa ihmisiä, eläimiä tai kasveja. Ne ovat ihmiskunnan historiasta tuttuja vitsauksia, joissa ei ole sinänsä mitään uutta.

”Problematiikka liittyy nykyään bioteknologian nopeaan kehittymiseen ja sen säätelyyn – ja siihen, että sitä ei itse asiassa pystytä tehokkaasti säätelemään.”

Jo hävitetyn isorokon viruskantoja säilytetään vain kahdessa laboratoriossa maailmassa. Toinen niistä sijaitsee Venäjällä.

Nikkari toteaa, että tällaisen viruksen päästäminen väestöön tahallaan olisi täysin järjenvastaista. Hänen mukaansa näin voisivat toimia vain terroristit, eivät valtiolliset tahot.

”Kulkutaudin käyttäminen joukkotuhoaseena olisi yhtä järjetöntä kuin ydinaseen käyttö.”

Venäjä itse on väittänyt, että Ukraina suunnittelee biologisen aseen käyttöä Yhdysvaltain tuella. Nikkari sanoo, ettei syytöksillä ole pohjaa.

”Kovin kaukaa haettuja väitteitä, joille ei ole mitään perusteita.”

Nikkari johti Ukrainan terveysturvallisuutta arvioinutta kansainvälistä ryhmää vuonna 2015. Hän toteaa, että Ukrainassa on tavallisia epidemiologisia tutkimuslaboratorioita, joiden toimintaa Yhdysvallat ja monet muut maat rahoittavat.

”Jos laboratorio tuhoutuu, niin kieltämättä on mahdollisuus, että ympäristö saastuu.”

Maailman terveysjärjestö WHO on suositellut, että Ukraina hävittäisi näissä laboratorioissa säilytettävät taudinaiheuttajat varmuuden vuoksi. WHO on jo vuosia ohjeistanut Ukrainaa siltä varalta, että patogeenit pääsisivät irti ”vahingossa tai tahallaan”.

Nikkari sanoo, että tällainen skenaario on lähinnä teoreettinen.

”Toki, jos kriisialueella joudutaan tilanteeseen, että esimerkiksi sähkö katkeaa tai laboratorio tuhoutuu, niin kieltämättä silloin on mahdollisuus, että ympäristö saastuu.”

Kevätkylvöt ovat alkamassa Ukrainassa. Viljasadon onnistuminen on paitsi Ukrainan myös monien muiden maiden huoltovarmuuden kannalta tärkeää. Voisiko satoon kohdistaa sotatilanteessa biologista sabotaasia?

”Kyllä tuo on sellainen asia, johon viranomaisten tulisi varautua”, Nikkari toteaa yleisellä tasolla.

Lue lisää: Ukrainan kriisissä vastakkain ovat maailman suurimmat viljantuottajat – sota voisi näkyä myös suomalaisen ruokakaupan hyllyllä

Oikaisu 27.3. kello 8.39: Simo Nikkarin työryhmä oli Ukrainassa vuonna 2015, ei vuonna 2011.

Lisäksi korjattu kuvatekstiä räjähtämättömästä hypersoonisesta ballistisesta ohjuksesta. Ukrainalais­viranomaisten mukaan ohjus on peräisin Iskander-järjestelmästä, ei välttämättä kuitenkaan laukaistu sieltä.

Lue lisää: Nato lupasi lisätukea Ukrainalle kemiallisten aseiden torjuntaan – Ukrainan presidentti varoitti videossa sodan laajenemisesta

Lue lisää: Presidentti Biden: Euroopan pitää varautua pitkiin pakotteisiin – Nato vastaa, jos Venäjä käyttää kemiallisia tai biologisia aseita

Lue lisää: Pääministeri Marin Venäjästä ja kemiallisista aseista: ”Pitää olla huolestunut”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat