Onko Suomi turvallinen Venäjältä tuleville? Ystäväni pelkää vandalismia venäläisten rekisterikilpien takia

”Viimeisen varoituksen” saanut venäläinen tubettaja aikoo hakea turvapaikkaa Suomesta. Pietarista lähdetään yleensä muualle kuin pohjoiseen, kirjoittaa pietarilainen toimittaja.

Venäläisiä tuli Pietarista Helsinkiin toiseksi viimeisellä Allegron vuoroilla sunnuntaina iltapäivällä.

29.3. 2:00 | Päivitetty 29.3. 6:53

Suomi ei ole koskaan ollut pysyvästi ulkomaille muuttavien venäläisten suosikkikohde. Se on kallis ja mahdollisuuksia on vähän ellet osaa tuota ah niin vaikeata kieltä. Ja ennen kaikkea: lupa-asiat ovat ulkomaalaisille hyvin vaikeita Suomessa, näin ainakin yleisesti uskotaan.

Tiedän kuitenkin yhden poikkeuksen. Aleksandr, 33, on pyörittänyt Youtube-kanavaa, joka on kriittinen Venäjän nykyistä hallintoa kohtaan. Hän on myös avustanut freelancer-pohjalta muita oppositiomedioita. Ne kaikki on nyt suljettu. Youtube-kanava on kaukana Juri Dudin tai Ksenia Sobtšakin vastaavien kanavien suosiosta, mutta Aleksandrillakin on 1000–2000 seuraajaa jokaiselle postaukselleen.

”Tapasin äskettäin kolme tuntematonta miestä asuntoni ulko-oven lähellä”, Aleksandr kertoo.

”He eivät esitelleet itseään, mutta antoivat ’viimeisen varoituksen’: jos jatkan kanavani julkaisemista, minut hakataan ja toimitetaan sen jälkeen vankilaan. Onneksi he eivät vahingoittaneet minua fyysisesti sillä kerralla.”

Aleksandr aikoo hakea poliittista turvapaikkaa Suomesta. ”Toivon mukaan tällaiset uhkaukset ja mahdottomuus tehdä työtäni Venäjällä harkitaan riittäviksi syiksi turvapaikan saamiselle.”

Miksi Suomi? Koska hänellä on asunto Mikkelissä.

Toinen Aleksandr, 52, ei halua muuttaa Venäjältä, mutta hän on vakiovieras Suomessa ja omistaa täällä myös asunnon. Hänen perheellään on viihtyisä koti Lahden lähellä. Viime viikkoina hän on vältellyt jättämästä Venäjälle rekisteröityä autoaan julkisille paikoille Suomessa. Yöksi hän jättää sen suomalaisen naapurinsa suljetulle pihalle eikä enää kadun varteen kuten aina ennen. ”Pelkään pientä vandalismia venäläisiä kohtaan”, Aleksandr sanoo.

Ovatko tällaiset huolet oikeutettuja? Te tiedätte sen paremmin kuin minä.

”Pelkään pientä vandalismia venäläisiä kohtaan.”

Suosituimmat kohteet keskiluokan venäläisten pysyvään muuttoon ulkomaille näyttävät nykyisin olevan Georgia ja Turkki. Espanjan ja Bulgarian uskotaan olevan hyviä vaihtoehtoja niille, joilla on jo asunto näissä maissa. Sama pätee Arabiemiraatteihin, jos kohta se käy vain varakkaammille.

Israel on toisenlainen tapaus. Tunnen kaksi perhettä, joilla on juutalaistausta ja jotka lähtivät lopullisesti Tel Aviviin muutaman viime viikon aikana. He tiesivät koko ajan, että asuivat he sitten missä tahansa, aina on olemassa turvallinen pakopaikka vaikeuksien kohdatessa. Sellaisia vaikeuksia kohdataan nyt Venäjällä.

Muutamat elokuvateollisuudessa työskentelevät kaverini olivat dokumenttielokuvan kuvauksissa jossain päin Afrikkaa tämän vuoden alussa. Projekti oli pitkä ja valtavan suuri, joten monet heistä ottivat perheensä mukaan keikalle.

Asenne on yhteinen: on ehdottomasti turvallisempaa pysyä ulkomailla.

Sota ei vaikuttanut elokuvantekoon sinänsä, mutta sillä oli suuri vaikutus jokaisen ryhmän jäsenen henkilökohtaisiin suunnitelmiin kuvausten jälkeen. Jotkut menettivät paluulippunsa, koska ilmatila oli jo suljettu. Heidän oli käytettävä valtava määrä rahaa löytääkseen vaihtoehtoisia tapoja palata kotiin Afrikasta. Yksi perheistä päätti jäädä sinne joksikin aikaa. He ovat löytäneet edullisen vuokra-asunnon.

”Me taas”, sanoo kameramies Aleksei, 38, ”muutimme paluulippumme Venäjälle lipuiksi Espanjaan. Meillä on siellä asunto, joten päätimme jäädä sinne niin pitkäksi ajaksi kuin pystymme. Tilanne kotona on epäselvä ja voi muuttua todella vaaralliseksi. Me ymmärrämme, että tämä on vain väliaikaisratkaisu, mutta uskoisin, että säästömme riittävän useiden kuukausien pituiseen asumiseen Espanjassa. Mitä sen jälkeen, jää nähtäväksi.”

Lähes jokainen ulkomailla asunnon omistava venäläinen toimii samalla tavalla. Raha ja viisumien voimassaolo asettavat omat rajoituksensa jokaiselle, mutta asenne on yhteinen: on ehdottomasti turvallisempaa pysyä ulkomailla.

Ensimmäinen sotaviikko oli joka suhteessa hektisin. Siitä muistetaan hyvin ”luotettavista lähteistä” peräisin ollut huhu, jonka mukaan rajat suljetaan täysin ja maassa pannaan toimeen sotatilalaki ja yleinen liikekannallepano. Niistä oli määrä tiedottaa perjantaina maaliskuun 4. päivänä. Sellaisessa ilmapiirissä ei ollut yllättävää, että monet lähtivät maasta kiireessä ilman selkeitä tulevaisuudensuunnitelmia.

Nyt liikekannallepano ja sotatila näyttävät epätodennäköisiltä.

Nyt liikekannallepano ja sotatila näyttävät epätodennäköisiltä, kun taas ilmassa leijuu yhä rajojen sulkemisen mahdollisuus. Yli 50-vuotiaat venäläiset muistavat Neuvostoliiton ajat, kun ulkomaanmatkaan ei riittänyt pelkkä kohdemaan viisumi. Tarvittiin myös ”poistumisviisumi”, erityinen asiakirja, joka antoi kantajalleen luvan ylittää Neuvostoliiton raja.

Kirjeitä Venäjältä -sarjassa Helsingin Sanomiin kirjoittaa Pietarista toimittaja Mihail ja Moskovasta kulttuurialan ammattilainen Jan. Heidän oikeita nimiään ei julkaista turvallisuussyistä. Työ riippumattomana journalistina on tekijöille Venäjällä nyt uhka, joka voi johtaa pidätykseen tai vankeuteen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat