Saksa maksaa nyt epäpätevästä energia­politiikastaan, sanoo ranskalais­professori – Ranska on hajauttanut kaasun oston ja uskoo pärjäävänsä säästämällä

Lähes puolet ranskalaisista kodeista lämpiää kaasulla, mutta päättäjät uskovat maan selviävän ilman venäläistä kaasua. Päättäjät puhuvat säästämisestä ja solidaarisuudesta.

Nesteytettyä maakaasua kuljettava Rudolf Samoylovich -alus Saint-Nazairen kaupungin liepeillä 10. maaliskuuta. Jo nyt noin puolet kaikesta Ranskan maakaasusta tulee laivoilla nesteytettynä.

1.4. 2:00

Nyt tarvitaan solidaarisuutta ja yhteistyötä. Näin sanoi Ranskan energia-alan säätelykomitean johtaja Jean-François Carenco RMC-radiokanavan haastattelussa. Hän puhui kaasun ja sähkön säästämisestä ja ennakoi jo ensi talvea.

Kaasu tarve näkyy vahvana ranskalaisessa arjessa, sillä kodeista 40 prosenttia lämpenee kaasulla. Talvisin tarve on nelinkertainen kesään verrattuna.

Venäjän kaasun tulon loppuminen jättäisi aukon Ranskan energiansaantiin, muttei läheskään yhtä suurta kuin naapurimaa Saksassa.

Siksi Ranskassa voidaan puhua yhteistyön avulla selviämisestä – myös piikitellen Saksalle.

”Saksalaiset ovat riippuvaisia Venäjän kivihiilestä ja kaasusta, se on valinta, jonka he ovat tehneet.”

Ranskan tavoite on ollut hajauttaa energiahankintoja. Maan kuluttamasta kaasusta noin viidennes tulee Venäjältä, mutta suurin osa, reilu kolmannes, saadaan Norjasta. Saksassa 55 prosenttia kulutetusta kaasusta tulee Venäjältä.

"Saksa maksaa nyt vuosien epäpätevästä energiapolitiikastaan. Saksalaiset ovat riippuvaisia Venäjän kivihiilestä ja kaasusta, se on valinta, jonka he ovat tehneet, sanoo maineikkaan Sciences Po -yliopiston professori ja energia-alan asiantuntija Thierry Bros.

”Ranska on ajatellut, että jos se jostain syystä menettää yhden toimittajan, voi se löytää vaihtoehtoja.”

Professori Thierry Bros sanoo, etteivät ranskalaiset pidä hyvänä ajatusta tuoda maakaasua uuden putken kautta Ranskan läpi Pohjois-Afrikasta ja Espanjan terminaaleista Saksaan.

Pitkän ja lyhyen tähtäimen vaihtoehtoja etsitäänkin maassa nyt kuumeisesti. Uusi nesteytetyn maakaasun tuontiterminaali länsirannikolle? Kaasun tuontia Yhdysvalloista ja Qatarista? Hiilivoimaloiden uudelleenkäynnistämistä? Teollisuuteen kohdistettua kaasunjakelun säännöstelyä?

Ranskan ympäristöministeriön mukaan kaasun osuus Ranskan kaikesta energiankulutuksesta oli 16 prosenttia vuonna 2020. Ydinvoiman osuus oli 40 prosenttia, öljyn 28 prosenttia, uusiutuvan energian 14 prosenttia ja kivihiilen kaksi prosenttia.

Yhtenä ratkaisuna energiakriisiin esitetäänkin juuri tuonnin lisäämistä muualta maailmasta. Les Echos -talouslehden tietojen mukaan Ranska suunnittelee uuden, nesteytetyn maakaasun eli lng:n terminaalin rakentamista Le Havren kaupungin edustalle. Kelluvan terminaalin avulla voitaisiin paikata jopa kymmenen prosenttia Ranskan kaasutarpeesta, mutta käyttöön se saataisiin aikaisintaan vuoden kuluttua.

Jo nyt noin puolet kaikesta Ranskan maakaasusta tulee laivoilla nesteytettynä. Tuontiterminaalissa nesteytetty maakaasu höyrystetään ja syötetään kaasuverkostoon tai toimitetaan esimerkiksi teollisuuden käyttöön. Ranskalla on entuudestaan neljä lng:n tuontiterminaalia: kaksi Välimeren rannikolla ja kaksi Atlantin puolella, mikä on Euroopan mittapuulla paljon. Tuontikapasiteetiltaan maa on Euroopan kolmas: ohi menevät vain Espanja ja Britannia.

Euroopan ykkösellä, Espanjalla, on kuuden lng:n tuontiterminaalinsa lisäksi yksi suora merenalainen kaasuputkiyhteys Algeriaan sekä toinen, joka kulkee Marokon kautta Algeriaan. Jälkimmäinen ei tosin ole ollut käytössä kuukausiin Marokon ja Algerian välisen diplomaattisen kiistan vuoksi. Tänä päivänä Algeria tuottaa runsaan 11 prosenttia Euroopan kaasusta. Espanjan riippuvuus Venäjän kaasusta puolestaan on pientä, vain kahdeksan prosenttia kulutuksesta.

Algeria tuottaa runsaan 11 prosenttia Euroopan kaasusta.

Espanjan johto, ja vastikään maassa vieraillut EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen näkevät, että maa voisi nousta entistä vahvempaan rooliin eurooppalaisena energiantuottajana. Se vaatisi kuitenkin Iberian niemimaan vahvempaa yhdistymistä Keski-Euroopan kaasuverkostoihin. Nykyiset, Espanjasta Lounais-Ranskaan tulevat kaksi pienempää kaasuputkea ovat kapasiteetiltaan pieniä.

Espanjasta Pyreneiden yli Ranskaan ulottuva MidCat-kaasuputki onkin noussut uudelleen julkiseen keskusteluun. Suunnitelma hylättiin vuonna 2019 liian kalliina, tarpeettomana ja ekologisesti kestämättömänä. Ympäristöjärjestöjen vastustus oli molemmin puolin rajaa suurta. Ranskalaisesta Les Amis de la Terre de France -järjestöstä kerrotaan, että aktivistit ovat valmiita järjestäytymään uudelleen.

Heidän mukaansa investointeja fossiiliseen energiaan ei pidä tehdä.

"Sen sijaan tulisi keskittyä energiansäästöön ja edistää esimerkiksi asuntojen eristämistä”, järjestön ilmastokampanjoinnista vastaava Anna-Lena Rebaud sanoo.

Myös professori Thierry Bros suhtautuu Midcat-kaasuputkeen hyvin epäilevästi eikä usko, että se vastaisi tämänhetkiseen kriisiin. Putken rakentaminen veisi neljästä viiteen vuotta ja tulisi Ranskalle kalliiksi, muttei vastaisi maan omiin tarpeisiin. Bros näkeekin putken rakentamisen kiinnostavan lähinnä muuta Eurooppaa ja eritoten Saksaa. Hän ei pidä sopivana, että Ranska joutuisi muiden tekemien valintojen maksumieheksi.

Bros pitää tärkeänä, että ydin­voimala­investointeja jatketaan Ranskassa.

Mutta riittävätkö solidaarisuus ja suunnitelmat uusista investoinneista lähitulevaisuudessa? Kuinka käy ranskalaisten ensi talvena, jos Venäjän kaasutoimitukset eivät jatku?

"Ranskalaisten tulee olla valmiita vähentämään kulutustaan”, Bros vastaa. ”Muuten teollisuuteen kohdistuvilta kaasunjakelun keskeytyksiltä ei ensi talvena voida välttyä.”

Ranskan presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen vaalipäivä on 10. huhtikuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat