Kosteikkojen pelastamisessa on toivo

Zimbabwessa rakentaminen tuhoaa kosteikkoja. Köyhimmät saavat näin kelvottomia koteja, ja samalla menetetään puhdas vesi ja herkkä ekologia. Olisiko ongelma ratkaistavissa?

Junior Kandondo (vas.) ja Taurai Johanasi haluaisivat muuttaa Budiriron kodeistaan kuivemmille ja turvallisemmille alueille.

17.4. 2:00 | Päivitetty 17.4. 10:11

Harare

Pihamaa on muta- ja savivelliä. Kosteus kiipeää Taurai Johanasin ja hänen naapuriensa Junior Kandondon ja Charles Muzuvan kotitaloissa betonipohjasta ylös seinään Zimbabwen pääkaupungin Hararen Budiriron alueella, joka sijaitsee kosteikossa.

Itäinen Afrikka kärsii kuivuudesta, ja nyt on odotettu sadekausi. Kosteikkoalueen asukkaita vesi ei ilahduta.

”Emme haluaisi asua täällä, mutta meillä ei ole vaihtoehtoja”, sanoo Taurai Johanasi.

Kenenkään ei pitäisi asua kosteikossa, ja siihen on kaksi selvää syytä: märkä alue on sopimaton asumiseen. Toiseksi rakentaminen tuhoaa kosteikkoja ja samalla vaarantaa paitsi niiden herkän ekologian myös puhtaan veden saannin alueen ihmisille.

Junior Kandondo (vas.) ja Charles Muzuvan kuuluvat tuhansiin zimbabwelaisiin, joiden kotitalot seisovat kosteikoilla. Ympäristöaktivisti Lawrence Greencroft kuulee kosteikkoalueiden asukkaiden huolia ja etsii ratkaisuja asukkaiden ja ympäristöongelmiin.

Kosteikot ovat maailman uhanalaisimpia ekosysteemejä. 35 prosenttia maailman kosteikoista on menetetty vuoden 1970 jälkeen.

Harare menetti noin puolet kosteikoistaan viime vuosikymmenen aikana kaupunkiviljelyn ja kestämättömän rakentamisen seurauksena. Kosteikot toimivat valuma-alueina, joista vesi imeytyy maaperään ja jokiin. Joet puolestaan virtaavat Chivero- ja Manyame-järviin, joista kaupunki pumppaa puhtaan vetensä.

Arvioiden mukaan pelkästään Hararessa yli kaksi miljoonaa zimbabwelaista kärsii puhtaan veden pulasta.

Puutteellisen jätevedenkäsittelyn vuoksi kemikaalein puhdistetussa vesijohtovedessä on bakteereja. Ne, jotka kykenevät, poraavat oman kaivon tontilleen, mutta kaivojen määrän raju kasvu ehdyttää pohjavesivarantoja entisestään.

Johanasin, Kandondon ja Muzuvan perheet muuttivat Budiriroon neljä vuotta sitten joulukuussa. Kun he huomasivat, että märkä kosteikko on sopimaton asumiseen, he pyysivät apua kaupunginvaltuustolta. Valtuusto totesi, ettei se voi auttaa, koska talot on rakennettu laittomasti kaavoittamattomille alueille.

Paikallisviranomaiset myöntävät kehityslupia puutteellisin perustein, ja asuinosuuskunnat myyvät tontteja pahaa aavistamattomille perheille, jotka eivät usein ymmärrä tonttien sijaitsevan kaavoittamattomilla alueilla.

Taustalla vaikuttaa korruptio.

”Kukaan ei auta. Asuinosuuskunnat eivät ole kehittäneet infrastruktuuria, kuten viemäröintiä ja ojitusta millään lailla”, sanoo Johanasi.

Kun vesi nousee, vessat tulvivat. Käymälöiden jäte saastuttaa ympäristöä, ja lisää muun muassa kolerariskiä.

Hararen kaupunki ei järjestä kaavoittamattomalle alueelle jätteidenkeruuta. Roskakasoja levittäytyy vieri vieressä teiden varsilla. Virtaava vesi kuljettaa mukanaan roskaa ja romua.

Ongelma paisuu paisumistaan. Juurisyyt kumpuavat kaupungistumisesta ja rakennuspaineesta sekä siitä, että vähävaraiselle väestölle ei ole tarpeeksi kohtuuhintaista asumista. Moni ostaa tontin tai talon halvalla, ja usein tämä tarkoittaa sitä, että kiinteistö on ongelmallisella alueella.

Sadekauden alkaessa vesi nousee kosteikoilla olevien talojen seiniä pitkin ja pihamaat muuttuvat lammikoiksi.

Rakentaminen kosteikoille, kuten Budiriroon, on aiheuttanut noidankehän. Johanasi kertoo, ettei voi sateiden aikaan poistua kodistaan.

”Sadevesi valuu ja tulvii sisään, joten minun täytyy olla paikalla kuivaamassa ja ennaltaehkäisemässä lisävahinkoja” Johanasi sanoo.

Kurkistus kodin sisään paljastaa ongelman vakavuuden. Yhdistettynä keittiönä ja olohuoneena toimivan huoneen puukaappi on homehtunut, betonilattia murtunut useasta kohtaa, ja makuuhuoneessa haisee ummehtunut kosteus. Petivaatteet, vaatteet ja välttämättömyystarvikkeet on säilytettävä korkealla tuolien ja jakkaroiden päällä, mieluusti muovitettuina.

Taurai Johanasin kodin keittiön betonilattia on murtunut ja kaapit homehtuneet, koska kosteus hiipii sisään.

Mutta miten pitää koti puhtaana tai kuivana sadepäivinä, kun kosteus hiipii sisään joka puolelta?

”Se on mahdotonta. En voi lähteä kodistani ja etsiä töitä, koska muuten kotini kastuu täysin kelvottomaksi”, Johanasi sanoo.

Vanhemmat eivät uskalla laskea pienimpiä lapsiaan leikkimään ulos rankkasateiden jälkeen. Osa teistä muuttuu virtaaviksi joiksi, ja vaikka ne ovat matalia, on riski pikkulapsille suuri.

Monavalen kosteikko on yksi Hararen suurimmista, ja tehokkaimmin suojelluista kosteikoista.

Monavalen kosteikolla Hararessa elää lukuisia eri hyönteisiä, jotka ovat ruokaa kosteikon yli 240 lintulajille.

Monavalen kosteikolla, vain kolme kilometriä Hararen keskustasta, elää Afrikan makeanveden rapuja.

Hararen kosteikoilla elää satoja lintulajeja, nisäkkäitä, matelijoita ja erilaisia hyönteisiä sekä nilviäisiä.

Zimbabwen hallitus on havahtunut kosteikoiden suojelun tarpeeseen, ja maan ympäristöministeriö kehittää kosteikoiden hallinta ja suojelusuunnitelmaa.

Ympäristötutkija Rob Cunliffe sanoo, että suurimpia ongelmia on se, että eri viranomaistahot eivät tee yhteistyötä keskenään.

”Esimerkiksi talon rakennusta varten rakennuttaja – joko yksityishenkilö tai yritys – tarvitsee useita erilaisia lupia. Osa näistä luvista myönnetään nykyisin jälkikäteen. Ympäristölupa vaaditaan ennen rakentamista, kun taas paikallishallinto voi myöntää alueelle kehitysluvan kun rakentaminen on jo aloitettu”, Cunliffe kertoo.

Cunliffe kuuluu ympäristöasiantuntijoiden ryhmään, joka on kartoittanut Hararen kosteikoita vertaamalla vuoden 2019 vuosien 2008–2009 ilmakuviin.

Tutkijat havaitsivat, että kosteikot ovat kutistuneet noin puolella.

”Mikäli viranomaiset eivät suojele kosteikkoja paremmin, voi Harare menettää kosteikkonsa seuraavan parin vuosikymmenen aikana. Tämä tarkoittaa kuivuuden lisääntymistä ja jo olemassa olevan vesikriisin kärjistymistä.”

Vaikka rakentaminen kosteikoilla on kiihtynyt vuosi vuodelta, ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt taistelevat niiden suojelun puolesta. Helmikuussa Zimbabwen ympäristöministeriö määräsikin rakennustyöt lopetettavaksi Hararen Monavalen kosteikolla, joka on kansainvälisen Ramsar-sopimuksella suojeltu kosteikko.

Monavalen kosteikolla elää jopa 240 eri lintulajia, joista osa on Euroopasta Afrikkaan saapuvia muuttolintuja.

Monen elinkeino tulee kosteikoista. Paikalliset viljelevät niissä vesinälkäistä maissia viranomaisten varoituksista huolimatta. Kosteikoilta kaivetaan hienoa hiekkaa rakennusteollisuutta varten.

Aktivisti Lawrence Greencroft kertoo kiinalaisyhtiöstä, joka pumppaa jopa 100 000 litraa vettä eräältä Hararen kosteikolta.

”Tämä tapahtuu kirkkaassa päivänvalossa alueella, jonka pitäisi kuulua suojelun piiriin”, Greencroft sanoo.

Tutkija Rob Cunliffen mukaan viljellyillä kosteikkoalueilla on toivoa, koska ne voidaan palauttaa luonnonmukaiseen tilaansa.

Mutta jos suojelu toteutuu, joutuvat monet muuttamaan kodeistaan. Jo nyt sadat, todennäköisesti tuhannet zimbabwelaiset ovat menettäneet kotinsa, kun viranomaiset ovat tuhonneet laittomasti rakennettuja taloja – joiden myynnin he itse ovat mahdollistaneet.

Kodittomuus uhkaa kosteikkojen väkeä muutenkin.

Ilmastonmuutoksen kiihtyminen on aiheuttanut rankkasateiden ja myrskyjen voimistumista eri puolilla eteläistä Afrikkaa, erityisesti Mosambikissa ja Zimbabwessa. Köyhä kaupunkiväestö – kuten Budiriron perheet – on suurimmassa vaarassa myrskyjen, tulvien, maanvyörymien, helleaaltojen ja makean veden rajoitusten lisääntyessä.

Mutta itse kosteikkojen pelastumisessa on toivo. Niiden hyödyt ilmastonmuutoksen lieventämisessä ja biodiversiteetille

ovat suuremmat
kuin minkään muun maalla sijaitsevan ekosysteemin.

Kosteikot pitävät yllä elämää.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat