Idänpolitiikan veteraani Jaakko Blomberg ei peittele pettymystään Venäjään: ”Kreml paiskasi kaikki kansainvälisen luottamuksen elementit roskiin”

Jaakko Blomberg oli aikoinaan purkamassa yya-sopimusta ja neuvottelemassa tilalle neutraalia naapurisopimusta.

”Diplomaatin tulisi esiintyä ystävällisesti ja avoimesti, puhua ja kirjoittaa selkeästi, ja kyetä olla sanomatta sitä, mitä ei voi tai halua sanoa”, ulkoministeriössä pitkän uran tehnyt Jaakko Blomberg toteaa.

26.4. 2:00 | Päivitetty 26.4. 8:33

Neuvostoliiton kaatuessa Jaakko Blomberg oli Suomen ulkoministeriön ydinryhmää, poliittisen osaston päällikkö. Merikasarmin huoneissa riitti ajateltavaa ja tehtävää ylen määrin. Tuli Moskovan vallankaappaus ja balttien itsenäistyminen, Suomen irrottaminen yya-sopimuksesta, ja pian päätös etsiytyä EU:n jäseneksi.

Kylmä sota oli vaihtumassa johonkin uuteen aikaan. Vaan millaiseen, eihän kukaan arvannut sitä, mitä nyt tiedämme.

Miltä historian saranakohta näytti, Jaakko Blomberg?

”Vauhti oli tietysti kova. Avautunut tilanne edellytti rohkeita päätöksiä, piti osata käyttää tilaisuutta hyväksi. Vuodesta 1990 lukien virkamiesvalmistelu voimistui”, diplomatian konkari vastaa – tutun hiljaisella äänellään.

”Presidentti Mauno Koiviston mieli muuttui parissa viikossa loppukesästä 1991, ja pääministeri Esko Aho aktivoitui Moskovan kaappausyrityksen päivinä.”

Blomberg muistuttaa Koiviston ja Boris Jeltsinin tapaamisesta kesäkuussa 1991. ”Se oli hyvin dramaattinen hetki. Jeltsin suorastaan syleili Suomea, ja Venäjä nimenomaan Venäjänä alkoi erottua selvemmin.”

Poliittisen osaston päällikkö oli keskeisesti sorvaamassa yya-sopimuksen syrjäyttävää neutraalia ”sopimusta suhteiden perusteista”. Se allekirjoitettiin tammikuussa 1992, ja yya-aika oli takana.

Samana vuonna Blomberg nousi poliittiseksi alivaltiosihteeriksi.

Alkujaan Blomberg ei ollut tähdännyt diplomaatiksi. 1960-luvulla helsinkiläisnuori opiskeli filosofiaa ja sosiologiaa, toimi opiskelijaliikkeessä ja Sadankomiteassa, teki lehtiä. ”Kiintoisa oli Tilanne-lehti, johon Jarno Pennanen pyysi minut toimitussihteeriksi. Pennanen oli innostava ihminen, sosialisti, joka vastusti valtiokommunismia.”

Ammattifilosofiksi ei Blomberg päätynyt, vaikka oli assistenttina laitoksella. ”Proffat olivat maailman huipulta, Jaakko Hintikka ja G. H. von Wright, ja sosiologiassa yhtä imponoiva Erik Allardt.”

Nuori perheenisä Blomberg siirtyi silti töihin opetusministeriöön ja heti kohta ulkoministeriön virkahissiin. ”Valtion vaatimaton palkkakin ajoi ohi assistentin tienesteistä”, Blomberg naurahtaa.

Jos filosofia jäikin, niin onko sen opinnoista koitunut apua diplomatiassa?

”Kyllä, se opetti käsitteiden merkityksen ja tarkkuuden. Ja kouli argumentaatiossa.” Ylipäänsä filosofian ja sosiologian perehtyneisyys syventää ajattelua ja rikastuttaa elämää, hän lisää.

Helmikuun 2022 Venäjän hyökkäys Ukrainaan järkytti idänpolitiikan veteraania. Maailmanjärjestys meni nurin. ”Kreml paiskasi kaikki kansainvälisen luottamuksen elementit roskiin.”

Sikäli Blomberg silmäilee taaksepäinkin, että Krimin ja Itä-Ukrainan 2014 anastanutta Venäjää vastaan olisi vaadittu heti rajumpi reaktio. ”Toisaalta Venäjän aggressio ei silloin ollut yhtä näkyvää ja brutaalia, eikä liioin Kiovan johto pannut yhtä määrätietoisesti hanttiin kuin tänään.”

Blomberg ei peittele syvää pettymystään Venäjään. Siitä huolimatta hän ei halua vetää rukseja kaikkien niiden toiveiden ja pyrintöjen yli, joita lännessä – Suomessakin – ilmeni 1990-luvulta alkaen demokratian ja oikeusvaltion juurruttamiseksi Venäjälle.

”Rutkasti tehtiin työtä ja luotettiin siihen, myös suuri osa venäläisistä luotti. Ja Venäjä itse liittyi ihmisoikeussopimuksiin ja Euroopan neuvostoon. Lopputulos ei mitätöi koko ajatusta – olisi voinut käydä toisinkin.”

”Mutta nyt vaikuttaa tosi huonolta. Itätuuli on jäinen.”

Jaakko Blomberg

  • Syntyi 1942 Helsingissä.

  • Ylioppilas 1961, Arkadian yhteislyseo. Valtiotieteen lisensiaatti 1970, Helsingin yliopisto. Opiskeli Brandeisin yliopistossa Bostonissa 1968–1969.

  • Opiskelija-aktiivi, SYL:n kulttuurisihteeri 1967–1968. Toimitti Tilanne-lehteä 1966 ja filosofista Ajatus-vuosikirjaa 1969–1973. Päätoimitti Ulkopolitiikka-lehteä 1967–1968.

  • Yliopistolla filosofian assistentti 1969–1972, Akatemian tutkimusassistentti 1972–1973.

  • Opetusministeriön toimistopäällikkö 1973.

  • Ulkoministeriössä 1974–2005, mm. YK-edustuston päällikön sijainen 1978–1982, suurlähettiläs Kanadassa 1985–1988, poliittisen osaston päällikkö 1988–1992, poliittinen alivaltiosihteeri 1992–2001 ja suurlähettiläs Virossa 2001–2005.

  • Kaksi kirjaa. Artikkeleita filosofiasta, sosiologiasta, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

  • Tiedonjulkistamispalkinto 1971.

  • Asuu Helsingissä, naimisissa, kolme lasta, neljä lastenlasta.

  • Täyttää 80 vuotta tiistaina 26. huhtikuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat