”Zelenskyi on pikkupoika verrattuna Mannerheimin saavutuksiin” – HS tapasi puolustus­tahtoa täynnä olevia ukrainalaisia Odessan rannalla

Moni odessalainen tietää Suomen talvisodan ja yhtäläisyydet Venäjän suurhyökkäykseen Ukrainassa.

Nainen Odessan rannalla katseli merelle, jonka horisontin takaa venäläiset sotalaivat ovat ampuneet risteilyohjuksia eri puolille Ukrainaa.

1.4. 2:00 | Päivitetty 1.4. 10:11

Odessa

Mustanmeren aallot pärskyvät rantaan Odessassa. Tuulennopeus on noin kymmenen metriä sekunnissa, pulut etsivät jyviä rantakadulla. On puolipilvistä. Ihmiset jonottavat jäätelökioskille ja äiti heittää pienen lapsensa kanssa siemeniä linnuille kuin mitään sotaa ei olisikaan. Isoisä pitää sillä välin sylissään lapsenlapsensa leikkiasetta.

Toisaalla tässä samassa todellisuudessa Venäjän laivaston sota-alusten tykit jossain tuolla tyrskyjen takana osoittavat kohti Odessaa, tätä Ukrainan merkittävää satamakaupunkia. Ja tätä kirjoittaessa torstaina kaupungin ilmahälytys­sireenit soivat ja kirkon kellot kumisevat.

Pikkupoika tähtäsi leluaseellaan koiraa Odessan Lazheron-rannan kahvikioskin jonossa.

Lena Sljozkina ja poikansa Maxim Sljozkin myivät itse kasvattamiaan tulppaaneja Odessassa.

Jos Venäjä onnistuu valtaamaan Odessan, ei Ukrainalla ole enää pääsyä Mustallemerelle Mariupolin mahdollisen kukistumisen jälkeen. Avainasemassa on Odessaa lähellä oleva Mykolajivin kaupunki, jota Ukraina on yrittänyt puolustaa sinnikkäästi. Viimeksi tällä viikolla Venäjä tuhosi ohjusiskulla kaupungin hallintorakennuksen.

Venäläiset ovat täältä Odessasta noin sadan kilometrin päässä, mutta Odessan rannalla Maman-kalaravintolan takatiloissa käy kova kuhina. Venäjän hyökkäyksen alettua 24. helmikuuta ravintola suljettiin, mutta nyt paikkaa laitetaan putipuhtaaksi perjantaisia avajaisia varten.

”Eta normalna”, ravintolan kokki Igor Reduta kertoo. Normaaliahan tämä vain on.

”Ihmiset haluavat elää, ja ravintolan työntekijöille on tarjottava töitä. Ukrainalaiset ovat ylpeitä ihmisiä, emme me pelkää”, Reduta sanoo Odessan rannalla ravintolan takana.

Kokki Igor Reduta valmistautui Maman-ravintolan avaamiseen Odessan Lanzheron-rannalla.

Samalla työntekijät puhdistavat paineilmaruiskulla sodan aikana pölyttyneitä terassituoleja. Sisällä ravintolassa käy kuhina, kun työntekijät laittavat pöytiin puhtaita puuvilloja. Reduta kehottaa tulemaan perjantaina syömään. Hänen mukaansa erityisen hyvää olisi vorschmack ja ruutana.

Alexandr Kushir kantoi toverinsa kanssa hyllykköä kalaravintolan kattoterassille, jotta ovet asiakkaille voitaisiin avata sodan aiheuttaman seisokin päättyessä.

Siivoojat ja tarjoilijat laittoivat kuumeisesti Maman-kalaravintolaa kuntoon asiakkaita varten Odessan Lanzheron-rannalla.

Odessassa vaikutelma on se, että kaupunkilaiset jo uskovat sodan voittamiseen. Venäjä ei ole yli kuukauden hyökkäyssodan jälkeen onnistunut edelleenkään valtaamaan pääkaupunki Kiovaa ja venäläistappiot rintamilla ovat olleet murskaavia. Odessassa kaupunkilaiset uskovat, ettei maan sotajoukkojen puolustus Mykolajivissa murru ja ettei venäläisjoukkoja kaupungissa koskaan nähdä.

Eläkeläinen Igor Petrenko vietti aikaa Odessan Lazheron-rannalla. Odessan kaduilla näkyy jo normaalin elämän merkkejä, kun uhka kaupungin joutumisesta Venäjän hyökkäyksen kohteeksi on hellittänyt.

Keskusteluun kokki Redutan kanssa haluaa osallistua myös paikalle tullut eläkeläinen, Igor Petronko.

”Suomalainen”, Petrenko aloittaa selvällä suomella. Päässään hänellä on vanha, auringonpolttama England-lippalakki.

”Ai tiedänkö Mannerheimin, tietysti! Zelenskyi on pikkupoika verrattuna Mannerheimin saavutuksiin”, Petrenko aloittaa luentonsa vertaamalla Suomen sotamarsalkkaa Ukrainan ikoniseen asemaan nousseeseen presidentti Volodymyr Zelenskyihin.

Puheissa vilisevät niin Paasikivi kuin Rytikin, ja Suomen talvisodasta puhutaan paljon.

”Olin katsomassa tuossa stadionilla Suomen ja Ukrainan jalkapallo-ottelua. Pukki, huhhuh”, Petrenko innostuu ja viittaa suomalaispelaaja Teemu Pukkiin.

Petrenkon mukaan niin hän kuin muutkaan odessalaiset eivät pelkää Ukrainan tappiota sodassa. Hän kuitenkin arvioi, että länsimaissa tulisi olla huolissaan Venäjän mahdollisista jatkoaikeista.

”Jos Ukraina kaatuu, seuraavaksi vuorossa on Puola ja Baltian maat. Siksi länsimaiden tulisi olla peloissaan Putinista. Suomeen hyökkäystä en usko, koska Paasikiven linja pätee edelleen”, Petrenko viittaa presidentti Juho Kusti Paasikiveen, jonka sodanjälkeinen ulkopoliittinen linja Neuvostoliittoon oli myötäilevä.

Opettaja Oksana Bondarenko oli kävelyllä Odessan Lanzheron-rannalla.

Odessan rannalla vastaan kävelee siviiliammatiltaan opettajana toimiva Oksana Bondarenko. Hän kertoo valmistautuneensa Odessan puolustamiseen muun muassa täyttämällä hiekkasäkkejä rakennusten suojelemiseksi.

”Sodan ensimmäisellä viikolla olin hyvin peloissani, mutta nyt olen rauhallisin mielin. Olen kuullut, kuinka Ukrainan ilmapuolustus toimii”, Bondarenko sanoo. Ukrainan ilmapuolustus on tiettävästi onnistunut ainakin jossain määrin torjumaan Venäjän Mustaltamereltä ampumia ohjuksia.

Bondarenkon mukaan hän aikoo jäädä Odessaan 15-vuotiaan tyttärensä kanssa niin kauaksi aikaa, kun Mykolajiv ei kaadu. Jos niin kuitenkin käy, Bondarenko sanoo pakkaavansa tavarat ja lähtevän kohti länttä.

”Punainen linja menee Mykolajivissa. Jos se kaatuu, lähdemme.”

Bondarenko uskoo Ukrainan kestävän kuin Suomi talvisodassa 1939. Bondarenko kertoo tietävän historian muun muassa siksi, että hänen isoisänsä oli taistelemassa Suomea vastaan talvisodassa.

Haastattelun jälkeen Bondarenko palaa vielä takaisin ja haluaa lisätä jotain.

”Anteeksi suomalaiset isoisäni puolesta.”

Isoisä selvisi sodasta hengissä ja kuoli vasta myöhemmin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat