Brittisotilaita marssimassa Falklandin itäisellä pääsaarella kohti Stanleyn kaupunkia juuri ennen sodan loppua kesäkuussa 1982. Saariryhmä sijaitsee eteläisellä Atlantilla noin 500 kilometriä Argentiinan rannikosta itään.

Falklandin sodasta on jo 40 vuotta, mutta Britannialle kuuluvien saarten ja Argentiinan epäsopu jatkuu

Britannialle kuuluvien Falklandinsaarten ja Argentiinan välit ovat yhä kireät. Saarilla juhlitaan vuosittain vapautumisenpäivää ja Margaret Thatcherin päivää.


11.4. 2:00 | Päivitetty 11.4. 6:19

Lontoo

Huhtikuun 2. päivänä vuonna 1982 Argentiinan sotilasjuntta hyökkäsi Britannialle kuuluville Falklandinsaarille.

Vaikka ennemerkkejä uhasta oli ollut, tuli hyökkäys Britannian konservatiivihallitukselle ja brittitiedustelulle yllätyksenä.

Tilanteen valjettua jotkut katsoivat, ettei 13 000 kilometrin päässä Britanniasta sijaitsevia saaria kannata edes yrittää puolustaa. Asukkaita saarilla oli silloin alle tuhat.

Pääministeri Margaret Thatcher oli toista mieltä.

Thatcher käynnisti vastahyökkäyksen. Alkoi 74 päivää kestänyt Falklandin sota, jolla oli monia isoja poliittisia seuraamuksia.

Pääministeri Margaret Thatcher virka-asuntonsa edessä kesällä 1982 kerrottuaan brittiparlamentin alahuoneessa Argentiinan antautumisesta.

Ensimmäisten joukoissa Southamptonista Falklandinsaarille seilasi Tom Herring, silloiselta sotilasarvoltaan kersantti.

Pitkää merimatkaa seurasi pitkä marssi itäisellä pääsaarella kohti pääkaupunki Stanleyta. Taivaalta tuli vettä, räntää ja lunta. Öisin saattoi olla kymmenen astetta pakkasta.

”Sää oli pahin vihollisemme, ja maasto oli meille täysin tuntematon. Emme tienneet yhtään mitä oli edessä”, Herring kertoi toimittajille National Army Museumissa Lontoossa sodan alkamisen 40-vuotispäivän alla.

Falklandin sodan veteraani Tom Herring kuvattuna mitaleineen kotonaan Bedfordshiressä maaliskuussa 2022. Herring oli kolmekymppinen lähtiessään Falklandin sotaan. Sodan nuorimmat veteraanit ovat nyt 59–60-vuotiaita ja vanhimmat kahdeksankymppisiä.

Pakkasesta oli kuulemma hyötyäkin. Argentiinan armeijan kylvämät miinat menettivät osan tehostaan.

”Miinat olivat muovia, eivät metallia, ja ne jäätyivät.”

Falklandin sota päättyi kesäkuun 14. päivänä 1982 Britannian voittoon. Britannian voimalliset vastatoimet yllättivät niin hyökkääjät, omat kuin muunkin maailman. Britannia valjasti sotaan yhteensä lähes 30 000 sotilasta ja siviiliä.

Menestyksekäs sota nosti Thatcherin kansansuosiota. Konservatiivipuolue otti murskavoiton seuraavan kevään parlamenttivaaleissa.

Argentiinassa taas tappio joudutti osaltaan sotilasdiktatuurin kaatumista. Alkoi demokratian aika.

Falklandin sodassa kuoli 649 argentiinalaissotilasta ja 255 brittisotilasta. Siviilejä kuoli kolme.

Sittemmin Pohjois-Irlannissakin palvellut ja virkamieheksi siirtynyt Herring on ryhtynyt pitämään yhteyttä argentiinalaiseen Falklandin sodan veteraaniin. Saarten omistuksesta he eivät kuitenkaan keskustelu.

”Hänen mielestään saaret kuuluvat heille [Argentiinalle]. Me olemme toista mieltä”, Herring kertoi.

Neljäkymmentä vuotta sitten käyty sota ei kuulu enää yhteiseen aktiiviseen muistiin. Puolet nykyisestä brittiväestöstä ei ollut syntynytkään sotavuonna 1982, sanoo Falklandisaarten Britannian ja Euroopan lähettiläs Richard Hyslop.

Äskeisen kyselyn mukaan puolet 18–34-vuotiaista briteistä ei tiedä milloin Falkandin sota käytiin, The Times uutisoi maaliskuussa.

Kymmenes ikäluokasta luulee, että hyökkäyksen aloitti Britannia. Yhtä moni luulee, että saariryhmä sijaitsee Englannin kanaalissa.

”Tämä [väärä luulo saarien sijainnista] huvitti – – mutta aiemminkin moni luuli, että Falklandinsaaret olisivat Skotlannissa”, Herring kertoi.

Falklandin saarilla on nykyään jo lähes 3 500 asukasta. Suurin osa heistä asuu pääkaupungissa Stanleyssa. Saariryhmän kaikkia muita osia kutsutaan yhteisnimellä Camp.

Saarelaisille on tärkeää, että sota muistetaan ja brittiselusta säilyy jatkossakin kaiken varalta.

”Välit Argentiinaan ovat yhä vaikeat”, kertoi Falklandinsaarten kahdeksanjäsenisen lakiasäätävän elimen jäsen Leona Roberts toimittajille Lontoossa.

Falklandinsaarten johtaviin päättäjiin kuuluva Leona Roberts sanoo, että Ukrainan kärsimykset ovat herättäneet paljon myötätuntoa saarelaisten keskuudessa: ”Tiedämme mitä hyökkäyksen kohteeksi joutuminen on, vaikka mittakaava on tietysti täysin erilainen.”

Robertsin mukaan Argentiina on jarruttanut muun muassa saarten taloutta ja suhteita lähimaihin. Välillä esimerkiksi kalavesiin liittyvistä asioista on pystytty sopimaan, mutta sitten tilanne on kuulemma taas taantunut.

”He [Argentiina] ei suostu tunnustamaan, että Falklandinsaaret ovat olemassa”, Roberts kuvaili tilannetta.

Argentiina kutsuu saariryhmää nimellä Malvinas.

Falklandinsaarten kansanäänestys päätti vuonna 2013, että saariryhmä jää jatkossakin yhdeksi Britannian merentakaisista alueista.

Kannan takana oli peräti 99,8 prosenttia annetuista äänistä. Äänestysprosentti oli 92.

”Ei saarilla ollut alkuperäisväestöä, jonka olisimme muka ajaneet pois. Me rakensimme tämän maan”, Roberts sanoi.

Roberts itse on äitinsä puolelta kuudennen polven falklandinsaarelainen. Isän puolelta hän on chileläinen.

Kun sota alkoi 1982, oli Roberts 10-vuotias. Perhe asui pääkaupungissa Stanleyssa.

Argentiinan armeijan sotilaita Stanleyn kadulla toukokuun alussa 1982. Valtaa Argentiinassa piti silloin sotilasjuntta.

Falklandinsaarilla vietetään joka kesäkuu vapautumisenpäivää sodan loppumisen muistoksi. Tammikuun 10. päivänä vietetään puolestaan Margaret Thatcherin päivää.

”Nykyään meillä on myös monikulttuurisuuden päivä, sillä saarella asuu jo 60 eri kansalaisuutta”, Roberts kertoo.

Falklandinsaarille ei ole muuttanut vain brittejä, vaan väkeä on tullut myös Etelä- ja Pohjois-Amerikasta ja esimerkiksi Skandinaviasta. Muutama argentiinalainenkin perhe on.

Chileläinen yhteisö on kuulemma suhteellisen mittava, kuten myös zimbabwelainen. Zimbabwesta saarille on muuttanut miinanraivauksen ammattilaisia.

”He tykästyivät saariin ja toivat perheensäkin.”

Falklandinsaarille on jäänyt myös merimiehiä, jotka ovat huomanneet kesken matkan, että ammatinvalinta oli väärä. Saariryhmä päättää itsenäisesti maahanmuuttopolitiikastaan.

Argentiinan armeijan Falklandinsaarille sodan aikana kylvämää noin 30 000 maamiinaa raivattiin lähes 40 vuoden ajan. Miinoista päästiin lopullisesti eroon vasta marraskuussa vuonna 2020.

”Muistan lapsuudestani, että rannoille ei saanut mennä, koska siellä oli miinoja”, Falklandinsaarten Englannissa asuva nuorisolähettiläs Tamsin McCleod kertoi toimittajille armeijamuseon tilaisuudessa.

Falklandin saarten nuorisolähettiläs Tamsin McCleod (vas.), sotaveteraani Tom Herring, Falklandinsaarten Britannian ja Euroopan lähettiläs Richard Hyslop sekä lakiasäätävän elimen jäsen Leona Roberts. Kuva on Lontoon Chelsean National Army Museumista.

Falklandinsaarilla on vain yksi koulu ja sairaala. Nuorison jatko-opiskelut muualla maksaa valtio.

”Rohkaisemme nuorisoa lähtemään, ja noin 80 prosenttia palaa myöhemmin kotiin”, Roberts kertoi.

Saariryhmä tarvitsee kuulemma kipeästi lisää infrastruktuuria.

Keskimääräinen bruttokansantuote ennen pandemiaa oli noin 270 miljoonaa euroa vuodessa. Luku vaihtelee rajusti kalansaaliiden, valuuttakurssien ja viennin mukaan.

Ylivoimaisesti suurin vientituote on kalat ja äyriäiset. Vientiin menee myös lampaanvillaa ja lihaa. Englannin lankakaupoista saa ostaa Falklandinsaarten lampaiden villasta tehtyä villalankaa.

Brexit eli Britannian EU-ero heijastuu kuitenkin Falklandinsaarille asti. Brexitin myötä saarten kalaviennille EU-maihin tuli 6–18 prosentin tullit.

Turismi on kasvava elinkeinoala, vaikka pandemia pani sille parin vuoden stopin. Houkutteena on luonto pingviineineen, valaineen ja delfiineineen sekä Falklandinsaarten eksoottinen sijainti ”keskellä ei mitään”.

Falklandinsaarille on kuitenkin vaikea päästä. Lento- ja risteilyreitit ovat pitkiä ja harvassa, joten mikään ekokohde saariryhmä ei turistin kannalta ole.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat