Butša
Venäjän Ukrainaan hyökkäyksen brutaalit kasvot pilkistävät esiin joukkohaudasta Butšassa Kiovasta luoteeseen.
Kirkon pihamaalle kaivetuissa haudoissa on noin 70 ruumista. Näkyvillä olevilla ruumiilla on siviilivaatteet. Osa ruumiista on laitettu jätesäkkeihin, yksi on kääritty lakanaan. Joillekin ei ole riittänyt edes jätesäkkiä viimeiseksi leposijaksi. Raajoja pilkistää sieltä täältä maa-aineksen keskeltä. Useimmille uhreista ei ole tiedossa edes nimeä.
Paikalle tullut saksanpaimenkoira juo kuralätäköstä ruumiskasan vieressä.
Täältä Butšasta maailmalle levinneet valokuvat ja muut todisteet ovat paljastaneet lisää venäläissotilaiden siviilejä kohtaan tekemistä julmuuksista. Siviileiltä oli Butšassa muun muassa sidottu kädet selän taakse ja heidät oli teloitettu. Kaupunkilaisia oli myös kidutettu ja ammuttu umpimähkään.
Kirkon pihamaalle on haudattu kymmeniä ruumiita.
Haudasta pilkottaa ruumiinjäseniä.
Pastori Andrei Halavin joukkohaudan vierellä.
Joukkohaudalla seisoo kokemuksista edelleen järkyttynyt, läheisen kirkon pappi Andrei Halavin. Hän kertoo, että kaupungissa olleet venäläiset eivät antaneet pitkään aikaa lupaa kaduilla olevien ruumiiden hautaamiseen. Ruumiit olivat lopulta kadulla niin kauan, että koirat alkoivat syödä niitä, Halavin kertoo.
Hänen mukaansa Butšassa oli venäläisiä sotilaita eri puolilta maata. Kun venäläiset tulivat, aluksi jotkut sotilaista kertoivat tulleensa vapauttamaan ukrainalaiset.
”Venäläissotilaiden toiminta oli kuitenkin toista. He tulivat taloihin ja potkivat ovet auki. He välittivät vain ryöstelystä ja ihmisten tappamisesta. Jouduimme piiloutumaan kellareihin”, Halavin sanoo.
Venäjä on puolestaan väittänyt Butšan verilöylyä ukrainalaisten lavastukseksi ja vaatinut sen vuoksi asian käsittelyä YK:n turvallisuusneuvostossa. Venäjä on kiistänyt sotarikokset siviilejä kohtaan ja sanonut vain toimittaneensa humanitaarista apua paikallisille.
”Ihme etteivät samalla sanoneet, että me olemme hyökkäyksen aloittaneet.”
Pappi kertoo, että venäläiset eivät antaneet pitkään aikaa lupaa kaduilla olevien ruumiiden hautaamiseen.
Joukkohaudan äärellä Halavin jää pohtimaan sitä, mikä saa ihmiset tekemään tällaisia julmuuksia viattomille siviileille.
”En osaa sanoa, mikä tällaiseen pahuuteen on johtanut. On aivan sama miten venäläiset yrittävät selittää Butšan tapahtumia, tällaista ei voi oikeuttaa millään. Me emme uhanneet Venäjää tai venäläisiä millään tavalla, tämä on rikos ihmisyyttä vastaan.”
”Venäjä ei välitä ihmisistä, vaan ainoastaan Ukrainan valtaamisesta. En pysty selittämään sitä pahuutta mitä Hitler teki. Samalla tavalla en voi ymmärtää Putinia”, Halavin sanoo.
Lopuksi Halavin pyytää, että hänen kiitoksensa välittyisi myös suomalaisille lukijoille. Hän on kiitollinen kaikille ulkovalloille, jotka ovat auttaneet Ukrainaa ja ukrainalaisia suuren hädän keskellä.
Vanha rouva Maria ei uskaltanut miehityksen aikana ulos.
Sotilaspastori Mykola Medinski lohduttaa Masha-rouvaa, jota tilanne Butšassa itkettää.
Butšan kaduilla ei näy montaakaan asukasta. Monet ovat kaupungista paenneet, ja kotiinsa ovat jääneet lähinnä vanhukset. Kaupunkiin jääneet harvat jonottavat avustuksia kaupungintaloa vastapäätä.
Yksi vanha mies alkaa itkeä, kun häneltä kysyy kokemuksista venäläismiehityksen alla. Hän ei pysty asiasta puhumaan. Liian arka paikka.
Iäkäs, vain etunimellään esiintyvät Maria puolestaan kertoo kaupunkilaisten pelosta venäläisiä kohtaan. Ulos ei uskaltanut mennä, koska venäläiset saattoivat ampua kenet tahansa. Pommituksia ja tulipaloja pelättiin.
”Venäläissotilaat käyttäytyivät tällä tavalla, koska Putin oli käskenyt heidät tuhoamaan Ukrainan. Niin, ettei meille jää edes ruokaa kauppoihin”, Maria syyttää.
”Tietysti toivon, että venäläisten vetäytyminen tarkoittaisi voittoa Ukrainalle. Samalla tärisen yhä pelosta, kun pelkään venäläisten vielä olevan täällä. Edes natsit eivät tehneet täällä tällaisia julmuuksia”, Maria sanoo muistavansa vielä toisen maailmansodan saksalaismiehityksen.
Butšan kadut ovat lohduton näky.
Jalkojen alla pyörii hylsyjä.
Butšassa on alkanut käydä myös silmäätekeviä. Maanantaina kaupungissa vierailivat Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi sekä Ukrainan parlamentin puhemies.
Turvatoimet olivat mittavat. Mukana olleilla erikoisjoukkojen sotilailla oli parhaimmat mahdolliset aseet ja varusteet ja toiminta kuin elokuvissa.
Maanantaina paikalle oli Kiovasta tullut myös sotilaspastori Mykola Medinski.
”Jos joku kysyy, miltä puhdas pahuus näyttää, se näyttää tältä. Venäjä on pahuuden ruumiillistuma”, Medinski sanoo.
”Butšan tapahtumat ovat olleet helvettiä kaupunkilaisille. Tämä ei ollut sotaa, vaan puhdasta Venäjän valtion terrorismia. Venäjä ei ole uhka vain Ukrainalle vaan koko maailmalle”, sotilaspastori sanoo.
Medinskillä ei ole kaunista sanottavaa myöskään Venäjän ortodoksikirkon johtajasta, Moskovan patriarkasta Kirillistä. Patriarkka kun on tukenut Putinin sotaretkeä Ukrainassa.
”Venäjän ortodoksikirkolla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Kirillin kirkon tarkoituksena on vain tukea Putinin propagandaa. Kirill olisi saatava tuomiolle Putinin tapaan näistä sotarikoksista.”
Butšan kaduilla on paljon surullista katsottavaa. Ihmisten taloja on tulitettu ja ne henkilöautot, jotka eivät ole palaneet, ovat luotien rei’ittämiä. Henkilöautojen ylitse on ajettu panssareilla. Kaduilla aiemmin olleet ruumiit on saatu jo siirrettyä lähes kokonaan muualle. Lemmikkieläinkaupasta mies on löytänyt vielä pussillisen koiranruokaa.
Jalkojen alla pyörii monenlaisten aseiden hylsyjä. Asuintaloja on palanut. Liikennevalot retkottavat kaapeleistaan. Näkymä on monin paikoin kuin maailmanlopun elokuvasta. Paitsi että tämä on täyttä todellisuutta meidän ajaltamme.
Yksi Butšan kaupungin kovimmista taisteluista käytiin Rautatiekadulla. Tuho on mittavaa kuin Raatteen tiellä. Asuintalojen reunustama katu on täynnä lukuisia täysin tuhottuja venäläispanssareita. Sotaromua on kaikkialla. Isäntiään vailla olevat koirat etsivät syötävää raunioista.
Venäläispanssareiden eri osia on sinkoillut räjähdysten voimasta talojen keskelle. Telaketjujen pätkiä siellä täällä, tornit ovat lentäneet räjähdyksissä minne sattuu, venäläissotilaiden vaatteita ja makuupusseja lojuu maassa.
Sotilaan saappaasta on räjähtänyt pohjallinenkin irti. Yhdessä säilyneessä Venäjän armeijan ruokapakkauksessa oli viimeinen käyttöpäivä viime vuonna.
Järkytyksestä sekaisin oleva Andrei koittaa siivota katua talonsa edestä.
Kaatunut venäläissotilas makaa tuhoutuneen panssarin luona.
Yhden talon edessä Andreiksi esittäytyvä mies lakaisee talonsa edustaa sodan jäljistä puhtaaksi. Mies vaikuttaa kärsivän tapahtumien traumoista, sillä hän toistelee koko ajan samoja sanoja.
”Venäläissotilas tuli taloomme, mutta ei onneksi ampunut meitä. Venäjä on saatanasta, tappoi ja kidutti täällä ihmisiä”, mies toistelee.
Yhden panssarin kylkeen on kirjoitettu, että ”Putin on mulkku”. Asunnon aitaan on puolestaan kirjoitettu vaatimaton muistutus venäläisjoukoille: ”Täällä asuu ihmisiä.”
Butšaan johtavan tien varrella venäläispanssareille on käynyt täälläkin kalpaten. Roskista päätellen viinaa on juotu, muun muassa ”Al Caponea”. Ruumispussin paperinen käyttöohje lepattaa sotaromun keskellä.
Yhden panssarin kupeessa nuorelta näyttävä venäläissotilas on pahoin palanut. Hän on kuollut panssarin kylkeen ammuslaatikon viereen.
Ukrainalaissotilaat tulevat ruumiin vierelle ottamaan itsestään valokuvia muistoksi ja näyttävät samalla keskisormea menehtyneelle.
”Fuck off”, sotilaat sanovat.
Venäläissotilaan karvalakki ja juomapullo ovat jääneet maahan.
