HS seurasi voiton­päivää Moskovassa ja Kiovassa: Venäläiset uppoutuivat sota­nostalgiaan, Ukrainassa ei saanut tuoda edes kukkia

Uutta sota­voittoa odotettiin kummassakin pääkaupungissa.

Kiova (vas.): Larisa Veselova, 60, olisi halunnut laskea neilikoita Äiti synnyinmaa -monumentin juureen, mutta tänä vuonna patsaalle ei ollut pääsyä. Moskova: Pikkupoika tutki veteraanin mitaleja Voitonpuistossa, minne moskovalaiset kokoontuivat seuraamaan jättinäytöiltä paraatia ja Vladimir Putinin puhetta.

9.5. 18:13 | Päivitetty 10.5. 10:13

Moskova/Kiova

Moskovassa voitonpäivää maanantaina viettäneet kansalaiset ryhmittyivät lähes aukottomasti tukemaan presidenttiään Vladimir Putinia, joka näki puheessaan sotatoimien Ukrainassa olevan suoraa jatkoa toisen maailmansodan taistelulle natseja vastaan.

Putin sanoi puheessaan venäläisten taistelevan Ukrainassa isänmaansa Venäjän turvallisuuden puolesta, kuten toisessa maailmansodassakin.

Voitonpuistossa jättinäytöltä paraatia seuranneet Svetlana Antipenko ja Alisa Antipenko, 7, sekä Horlivkasta Itä-Ukrainan Donetskista kahdeksan vuotta sitten muuttanut Gretta Mirošnikova kertoivat kunnioittavansa presidenttiä ja olevansa hänestä ylpeitä, koska tämä rakastaa maataan.

”Putin puhui erittäin oikein. Edessämme on jälleen se, minkä puolesta isoisoisämme taistelivat. Törmäsimme tähän kahdeksan vuotta sitten, ja tänään saamme päätökseen aloittamamme”, Svetlana Antipenko viittasi kahdeksan vuotta sitten alkaneeseen Itä-Ukrainan sotaan.

Mirošnikova kertoi veljensä olleen sodassa kahdeksan vuotta ja kuolleen Donbasissa 26. helmikuuta. Hänestä on mahdotonta kuvitella Venäjää ilman Putinia.

”Muu maailma vain heräsi tähän kaksi kuukautta sitten. Minulla on Donbasissa vielä paljon sukulaisia ja läheisiä. Herään joka aamu ja odotan nopeaa voittoa. Kiirehtikää, jotta tämä kaikki loppuisi ja tulisi voitto – luonnollisesti meidän puolellemme”, Mirošnikova sanoo.

Svetlana Antipenko, Alisa Antipenko ja Gretta Mirošnikova sanoivat, että heille voitonpäivä on tärkein juhlapyhä, jota vietetään vielä vuodenvaihdettakin iloisemmin.

Voitonpuistoon pääkaupungin etelälaidalle virtasi aamupäivällä kaupunkilaisia katsomaan sotilasparaatia ja Putinin puhetta, vaikka kylmä tuuli vihmoi ja taivaalta ripsi vesipisaroita. Sotilasparaatin ilmaosuus peruttiin huonon sään vuoksi.

Kaupungin puistoihin pystytetyistä katsomoista kansa sai seurata, miten eliitti vietti voitonpäivää Punaisella torilla. Putinin asteleminen kutsuvieraskatsomoon selostettiin televisiossa tarkasti. Kutsuvieraisiin kuului muun muassa patriarkka Kirill.

Venäjällä voitonpäivästä on yritetty luoda koko kansan juhla, miltä se Moskovan katukuvassa näyttääkin. Kaupunkilaiset ovat kiinnittäneet rinnukseensa vähintään mustaoranssin yrjönnauhan, moni on sonnustautunut erilaisiin armeijan asusteisiin osoittaakseen kunnioitusta sotavoitolle ja veteraaneille.

Voitonpuistossa ihmiset nousivat seisomaan, kun presidentti Vladimir Putin kehotti pitämään minuutin hiljaisuuden sodassa kuolleiden muistoksi.

Lukiolainen Artjom Grontsev (oik.) oli saapunut Voitonpuistoon isoisänsä Anatoli Zaitsevin kanssa. Zaitsev ei huonon kuulonsa vuoksi kuullut Putinin puhetta, mutta lukiolaisesta se oli hyvä. ”Putin sanoi aivan oikeita asioita Donbasin tulevaisuudesta, meidän tulevaisuudestamme ja nykyisestä geopoliittisesta tilanteesta ympäri maailmaa. Ukrainassa tapahtuu sama kuin 80 vuotta sitten.”

Venäjän tuoreet sotatoimet Ukrainassa ovat jakaneet kansaa, vaikka vastustajat vaikuttavat tutkimustenkin perusteella olevan vähemmistössä.

Kriitikoiden mielestä voitonpäivä on Putinin kaudella muuttunut kostuneiden silmäkulmien juhlasta aggressiiviseksi sodankultiksi, mutta sodanvastustajia tai voitonpäivään kriittisesti suhtautuvia Moskovan kaduilla ei maanantaina tavannut.

Muutamat tosin kieltäytyivät kommentoimasta nykypolitiikkaa ja ilmoittivat haluavansa keskittyä sotanostalgiaan.

Esimerkiksi moskovalainen kokki Jekaterina Loskutova, 35, kertoi, että hänelle voitonpäivä edustaa isänmaanrakkautta.

”Minulle ehdotettiin, että lähtisin maasta tämän erikoisoperaation aikana, mutta minä ihmettelin, miten. Äitini on eläkeläinen, isoisoisäni kuoli vuonna 1942. Isäni oli upseeri. Hänen hautansa on täällä. Miten voin lähteä täältä? Rakastan synnyinmaatani.”

”Voin sanoa sen verran, että ihmisten tappaminen on väärin. Ja kuka ikinä aloittikaan tämän – se on väärin. Meillä ei ole oikeutta hävittää ihmiselämää.”

Moskovalainen kokki Jekaterina Loskutova viettää voitonpäivää joka vuosi Voitonpuistossa.

Voitonpäivää hän viettää joka vuosi Voitonpuistossa. Iltapäivällä siellä alkoi Mariinskin teatterin sinfoniaorkesterin konsertti, jota johti Putinin tukijoihin kuuluva kapellimestari Valeri Gergijev.

Loskutovan suunnitelmiin kuului nauttia armeijan ruokaa eli tattaripuuroa kondensoidun maidon kera, jota oli tarjolla ruokapisteissä kaupungilla, sekä tempaista sata grammaa vodkaa. Sen jälkeen hän aikoi suunnata kotiin katsomaan sotaelokuvia ja laulamaan sotalauluja.

Kansalaiset seurasivat voitonpäivän paraatia näytöltä Voitonpuistossa. Voitonpuisto on ollut yleensä suosittu juhlapaikka, mutta ainakin vielä aamupäivällä kehno sää verotti yleisömäärää.

Katerina, 14, aikoi osallistua Kuolematon rykmentti -kulkueeseen, koska pitää sitä velvollisuutenaan sotaan osallistuneiden sukulaistensa vuoksi. Hän ei halunnut kertoa sukunimeään tai kommentoida Ukrainan tapahtumia.

Venäjällä voitonpäivän perinteisiin kuuluu Kuolematon rykmentti -kulkue, joka sai alkunsa kansalaisten omasta aloitteesta kymmenisen vuotta sitten. Kulkueessa kansalaiset kantavat toiseen maailmansotaan osallistuneiden sukulaistensa kuvia.

Voitonpäivä on kytketty tiiviisti vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen, joten tänä vuonna kansalaisia oli kehotettu ottamaan mukaan myös Ukrainassa kuolleiden sotilaiden kuvia.

Moskovassa kulkueessa näkyikin nuorisoarmeijan jäseniä kantamassa niin ”erikoisoperaatiossa” kuin Itä-Ukrainan sodassakin kaatuneiden sotilaiden kuvia.

Nuorisoarmeijan jäsenet kantoivat Kuolematon rykmentti -kulkueessa Venäjän sotatoimissa Ukrainassa kaatuneiden sotilaiden kuvia.

Olga Kalinina, Vasili Ledrov ja Jelena Ledrova halusivat kunnioittaa vanhempiensa muistoa voitonpäivän Kuolematon rykmentti -kulkueessa.

Kulkueeseen osallistuneet Olga Kalinina, Vasili Ledrov ja Jelena Ledrova kantoivat vanhempiensa kuvia ja kertoivat haluavansa kunnioittaa heidän muistoaan.

”Maksamme velkaa vanhemmillemme, jotka vuodattivat verta ja taistelivat voiton fasismista. Joukkomme taistelevat nyt Ukrainassa natseja vastaan. Eivät ukrainalaisia vastaan, vaan nimenomaan nationalistisia ryhmiä vastaan. Valitettavasti Yhdysvallat rahoittaa niitä, kuten ennenkin”, Kalinina sanoi.

Ledrovin pariskunta toppuutteli ystävänsä puhuvan liikaa politiikkaa. He halusivat keskittyä voitonpäivän juhlintaan ja sotanostalgiaan.

Eläkeläinen Ljudmila Putirskaja tuli Voitonpuistoon mukanaan vuonna 1943 kuolleen isänsä Vasili Tolstikovin valokuva. Putinin hän tulkitsi puheen perusteella olevan rauhan puolesta.

”Putin ja Venäjä – me kaikki olemme rauhan ja vapauden puolesta. Vapauttamisen puolesta. Jotta ei olisi enää sotaa, jotta tämä painajainen päättyisi nopeammin”, hän julisti.

Eläkeläisen Ljudmila Putirskajan mielestä Putin ja koko Venäjä ovat rauhan puolesta.

Moskovassa kansalaiset saivat rauhassa muistella sotaa, mutta Kiovassa sodasta on tullut osa kansalaisten arkea.

Itsenäisyyden aukion kupeessa Kiovassa käveli kolme Dniprosta saapunutta nuorta miestä. Juli Tšernyšov, Vladislav Kormijenko ja Valentyn Zadorožni tulivat lomalle Kiovaan, mutta eivät voitonpäivän tähden vaan koska Dniprossa Adidaksen ja Puman kaupoissa rekit ovat tyhjänä. Kiovasta kuulemma muotia vielä saa.

”On tosi kiinnostavaa nähdä, miten Kiova on valmistautunut sotaan. Paljon enemmän tarkastuspisteitä ja hiekkasäkkejä kuin Dniprossa”, Juli Tšernyšov, 26, sanoi.

Voitonpäivänä Itsenäisyyden aukiolla liikkui enemmän kansainvälisiä toimittajia kuin kansaa. Ihmisiä oli pyydetty pysymään kotona ja menemään suojaan, jos ilmahälytys alkaa soida. Keskustassa näki, että kehotusta totellaan hyvin

Voitonpäivä ei merkitse oikeastaan mitään tänä vuonna, Tšernyšov sanoi.

”Voidaan alkaa juhlia sitten taas, kun on voitto.”

Mikä olisi sopiva?

Tšernyšovin lausunto oli sen verran katukielinen, ettei sitä ihan sellaisenaan voi panna lehteen, mutta pääsisältö oli tämä: sitten kun venäläiset on piesty maan rakoon ja pois Ukrainasta.

”Krimiä myöten ja raja pantu kiinni.”

Juli Tšernyšov, Vladislav Kormijenko ja Valentyn Zadorožni tulivat lomalle Kiovaan, mutta eivät voitonpäivän tähden vaan koska Dniprossa Adidaksen ja Puman kaupoissa rekit ovat tyhjänä.

Kukkulalla liehui Ukrainan suurin lippu. Aurinko paistoi, nurmi oli vihreää ja nuori pari katsoi T-10-panssarivaunua. Taustalla vonkui ilmahälytys.

Tavallisena vuonna ennen sotaa täällä olisi ollut valtavasti ihmisiä. On suuren isänmaallisen sodan museo ja Äiti synnyinmaa -muistomerkki. Se on 102-metrinen ja teräksestä tehty. Tänä vuonna paikka oli suljettu, eikä kukkia voinut laskea.

Ei Roman Vaštšenkolla ja Marija Onokalolla kukkia olisi ollutkaan. He kuitenkin tulivat, koska halusivat kunnioittaa isovanhempiaan.

Vaštšenko on 21, Onokalo 20-vuotias. Aiemmin sota oli heille tuttua vain koulukirjoista. Nyt he ovat itse saaneet tottua ilmahälytyksiin, aseisiin, räjähdyksiin ja tuhottuihin kyliin.

”Erityisesti tänä vuonna pitää ajatella kaikkea sitä verenvuodatusta ja kauheuksia, joita ihmiset joutuvat kokemaan sodassa”, Onokalo sanoi.

Vaštšenko uskoi alussa, että sota olisi ohi kolmessa päivässä, ehkä viikossa. Enää hän ei ajattele niin.

”Silti toivon vain, että kukaan ei kuolisi enää.”

Roman Vaštšenko ja Marija Onokalo viettivät maanantaista voitonpäivää Äiti synnyinmaa -monumentin puistossa Kiovassa.

Larisa Veselovalla, 60, oli sylissään kimppu punaisia neilikoita. Hän istui penkillä ja oli vihainen. Voitonpäivä on hänen perheelleen tärkeä, ja siksi Veselovaa suututti, ettei kukkia saa laskea.

”Isäni perhe melkein tapettiin natsien toimesta. Minulle on isku vasten kasvoja, etten saa laskea kukkiani”, Veselova sanoi.

”Nykytilanne on tragedia. Ehkä sanon vähän karkeasti nyt, mutta vihaan länsimaita, jotka ovat aiheuttaneet Ukrainan kriisin. Venäjä ei ole vihollinen. Toivon, ettei Suomi mene Natoon.”

Oikaisu 10.5. kello 10.13: Toisin kuin jutussa aiemmin luki virheellisesti, T-10-panssarivaunu ei ole toisen maailmansodan aikainen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat