Pekingin Luilichangxi-katu.

Ruma totuus Pekingistä

Valokuvaaja Wiktor Dabkowski kuvasi Pekingin yhtä rumana kuin hän sen näkee. Kiinan maakuvaa rakennetaan keisariajan kauniilla arkkitehtuurilla, mutta sitä on Pekingissä hyvin vähän.

Peking

Pekingiin muutto oli valokuvaaja Wiktor Dabkowskille ravisteleva kokemus.

”Olin kuvitellut mielessäni kuvalehdistä tuttua kaunista arkkitehtuuria, kuten on Pekingin Kielletyssä kaupungissa ja Kesäpalatsissa. Odotin näkeväni kaupungissa sellaista arkkitehtuuria.”

Niissä mielikuvissa oli vanhoja puisia taloja, sievästi kaartuvia kattoja ja viehkeitä sisäpihoja. Niissä oli värikkäitä koristemaalauksia ja kauniita veistoksia.

Kun Dabkowski ensimmäistä kertaa matkusti Pekingin lentokentältä keskustaan syyskuussa 2018, näky olikin aivan toinen.

”Harmaita kerrostaloja ja kerrostalojen ryppäitä. Se oli šokki. Jopa lapset kysyivät, onko tämä Kiina.”

Näkymä Siyuan Qiao-kauppakeskuksen katolta.

Shitou-hutong.

Eikä kyse ollut vain lentokenttämatkasta, sillä muutenkin Pekingissä oli harmaata, brutaalia arkkitehtuuria. Siitä tuli mieleen Neuvostoliiton ja neuvostoblokin arkkitehtuuri, puolalaiselle Dabkowskille erityisesti 2000-luvun Varsova.

Siinäkin mielessä, että kaupunkien keskustat olivat hyvin modernit ja kiiltävät. Pekingin keskustassa on uudenaikaisia, jyhkeitä pilvenpiirtäjiä.

”Minä en pidä sellaisestakaan arkkitehtuurista.”

Sitten on vielä Pekingin kolmas todellisuus. Usein pääkatujen molemmin puolin on jättimäisiä, kiilteleviä rakennuksia, mutta niiden takana on matalampia, ränsistyneitä kerrostaloja. Rappaukset putoilevat nopeasti rakennetuista asunnoista.

Dabkowskin kuvista paljastuu, kuinka monet rakennukset ja alueet vaikuttavat jotenkin siivottomilta.

Banzhang-katu.

Xiheyan-katu.

Moni Pekingiin muuttaja kokee saman kuin Dabkowski. Eräs muutaman vuoden Pekingissä asunut suomalainen kuvasi yhä vahvana tuntuvaa pettymystään: ”Pekingistä puuttuu kaikki eksotiikka.”

Jos yhtäkkiä heräisi Pekingin kadulla, ei välttämättä tietäisi missä maassa on, ellei näkisi kauppojen ja ravintoloiden kylteissä kiinalaisia kirjoitusmerkkejä.

Toki Pekingissä on myös kauniita paikkoja, mutta ne ovatkin sitten nähtävyyksiä, kuten Dabkowskin mainitsemat Kielletty kaupunki ja Kesäpalatsi, tai vaikkapa Lama-temppeli ja monet puistot.

Nehän ovat suorastaan hurmaavia, pursuavat värejä ja kauniita muotoja ja ihania yksityiskohtia.

Lyhyesti vierailevalle turistille saattaa jäädä hyvinkin kaunis kuva Pekingistä, sillä häntä viedään tuollaisten restauroitujen ja museoitujen paikkojen väliä.

Kun Pekingissä asuu, pääkaupunki näyttäytyy toisenlaisena. Harmauden keskeltä on erikseen lähdettävä kauniisiin paikkoihin.

Kesäisin esteetikon on helpompi hengittää Pekingissä, sillä puita on paljon ja niiden laajat vihreät lehvästöt peittävät rumaa totuutta.

Wiktor Dabkowskin omakuva Sanlitunin kaupunginosassa.

Tähän juttuun Dabkowski kuvasi arkisen Pekingin.

”Tällaisena minä näen Pekingin joka päivä, kun en erityisesti mene kauniisiin paikkoihin.”

Ilmiö on sinänsä yleismaailmallinen. Kuvien perusteella kaikki kaupungit näyttävät ihanammilta kuin ovat. Eri puolilla maailmaa asunut ja työskennellyt Dabkowski tietää sen sangen hyvin.

”Mutta Pekingissä on prosentuaalisesti kivoja paikkoja paljon vähemmän kuin muissa pääkaupungeissa.”

Pekingin rumuuteen vaikuttaa se, että neuvostoliittolaiset arkkitehdit ja arkkitehtuurin ideat olivat vahvasti mukana Pekingin kaupunkisuunnittelussa heti kun kommunistit tulivat Kiinassa valtaan vuonna 1949.

Noista ajoista juurtui Kiinaan ajatus isoista toreista, leveistä teistä ja jyhkeistä rakennuksista. Sen takia Peking näyttää Dabkowskin silmiin Varsovalta.

Huajiandinanli-asuinalue.

Tuanjiehun metroaseman rakennustyömaa.

Qianmenin alue.

Kiinan kansantasavallan ensimmäiselle, pitkäaikaiselle johtajalle Mao Zedongille vanhan jyrääminen uuden ja edistyksellisenä pidetyn tieltä ei ollut ongelma. Samantyylinen ajattelutapa on jatkunut pitkään.

Esimerkiksi Pekingin kesäolympialaisten 2008 alla rakennettiin paljon leveää, korkeaa ja näyttävää. Sen alta lanattiin paljon pientä ja vanhaa pois. Tosin silloin jyrättyjen iäkkäiden kujaverkostojen varrella oli enää vain vähän todella vanhoja taloja.

Peking on kasvanut ja kehittynyt hirvittävää kyytiä viime vuosikymmenet. Johonkin ja jotenkin moninkertaisiksi paisuneet asukasmäärät ja kehityksen merkit on pitänyt istuttaa.

Dabkowski kuvitteli tulevansa polkupyörien kaupunkiin, mutta päätyikin moottoriteiden autoruuhkiin.

Jianguomen-katu.

Sanlitunin kaupunginosa.

Kansainvälisesti arvostettuna kuvaajana Dabkowski tietää hyvin olevansa tätä nykyä itsekin osasyyllinen Pekingistä vallitsevaan väärään mielikuvaan maailmalla.

”Me kuvaajat haluamme näyttää jotain kaunista ja etsimme kuviimme kauniita paikkoja.”

Sosiaalinen media lisää vääriä kuvitelmia kaupungeista. Pekingin tylsyyteen pettynyt suomalainen toistaa itsekin valheellista mielikuvaa: Kun hän näkee Pekingissä puun kukkivan, hän julkaisee siitä kuvan Instagramissa. Mitään rumaa ei häneen Instagram-tililleen päädy.

Noinhan me teemme kaikki.

Kun postaan Facebooksissa HS Peking -sivulle kuvia, joissa lumi sataa puistossa perinteisten patsaiden päälle, ne saavat paljon tykkäyksiä.

Eikä Kiina valtiona jää huonommaksi, päin vastoin. Sen maakuva ratsastaa reteästi kuvilla keisariajan kauniista arkkitehtuurista.

Minä epäilen, että meillä niin sanotuilla länsimaalaisilla on halu uskoa mystiseen itäiseen kauneuteen. Olemme taipuvaisia orientalismiin: Siellä jossain on ihmeellinen maa. Eksotiikkaa se pettynyt suomalainenkin kaipasi.

Dashilan-hutong.

Yuyuantan-puisto.

Kauneus on toki aina katsojan silmässä.

Dabkowskin mielestä Pekingin tavallisempia kauniita paikkoja on Houhai-järven alue, jossa veden rannalla on riippuvaoksaisia puita, kujia ja vanhannäköisiksi ja värikkäiksi kunnostettuja hutong-rakennuksia.

”Niissä on jotain orientaalista”, Dabkowski sanoo ja nauraa.

Tai ehkä se on omalaatuista kiinalaista tunnelmaa.

Hutongit ovat Pekingin perinteisiä katuja, nykyihmisen silmiin kujia. Niitäkin on vielä jäljellä, mutta useimmat ovat harmaiden, ehkä 1950-luvulta periytyvien, lähes ikkunattomien talonseinien viertämiä.

Ne ovat Dabkowskista tylsiä ”betonilaatikoita”, ja varmasti objektiivisesti ottaen näin onkin.

Minun silmääni ne ovat kauniita, sillä noilla kujilla on kesäisin elämää. Paidattomat miehet pelaavat matalilla jakkaroilla ja pöydillä korttia ja šakkia. Pyykkiä roikkuu puusta toiseen, ja rasvaisen illallisen tuoksu leijuu ilmassa.

Rumastakin kaupungista tulee kaunis, kun siellä elää.

Shitou-hutong.

Chaoyang-puisto.

Bahe-kanava.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat