”Lukašenka on Putinin sätkynukke, ja Valko-Venäjä on miehitetty maa”

Valkovenäläiset ovat aiemmin suhtautuneet Venäjään ja Vladimir Putiniin hyvin myönteisesti. Ukrainan sotaan ei kuitenkaan haluta sekaantua. Joidenkin mielestä olisi aika repiä maa irti valtioliitosta Venäjän kanssa.

Valkovenäläinen ”Nikita” sai kutsun asepalvelukseen. Sen jälkeen hän pakeni kotimaastaan Puolan kautta Liettuaan.

27.4. 2:00 | Päivitetty 27.4. 7:16

Vilna

Pitkä, hoikka, komea, rauhallinen ja takana vuosien palloiluharrastus. Nikita näyttää juuri sellaiselta nuorelta, jota Valko-Venäjän asevoimat tarvitsee. Kuka tietää, hänestä tulisi mainio upseeri.

Mutta upseerin uran sijaan hän on valinnut sotilaskarkuruuden.

Maaliskuun alkupäivinä 19-vuotias Nikita sai postissa kutsuntakirjeen, jossa kerrottiin, että hänen täytyisi astua palvelukseen viikkoa myöhemmin. Hänen nimensä on muutettu ja hänen kotipaikkakuntansa jätetään kertomatta miehen omaisten suojelemiseksi.

Käsky kävi prikaatiin, jonka sotilaita on käytetty Nikitan käsityksen mukaan Valko-Venäjän diktaattoria Aljaksandr Lukašenkaa vastustavien mielenosoitusten tukahduttamiseen ja josta on lähetetty miehiä Ukrainan rajan tuntumaan.

”Olen pasifisti. En halua liittyä asevoimiin enkä halua taistella veljeskansaamme vastaan Ukrainassa”, hän sanoo.

”Nikita” Liettuan pääkaupungissa Vilnassa sijaitsevassa kartanossa, jossa autetaan Valko-Venäjältä paenneita.

Nikitalla sattui olemaan voimassaoleva viisumi Schengen-alueelle, ja hän sattui tuntemaan ihmisen, joka osaa väärentää asiakirjoja. Väärentäjä tekaisi miehelle paperin, jossa kerrottiin, että Nikita olisi saanut lähetteen puolalaiseen hoitolaitokseen vaikeiden ruuansulatusvaivojensa hoitamiseen.

Neljä päivää ennen palveluspäiväänsä hän hyppäsi bussiin ja suuntasi kohti Varsovaa. Puolasta hänen oli määrä jatkaa matkaansa Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan, jossa hänellä on ystäviä.

”Pelotti. Se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jos pääsen rajan yli.”

Ja erityisesti pelotti, että mitä jos rajalla huomataan, että Nikita on lähdössä ulkomaille vain hieman ennen asepalveluksensa alkamista. Tai että hänellä on väärennetyt paperit.

Rajalla bussista otettiin ulos yksi mies, Nikita ei tiedä miksi. Se hermostutti lisää.

Mutta hänen annettiin jatkaa matkaansa. Joko paperit oli väärennetty taidolla tai sitten Nikitalle osui kohdalle armelias rajavartija.

”Rajavartijat tietävät, että dokumentteja väärennetään. Mutta he eivät välitä, eikä heillä ole keinoja tarkistaa niiden aitoutta.”

Nikita ei ole ainoa, joka on jättänyt noin 9,4 miljoonan asukkaan kotimaansa Venäjän helmikuussa aloittaman suurhyökkäyksen jälkeen. Valkovenäläiset pitävät sekä venäläisiä että ukrainalaisia veljes- ja sisarkansoinaan ja meneillään olevaa sotaa sietämättömänä.

Valkovenäläisiä auttava ihmisoikeusaktivisti Elisabeth pakeni Liettuaan sen jälkeen, kun hänen tuttavansa pidätettiin. ”Ukrainan sodan takia Valko-Venäjän tilanne ei ole enää niin paljon esillä. Mutta ihmisiä on yhä vankiloissa ja heitä kidutetaan”, sanoo Elisabeth, jonka nimi on muutettu.

Valkovenäläistä Meidän talomme -kansalaisjärjestöä Liettuasta käsin johtava Olga Karatš kertoo, että noin 20 000 valkovenäläistä olisi lähtenyt kotimaastaan hyökkäyksen jälkeen, heistä monet asepalvelusta vältteleviä miehiä.

Liettuaan sotilaskarkureita on saapunut ehkä kaksi tuhatta. Liettuan sisäministeriön mukaan noin 5 000 valkovenäläistä on hakenut maasta humanitaarista viisumia tänä vuonna huhtikuun alkupäiviin mennessä.

Karatšin mukaan Ukrainassa riehuva sota on jättänyt varjoonsa kriisin, jota Eurooppa seurasi vaihtelevalla kiinnostuksella puolentoista vuoden ajan ennen Ukrainan sotaa: Valko-Venäjän demokratia-aktivistien yhä toivottomamman näköistä taistelua elokuun 2020 vaalit väärentänyttä Lukašenkaa vastaan.

Vaikka Valko-Venäjä on kadonnut otsikoista, maan tilanne on mennyt vain pahempaan suuntaan. Maassa on ainakin tuhat poliittista vankia, vapaalla olevat opposition keulahahmot ovat maanpaossa, ja ihmisten kiduttaminen pidätysselleissä ja vankiloissa jatkuu. Karatšin mukaan perusongelmien lisäksi on tullut vielä suurempia ongelmia.

”Lukašenka on Putinin sätkynukke, ja Valko-Venäjä on miehitetty maa. Emme taistele enää vain demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta, vaan itsenäisyydestä”, Karatš sanoo.

Venäjä alkoi viime vuonna siirtää joukkojaan Valko-Venäjälle mukamas sotaharjoituksia varten. Maata vuodesta 1994 hallinnut Lukašenka oli palveluksen velkaa Venäjän presidentille Vladimir Putinille, joka auttoi Lukašenkaa pysymään vallassa, kun valkovenäläiset yrittivät kaataa Lukašenkan laajoilla ja alkujaan suurta toivoa herättäneillä mielenosoituksilla vilppivaalien jälkeen.

Meidän talo -järjestön aktivisti Slava auttaa tuottamaan Youtube-videoita, joissa valtiollisen propagandan keskellä eläville valkovenäläisille kerrotaan, mitä heidän maassaan tapahtuu. Hänen mukaansa järjestön videoita katsotaan 300 000-500 000 kertaa ja katsojista noin 85 prosenttia on Valko-Venäjällä. Slava ei halua sukunimeään julkisuuteen.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan useasta ilmansuunnasta, myös Valko-Venäjältä, Lukašenka ennakoi haastattelussa, että Ukraina kaatuisi 3–4 päivässä.

Lukašenkan asettuminen Putinin tueksi sodassa herätti pelkoja Valko-Venäjän joukkojen hyökkäyksestä Ukrainaan ja asetti valkovenäläiset hyvin epämukavaan tilanteeseen. Epämukavuutta kasvattaa länsimaiden yhä kovemmat pakotteet myös Valko-Venäjää vastaan.

Venäjä ja Valko-Venäjä ovat olleet virallisesti valtioliitossa vuodesta 1999 alkaen, ja Valko-Venäjällä on aiemmin suhtauduttu hyvin myönteisesti Venäjään, venäläisiin ja myös Putiniin. Runsas vuosi sitten valkovenäläisten enemmistö sanoi kyselyssä haluavansa, että valtioliittoa lujitetaan.

Mutta Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen ajatukset ovat muuttuneet perusteellisesti. Brittiläisen Chatham House -ajatushautomon maaliskuussa tekemän kyselyn mukaan vain kolme prosenttia valkovenäläisistä ajatteli, että Valko-Venäjän pitäisi tukea Venäjää sotilaallisesti Ukrainassa.

Venäjä on sittemmin vetänyt Valko-Venäjältä Ukrainan pääkaupunkia Kiovaa kohti hyökänneet joukkonsa ja siirtänyt ainakin osan niistä Itä-Ukrainan rintamalle. Selväksi on kuitenkin käynyt, että Venäjä voi hyödyntää Valko-Venäjän maaperää hyökkäyksiinsä mielin määrin.

Olga Karatš kertoo, että hänen järjestönsä on tehnyt myyräntyötä kampanjalla nimeltä ”ei tarkoittaa ei”. Enimmäkseen ulkomailla asuvat naisaktivistit ovat taivutelleet puhelinsoitoilla itselleen tuttuja valkovenäläisiä miehiä karttamaan asepalvelusta ja pakenemaan maasta.

”Suurin saavutuksemme on, että Lukašenka ei lähettänyt armeijaa Ukrainaan”, Karatš sanoo ja naurahtaa.

On mahdotonta tietää, missä määrin kampanja on sotilaiden mielialoihin vaikuttanut ja kuinka monia se on tavoittanut. Mutta Karatšin mukaan fakta on, että Valko-Venäjän asevoimissa ei ole mitään haluja sekaantua sotaan.

Fakta on sekin, että Karatš on hyvin epätoivottu henkilö Valko-Venäjän hallinnon näkökulmasta. Hän kertoo, että Valko-Venäjän valtiollinen tv-kanava esitti yksistään viime vuonna ainakin 147 erilaista ”uutista”, joissa häntä tai hänen järjestöään mustamaalattiin.

Ihmisoikeusaktivisti Olga Karatš joutuu jatkuvan mustamaalauksen kohteeksi Valko-Venäjällä. Tätä kuvaa on levittänyt Valko-Venäjän presidentin Aljaksandr Lukašenkan propagandisti Ryhor Azaronak, jonka mukaan Karatš on maalleen vaarallinen ”paholainen”. Karatšia haastateltiin puhelimessa, koska hän oli ulkomailla HS:n käydessä Liettuassa.

Noin viisi kilometriä Vilnan keskustasta pohjoiseen sijaitsee toimistotalo, jonka yhteen huoneistoon pitää kulkea turvatarkastuksen läpi. Lentokentästä muistuttavan tarkastuksen jälkeen silmien eteen avautuu kirjahylly, jossa on esillä erilaisia kunnianosoituksia ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta tehdylle työlle.

Täällä työskentelee valkovenäläinen oppositiopoliitikko Svjatlana Tsihanouskaja, joka yritti lyödä Lukašenkan syksyn 2020 vaaleissa. Lukašenka tunnetusti voitti vaalit 81 prosentin ääniosuudella, mutta tulokseen ei uskonut kukaan. Tsihanouskaja lähti pian vaalien jälkeen maanpakoon.

Tsihanouskajasta tuli ehdokas, kun hänen presidentiksi pyrkineeltä aviomieheltään Sjarhei Tsihanouskilta evättiin mahdollisuus asettua ehdokkaaksi. Ensimmäinen varoitus aviomiehelle oli kolme kuukautta ennen vaaleja annettu viidentoista päivän vankeustuomio ”laittomaan protestiin osallistumisesta”.

Sittemmin otteet ja tuomiot ovat koventuneet. Viime joulukuussa Sjarhei Tsihanouskille langetettiin 18 vuoden vankeustuomio ”mellakoiden järjestämisestä” ja “kiihottamisesta yhteiskunnalliseen vihaan” sekä muista väitetyistä rikoksista.

Svjatlana Tsihanouskaja asettui ehdolle elokuun 2020 presidentinvaaleihin Valko-Venäjällä. Virallisten tulosten perusteella hän sai vain 10,2 prosenttia äänistä, kun Tsihanouskajan mukaan hän löi selvästi Valko-Venäjän diktaattorin Aljaksandr Lukašenkan.

Svjatlana Tsihanouskaja, 39, kertoo HS:n haastattelussa, että muun maailman ei pitäisi unohtaa Valko-Venäjän kamppailua, vaikka Ukraina ansaitseekin kaiken osakseen saamansa huomion.

Hänen mukaansa kolmen naapuruksen – ja myös Euroopan – kohtalot on kiedottu tiukasti yhteen. Hänen mukaansa on elintärkeää, että Ukraina lyö Venäjän sodassa. Mutta lisäksi Venäjän joukot on saatava pysyvästi pois Valko-Venäjältä.

“Ilman vapaata Ukrainaa ei tule vapaata Valko-Venäjää. Ja ilman vapaata Valko-Venäjää jäisi jatkuva uhka, joka kohdistuu Ukrainaan ja koko Eurooppaan”, Tsihanouskaja sanoo.

Hän luonnehtii Venäjän vaikutusvaltaa maassaan ”hybridimiehityksen” tilaksi. Hänen mukaansa Lukašenkalla on vain vähän sananvaltaa siihen, mitä Venäjän joukot maassa tekevät.

”Jos hän käskee Venäjän joukkoja lähtemään, kukaan ei häntä kuuntele.”

Vuosi sitten verkkolehti Politico kertoi, että Valko-Venäjän maanpaossa tai vankeudessa oleva oppositio olisi alkanut hajota. Uusia puolueita oli muodostumassa ja Tsihanouskajan kannatus oli vähäistä muihin oppositiopoliitikkoihin verrattuna, vaikka hän on Valko-Venäjän vastarinnan kasvot maailmalla.

Tsihanouskajan mielestä opposition parissa on väsymystä, mutta hänen mielestään aktivistit ovat pysyneet hyvinkin yhtenäisinä. Kaikkien tavoitteena on Lukašenkan kaataminen.

Svjatlana Tsihanouskaja pakeni Liettuaan pari päivää Valko-Venäjän vaalien jälkeen elokuussa 2020.

Joidenkin aktivistien mielestä Tsihanouskaja on kuitenkin ollut liian varovainen puheissaan Putinista, myös Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen.

”Minun on sanottava, että ennen kuin sota alkoi, olin melko varovainen tekemään määritelmiä Putinista. Näkemyksemme oli, että emme taistele Kremliä vastaan vaan diktaattoria [Lukašenkaa] vastaan. Emme halunneet sisäisen taistelumme muuttuvan geopoliittiseksi.”

Nyt Tsihanouskaja on suorapuheisempi. Hänen mukaansa ”Putin on murhaaja” ja Ukrainassa on käynnissä ”kansanmurha”. Hänen mukaansa Putinia on voinut kutsua ”diktaattoriksi” jo hyvän aikaa.

Aktivisti Olga Karatšin mukaan Tsihanouskajan ongelma olisi yhä se, ettei hän kerro selkeästi, mihin suuntaan Valko-Venäjän pitäisi kääntyä tulevaisuudessa: Venäjään vai Eurooppaan.

Karatšin mielestä Putin on nyt Valko-Venäjän kansan ”päävihollinen”, koska hän on Lukašenkan ”pääsponsori”.

”Jos jäämme valtioliittoon Venäjän kanssa, ei ole mitään mahdollisuutta saavuttaa demokratiaa Valko-Venäjälle”, Karatš ajattelee.

Tsihanouskaja puolestaan sanoo, että hän ei halua ottaa kantaa siihen, miten Valko-Venäjän suhde Venäjään tulisi jatkossa järjestää. Hänen mukaansa marssijärjestys on, että Lukašenka pitää kukistaa ja valkovenäläiset valitsevat uudet johtajat vapaissa vaaleissa. Sen jälkeen kansa voi päättää, mitä päättää.

Pitäisikö valtioliitto Venäjän kanssa omasta mielestäsi hajottaa?

”En halua ennustaa mitään. Se päätös kuuluu kansalle. Meidän on lakattava ajattelemasta, että yksi ihminen tekee päätökset koko maata koskien”, Tsihanouskaja vastaa.

Hän sanoo silti, että Valko-Venäjä haluaa olla ”vauras maa” ja vauraus ei nyt sijaitse paariaksi ajautuneella Venäjällä vaan Euroopassa. Hän huomauttaa myös, että ihmiset äänestävät jaloillaan: Valko-Venäjältä ei paeta Venäjälle vaan EU-maihin.

Monen valkovenäläisen on vaikea nähdä toivoa paremmasta. Lukašenka runnoi helmikuun lopulla läpi perustuslakiuudistuksen, joka lujittaa hänen valtaansa entisestään ja sallii Venäjän sijoittaa maahan ydinaseita.

Yorkshirenterrieri Adel pakeni ensin Valko-Venäjältä Ukrainaan ja sen jälkeen Ukrainasta Liettuaan.

Muutama kilometri Vilnan keskustasta lounaaseen sijaitsee ”linnaksi” kutsuttava jyhkeä huvila, jossa Dapamoga-järjestö auttaa maansa jättäneitä valkovenäläisiä.

Yksi täältä turvapaikan saaneista on ärhäkästi räksyttävä yorkshirenterrieri Adel, joka on isäntäperheensä tavoin kaksinkertainen pakolainen. Ensin koira pakeni Valko-Venäjän vainoja Ukrainaan, kunnes sen piti paeta Venäjän hyökkäystä Liettuaan.

Adel hyppii sängyltä sängylle puolustaen uutta reviiriään.

Viereisessä huoneessa ei olla hyppelytuulella. Yhdellä vuoteella lepäilee Valerii Budrik, 48, jonka oikea jalka on paketissa.

Hän mursi jalkansa pakomatkalla Liettuaan. Hän oli könynnyt noin 2,5 metriä korkean raja-aidan päälle ja menetti otteensa, mutta onnekseen putosi Liettuan puolelle. Kun ei voinut kävellä, mies ryömi lähimpään kylään ja pyysi turvapaikkaa.

Valerii Budrik mursi jalkansa pakomatkalla Valko-Venäjältä Liettuaan.

Metallitehtaan työntekijä Budrik oli joutunut ensin puolentoista vuoden kotiarestiin, kun meni sosiaalisessa mediassa kutsumaan mielenosoittajia hakkaavia poliiseja fasisteiksi.

Se oli sitä aikaa, kun Valko-Venäjällä oli vielä melko suuria toiveita hallinnon kaatumisesta ja hallinnolla vähän sääliä jäljellä. Nykyään vain harvat uskaltavat osoittaa mieltään. Paenneiden mukaan maassa jaetaan vielä tänäänkin tuomioita ihmisille, jotka osallistuivat vuoden 2020 mielenosoituksiin.

Budrikia odotti tänä keväänä oikeudenkäynti, jonka perusteella hänet voitaisiin lähettää kolmeksi vuodeksi vankilaan. Syynä oli kotiarestiin liittyvien sääntöjen rikkominen.

Hän haluaisi palata kotiinsa, mutta se on mahdollista vain yhdellä tavalla.

”Jos Lukašenka menettää valtansa.”

Metallimieheltä on turha erikseen kysyä, mitä mieltä hän on Lukašenkasta tai tätä suojelevasta Putinista. Budrikin huoneen oviaukossa on kynnysmaton edessä kummankin presidentin kuvat.

”Pyyhi”, lukee valkovenäjäksi Putinin kuvan alla.

”Jalat”, kertoo teksti Lukašenkan kuvan alla.

Pakolaisia avustavan Dapamoga-järjestön laittialla on kannanotto Valko-Venäjän ja Venäjän johtajiin. Vieraita neuvotaan pyyhkimään jalkansa kuviin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat