Brasilialaiset turistit ottavat kasteen Jordanjoessa paikalla, jossa Johannes Kastajan sanotaan kastaneen Jeesuksen. Vastarannalla Jordanian puolen kastepaikka.

Jordanvirta on likainen, kapea ja kiistelty

Raamatun valtavirta on kuivunut kapeaksi ojaksi, jota ympäristöjärjestöt yrittävät elvyttää.


17.4. 2:00 | Päivitetty 17.4. 12:07

Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen Jordanvirrassa parituhatta vuotta sitten. Tapahtuma kuuluu maailman tunnetumpiin kertomuksiin, ja siinä Jordan virtasi vuolaana.

Kun ihmiset silloin seisoivat joen rannassa, vastaranta häämötti kymmenien metrien päässä. Nyt joki on kaventunut paikoin niin, että hyvä hyppääjä saattaa loikata sen yli kastelematta jalkojaan. Raamatullisina aikoina uimareilla oli vaikeuksia päästä toiselle puolelle. Enää virta ei vaikeuta uintia, nykyään esteenä on mutainen ja likainen vesi.

Ottomaanien rakentama rautatiesilta Gesherissä, eteläisellä Jordanjoella.

Jordanjoen eteläinen osuus alkaa Genesaret-järveltä.

Jordanjoki alkaa Libanonin ja Syyrian raja-alueelta Hermon-vuoren rinteiltä. Vesi virtaa Hasbani-puroa sekä Dan- ja Banias-puroja pitkin Israelin hallitsemalle Golanin alueelle, jossa purot yhtyvät ja varsinainen Jordanjoki alkaa.

Jordanjoen ylempi, pohjoinen osa etenee sadan kilometrin matkan Genesaret-järveen. Eteläosa kulkee Genesaret-järvestä ensin Israelin ja Jordanian ja sitten Palestiinan ja Israelin rajaa pitkin aina Kuolleeseenmereen saakka. Alempaan osaan liittyy kaksi merkittävää sivujokea, Syyrian puolelta alkunsa saava Jarmuk ja Jordaniasta tuleva Zarqa.

Yläosa Genesaretinjärvelle saakka on suhteellinen hyvässä kunnossa. ”Ylemmän osan uomaa on suoristettu ja vettä johdetaan jonkin verran muualle, mutta vesi virtaa tasaisesti”, sanoo Johtaja Gidon Bromberg Ecopeace-ympäristöjärjestöstä.

Sen sijaan alemmasta osasta ei ole paljoakaan jäljellä. Vielä 1930-luvulla vesi virtasi joessa vapaasti. Vuotuinen virtaama oli tuolloin keskimäärin 1,3 miljardia kuutiometriä. Nykyisin se on alle viisi prosenttia siitä.

Gidon Bromberg arvioi, että ennen 1930-lukua joki oli 70–100 metriä leveä paikasta riippuen. Nyt se on neljästä viiteen metriin.

Yardenit-turistikeskus sijaitsee lähellä Genesaret-järveä.

Pääsyynä Jordanjoen kuivumiseen on se, että vesi johdetaan muualle.

Israel ottaa puolet Jordaniin aikaisemmin virranneesta vesimäärästä Genesaret-järvestä omaan 130 kilometriä pitkään National Water Carrier- vesijärjestelmäänsä, joka ulottuu maan halki Negevin autiomaahan saakka.

Toisen puolen vievät Syyria ja Jordania. Syyria on rakentanut Jarmuk-sivujokeen noin neljäkymmentä patoa. Jordania kaivoi itselleen kuningas Abdullahin mukaan nimetyn kastelukanavan ja muutakin käyttöä on. Lisäksi Libanon ottaa jonkin verran vettä Hasbanista.

Käytännössä Jordanjokeen ei ole vuosikymmeniin päässyt Genesaretin vettä muulloin kuin tulvavuosina.

Toinen suuri ongelma on jätevesien laskeminen jokeen. ”Israel käsittelee jätevetensä, mutta 600 000 jordanialaisen ja 60 000 palestiinalaisen jätevedet päätyvät käsittelemättöminä luontoon, sillä alueilla ei ole jäteveden puhdistusjärjestelmiä”, Bromberg sanoo.

Padot ja jäteveden laskeminen ovat yhdessä aiheuttaneet sen, että entinen valtavirta on muuttunut muutaman metrin levyiseksi, likaiseksi ojaksi.

Ecopeacen laskujen mukaan puolet joen biodiversiteetistä on kadonnut. Jordanjoen laakso on luonnoltaan ainutlaatuinen, sillä siellä kohtaa kolmen mantereen kasvisto ja eläimistö. 500 miljoonaa muuttolintua kulkee laakson kautta kahdesti vuodessa.

Jordanjoen vedestä on kiistelty pitkään. Muutama vuosi Israelin valtion perustamisen jälkeen, 1950-luvun alussa, alkoi kiristyä. Vuosina 1953–55 Yhdysvallat yritti saada alueen maat niin kutsuttun Johnston-sopimukseen, jonka tarkoituksena oli kehittää yhtenäisesti Jordanjoen laakson vesivaroja.

Vain Jordania ja Israel hyväksyivät sopimuksen.

Yhdysvallat alkoi tukea näitä maita ja avustaa Israelin vesijärjestelmän sekä kuningas Abdullahin kanavan rakentamisessa. Myöhemmin Israel ja Jordania sopivat veden jaosta rauhansopimuksessaan vuonna 1994.

Viime vuosina Syyrian sisällissota on vähentänyt maanviljelystä Etelä-Syyriassa, ja siten enemmän vettä on päässyt Jarmukista Jordaniin.

Suuri häviäjä on Palestiina. Lähes koko Palestiinan puoleinen joenranta alue on Länsirannan niin sanottua C-aluetta, jota Israel hallinnoi. Israel on johtanut vesivaroja omiin siirtokuntiinsa, ja palestiinalaiskylät kärsivät vesipulasta ja poismuutosta.

YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimisto OCHA on laskenut, että C-alueella asuvat palestiinalaiset saavat vettä henkeä kohden 40 litraa päivässä, kun siirtokuntalaiset saavat 310 litraa päivässä.

Taatelipalmu on yleinen viljelykasvi Jordanjoen varsilla.

Jordanjoen alemman osan rannalle pääsee Israelin puolelta kahdesta, Palestiinasta yhdestä ja Jordanian puolelta samoin yhdestä paikasta. Pääsyn estävät rannoille vedetty piikkilanka, raivaamattomat miinat, rantahiekan alla olevat, pohjaveden laskemisesta syntyneet onkalot sekä joissain paikoissa viljelykset.

Näiden neljän paikan nykytilaa voi verrata historiallisiin aikoihin, sillä Jordanjoesta on säilynyt monia kertomuksia.

Raamattu on tehnyt jokea hyvin tunnetuksi, mainitseehan teos Jordanjoen lähes kaksisataa kertaa.

Jordanjoen laakson tilaa voi havainnoida ajettaessa valtatietä 90 etelään. Valtatie kulkee Jordanjoen vieressä Genesaretilta Kuolleellemerelle.

Linnuntietä mitaten ensimmäinen noin seitsemän kilometrin jokiosuus Genesaretilta etelään kuuluu Israelille. Tälle välille on rakennettu Yardenit-turistikeskus, jossa matkailijat käyvät saamassa kasteen.

”Johannes Kastaja ei kastanut Jeesusta täällä, mutta vesi on kuitenkin samaa pyhää vettä”, ympäristöasiantuntija ja matkaopas Adam Weddell kertoo. Puhdas jokivarsi on suosittu melontapaikka, ja joella ui sorsia poikueineen.

Yhdessä turistikeskuksen levähdyspaikoista kuudenkymmenen opiskelijan joukko kuuntelee opettajan esitelmää. He ovat 12. luokan oppilaita Netaniasta Välimeren rannikolta. ”Oppilaiden on hyvä tuntea maan rajat ja historia, sillä ensi vuonna he menevät armeijaan”, opettaja Zohar Jacobson sanoo.

Lukiolaiset Nataniasta olivat tutustumassa Genesaret-järveen ja Jordanjokeen.

Raamatullisena aikana, jolloin roomalaiset hallitsivat aluetta, Genesaretin ympäristö oli Galilean alueen keskus. Siellä oli paljon metsiä, puutarhoja ja kalastajia, kertoo George Adam Smithin kirjoittama The Historical Geography of the Holy Land vuodelta 1901.

Yhdeksän kilometriä Genesaretista etelään tulee vastaan toinen Israelin alueen paikka, Gesher, jossa pääsee joen äärelle Hieman Gesherin pohjoispuolella Jordanjokeen yhtyy suuri sivujoki Jarmuk. Jokien yhtymäkohdassa alkaa Israelin Jordanian vastainen raja, joka kulkee keskellä jokea aina Kuolleellemerelle asti.

Gesherissä näkyy myös roomalaisten perustama ja mamelukkien 1300-luvulla uudelleen rakentama Semakh-silta, jota nykyisin kutsutaan Jisr el-Majamiksi. Sillan perustuksiin on jätetty aukkoja, jotka päästivät tulvaveden läpi siten, ettei vesi vahingoita sillan rakenteita.

Roomalaisten rakentama Semakh-silta. Vasemmalla näkyy tulva-aukkoja, joita ei ole aikoihin tarvittu.

Sillan kohdalta on säilynyt kuvaus vuodelta 1851, jolloin yhdysvaltalainen upseeri William Lynch kirjoitti matkakertomuksen The River Jordan and the Dead Sea. Se on yksi ensimmäisistä tarkoista joen kuvauksista.

”Semakh-sillan kohdalla vesi oli kirkasta, noin kolme metriä syvää ja joen leveys oli noin kolmekymmentä metriä. Rannoilla kukkivat monenlaiset kukat, ja kurkia lenteli seurueen ylitse”. Lynch kertoi mitanneensa joen suurimmaksi leveydeksi 64 metriä.

Jisr el-Majamin sillan kohdalla Jordanjoen vesi on jo mutaista ja likaista, syynä lienee Jarmukista virtaava vesi. Roomalaisten rakentamat sillan ylivuotoaukot ovat monta metriä vedenpinnan yläpuolella. Korkeusero viittaa siihen, että vesi oli selvästi ylempänä roomalaisten aikana. Vieressä on kaksi nuorempaakin siltaa, ottomaanien rautatiesilta ja brittien rakentaman sillan jäännökset. Lähellä on myös Naharayimin museoitu vesivoimalaitos, joka oli toiminnassa vuosina 1932–1948.

Raamatullisina aikoina paikalla sijainneessa Semakhin arabikylässä harjoitettiin viljelyä, esimerkiksi vehnää ja pellavaa. ”Asukkaat harjoittivat kausiviljelyä sen mukaan, missä kulloinkin satoi. Kasteluvettä ei silloisella tekniikalla pystytty ohjaamaan joesta ylös rinteille ”, Weddell kertoo.

Eläinlajisto oli monipuolista. Lynch kirjoitti nähneensä monia lintulajeja, villisikoja ja jopa tiikerin jäljet rannalla. On mahdollista, että jäljet kuuluivat jollekin toiselle suurelle kissapedolle, sillä alueella on joskus vaeltanut ainakin leijonia, gepardeja ja leopardeja. Raamatullisina aikoina Jordanjoessa on saattanut elää jopa virtahepoja.

Jatkettaessa valtatie 90:ä etelään, kasvaa tien vierillä alueen pääasiallista viljelykasvia, taatelipalmua, mutta myös esimerkiksi viljaa lainehtii pelloilla. Vajaa 40 kilometriä Genesaretilta alkaa Palestiinan alue, ja viljelykset vaihtuvat ruohikkoisiksi mäiksi. Asuintaloja näkyy ainoastaan kaukana Jordanian puolella. Rannalla näkyy piikkilankaa. Jordanian puolella Jordanjokeen laskee vahvasti saastunut Zarqa-joki, jota kutsutaan myös Jabbokiksi. Kumpaakaan jokea ei näy tielle.

Vasta lähellä Jerikoa alkaa tulla vastaan asutusta. Siellä onkin Palestiinan Länsirannan ainoa paikka, jossa joen rannalle pääsee. Qasr al-Yahud on se kohta, jossa Johannes Kastaja Raamatun mukaan kastoi Jeesuksen.

Bussilastillinen katolilaisia turisteja Brasiliasta on saapunut Jordanjoelle samaan kasteen. ”Yksi-kaksi-kolme-neljä-viisi-kuusi”, vedessä vyötäisiään myöten seisova mies laskee portugaliksi. Samalla hän painaa toisen miehen päätä veden alle yhtä monta kertaa. ”Olemme viikon matkalla, jatkamme täältä Kuolleellemerelle”, Romeritoksi esittäytyvä mies kertoo.

Brasialaiset matkaajat haluavat kasteen joessa.

Maaliskuussa 2022 joen ylittämiseen ei tarvittu suurta ponnistusta, sillä sen leveys on noin 8–10 metriä. Vastarannalle Jordaniaan on myös rakennettu kastepaikka turisteja varten. Pyhiinvaeltajat alkoivat käydä kastepaikalla tiettävästi jo 400-luvulla. Lynch kuvailee kirjassaan, kuinka vuonna 1847 ”koptit, kreikkalaiset, syyrialaiset, venäläiset, afrikkalaiset ja jopa Amerikan mantereen pyhiinvaeltajat hyppivät hurmoksissa veteen, yllään usein valkoinen viitta ja siinä musta risti”. Tuohon aikaan joen virtaus oli Jerikon kohdalla niin voimakas, ettei hyväkään uimari pystynyt ylittämään sitä.

Qasr el-Yahudissa vierailee juutalaisiakin runsain määrin, sillä samassa paikassa Israelin kansa ylitti Vanhan Testamentin mukaan Jordanjoen 40 vuoden erämaavaelluksen jälkeen. Jordanjoen penkereiltä löytyy Muslimeillekin pyhiä paikkoja, jonne neljä profeetta Muhammedin seuraajaa on haudattu.

Valtatie 90:n varrella on neljäskin paikka, jossa on aikoinaan päässyt veden ääreen, nimittäin Lidon hienostoravintola. Se sijaitsi Jordanjoen ja Kuolleenmeren yhtymäkohdassa. 1920-luvulla vesi ylettyi Lidon terassille, mutta nyt hylätystä ravintolarakennuksesta ei vettä enää näy. Rantaviiva karkaa yli metrin vuosivauhtia, ja asiantuntija-arvioiden mukaan Kuollutmeri voi kadota kokonaan 2050-luvulla.

1930-luvulla vesi ulottui Lido-ravintolan terassille. Nyt jäljellä on enää hiekkaista, entistä merenpohjaa.

Vesiasiat ovat hitaasti muuttumassa. Israel puhdistaa nyt 70 prosenttia juomavedestään Välimerestä, ja luku kasvaa uusien suolanpoistolaitoksien valmistuttua. ”Israel on myös investoinut satoja miljoonia euroja siihen, että puhdistettua Välimeren vettä voidaan pumpata takaisin Genesaret-järveen. Vähäsateisina vuosina joen pinta on laskenut kovin alas”, Bromberg sanoo. Israel myy Genesaretin vettä Jordanialle.

Ympäristöjärjestö Ecopeace on tehnyt kunnianhimoisen, 4,5 miljardia dollaria maksavan suunnitelman, jonka avulla Jordanjoesta tulisi jälleen alueen pääasiallinen vesiväylä ja veden kuljettaja. Vuoteen 2050 ulottuva suunnitelma sisältää 127 hanketta, jotka tähtäävät veden virtaamisen lisäämiseen, viemäröinnin rakentamiseen ja elinolojen parantamiseen Palestiinassa ja Jordaniassa. Suunnitelman toteutus tarvitsee taakseen valtioiden lisäksi yksityisiä investoijia. Yksi hanke, Jerikon vedenpuhdistamo, on jo toteutunut.

Muutos on jo alkamassa. ”Israel alkaa päästää 20 miljoonaa kuutiota vettä vuosittain Genesaretista Jordanjokeen, Bromberg sanoo.

Historialliseen 1,3 miljardin kuution vuotuiseen virtaukseen ei Ecopeacen mukaan enää päästä, mutta mikäli kaikki kunnostamissuunnitelmat toteutuvat, laskujen mukaan 540 miljoonan kuution virtaus, noin kolmannes menneestä, on mahdollinen.

”Jordanjoesta ei saa enää koskaan sellaista kuin se on joskus ollut. Siihen on kaksi syytä, väestönkasvu ja ilmastonmuutos. Nykyään Jordanjoen vesistöalueen valtioissa asuu yhteensä 25 miljoonaa ihmistä, kun raamatullisina aikoina määrä oli muutama sata tuhatta. Ilmastonmuutos on puolestaan vähentänyt sademäärää 40 prosenttia”, Bromberg sanoo. ”Mutta voimme saada Jordanjoesta nopeasti virtaavan vesiväylän, johon kadonnut biodiversiteetti voi palata”.

Ecopeace laskee, että suunnitelman toteutuminen parantaisi myös elinoloja. Jordanin laakson BKT oli vuonna 2010 4 miljardia Yhdysvaltain dollaria, ja se voisi kasvaa parannusten jälkeen 73 miljardiin vuoteen 2050 mennessä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat