”Putin on täynnä pelkoa, ja siksi hän vihaa kaikkea ympärillään” – Liettuan itsenäisyyden isähahmo Vytautas Landsbergis, 89, ei keksi Venäjästä mitään hyvää sanottavaa

Liettuan itsenäisyyden tielle johtanut Landsbergis sanoo, että Vladimir Putin on epäluulon, pelon ja vihan täyttämä mies, kuin kivikauden ihminen. Landsbergisin mielestä muun maailman pitäisi eristää Venäjä täysin.

Vytautas Landsbergis johdatti Liettuan itsenäisyyteen 1990-luvun alussa. Landsbergisin yläpuolella näkyy hänen aktivisti-isoisäänsä Gabrielius Landsbergis-Žemkalnisia esittävä maalaus.

1.5. 2:00 | Päivitetty 1.5. 6:58

Vilna

Vytautas Landsbergisin avustaja lähettää viestin ja pahoittelee, että tapaamista pitää siirtää parilla tunnilla. Landsbergis on päättänyt lähteä viettämään maanantai-iltaansa Saksan suurlähetystön edessä pidettävään mielenosoitukseen Liettuan pääkaupungissa Vilnassa.

Mielenosoittajien viesti Saksalle on: ”Älä nuku, Berliini.”

He vaativat, että Saksa lopettaa heti öljyn ja maakaasun ostamisen Venäjältä ja lisää tuntuvasti aseapuaan Ukrainalle.

Liettualainen koomikko Oleg Surajev lähettää mielenosoituksesta kuvan Instagramiin. Siinä näkyy baskeripäinen ja beigeen toppatakkiin pukeutunut Landsbergis, joka kuuntelee megafoniin kailottavaa puhujaa kumarassa asennossa.

Surajev on lisännyt kuvaansa kaksi sydän-emojia. Merkkinä arvostuksestaan Landsbergisille, joka täyttää ensi lokakuussa 90 vuotta ja jota moni liettualainen pitää 2,8-miljoonaisen maansa itsenäisyyden isänä.

Landsbergisin koti sijaitsee Nerisjoen mutkassa huomaamattomalla kujalla lyhyen kävelymatkan päässä Liettuan parlamenttitalolta. Hän siirtyy eteisestä olohuoneeseen vaivalloisin askelin ja istuutuu flyygelin vieressä olevalle punertavalle antiikkisohvalle, jonka yläpuolella on hänen isoisänsä Gabrielius Landsbergis-Žemkalnisin (1852–1916) muotokuva.

Isoisä oli Venäjän tsaarinvallan aikana kiellettyihin liettualaislehtiin kirjoittanut teatterikäsikirjoittaja, joka lähetettiin aktivisminsa vuoksi pariksi vuodeksi Venäjän Smolenskiin katumaan vääräoppisia ajatuksiaan.

Voisi täällä olla Landsbergisin pojanpojan Gabrieliusinkin muotokuva. Hän on Liettuan nykyinen ulkoministeri ja istuu hallituksessa, joka päätti huhtikuun alussa ensimmäisenä EU-maana lopettaa venäläisen maakaasun ostamisen.

Samainen hallitus on antanut turvapaikan Valko-Venäjän sortoa paenneille oppositiopoliitikoille ja ryhtynyt omaan diplomaattiseen erillissotaansa Kiinaa vastaan.

Landsbergisin toinen pojanpoika Gerdenis Grickevičius tuo vieraille lasit vettä, ja niin alkaa lähes kahden ja puolen tunnin haastattelu, joka on voittopuolisesti Landsbergisin kaikkialle aaltoilevaa monologia. Häntä on vaikea kysymyksillä ohjailla, mutta onneksi kiinnostavaa kuunnella.

Jos haastattelun ja Landsbergisin viestin yrittäisi puristaa yhdeksi lauseeksi, se voisi kuulua näin: peto on irti.

”Peto” on Landsbergisin puheessa milloin Venäjä, milloin sen presidentti Vladimir Putin ja milloin Neuvostoliitto. Nämä kolme ovat hänen mielessään aika pitkälti saumatonta kokonaisuutta.

Sen sijaan, että hän velloisi maansa tai sukunsa historiassa tai omassa elämäntarinassaan, Landsbergis näkee nyky-Venäjän toiminnassa jotain paljon ikiaikaisempaa.

”Kun kivikaudella joku muukalainen tuli viidakosta tai metsästä heimoasi kohti, häntä pidettiin mahdollisesti vaarallisena. Mitä hänelle pitäisi tehdä? Ehkä hänet pitäisi tappaa”, Landsbergis pohtii silloisten ihmisten mentaliteettia.

Hän sanoo, että Putinin teoista huokuu jatkuva epäluottamus kaikkea Venäjää ympäröivää maailmaa kohtaan. Jos joku ei suostu alamaiseksi, hänet pitää ehkä tuhota.

”Kuin Tšingis-kaani”, hän sanoo Putinista.

Landsbergis nauraa joskus kummallisissa kohdissa puhettaan. Kuten silloin, kun hän muistaa neuvostojohtaja Josif Stalinin sanomaksi kerrotun elämänviisauden. Myös Staliniin hän Putinia vertaa.

”Kun ei ole ihmisiä, ei ole ongelmia. Näin sanoi toveri Stalin.”

Landsbergisin mielestä Putinin maailmankatsomuksessa Venäjästä itsenäiset naapurimaat eivät voi olla ystäviä. Koska itsenäisyys tarkoittaa samaa kuin epäilyttävyys, uhka.

”Keisarit ovat usein täynnä pelkoa. Pelkoa siitä, että he eivät olekaan keisareita. Putin on täynnä pelkoa, ja siksi hän vihaa kaikkea ympärillään. Hän ei luota kehenkään. Kaikki muut ovat epäiltyjä. Hän ei luota edes omiin ministereihinsä tai kenraaleihinsa.”

Vytautas Landsbergis luki ihmetellen otteita Venäjän duuman edesmenneen varapuhemiehen Mihail Jurjevin kansallismielisestä kirjasta ”Kolmas valtakunta”, joka on Landsbergisin mielestä Vladimir Putinin ”Mein Kampf”.

Jos Putin ei luota muihin, Landsbergisille ei ole elämänsä varrella kertynyt syitä luottaa Venäjään. Ei muillakaan liettualaisilla.

Historiantunneilta joku voi muistaa, että Liettua oli valtiomainen kokonaisuus jo 1200-luvulta alkaen. 1400-luvulla Liettuan suuriruhtinaskunta oli jopa Euroopan suurin valtio, joka ulottui Mustaltamereltä Itämerelle.

Vuonna 1795 Liettua joutui ympäröivien suurvaltojen jakamaksi ja enimmäkseen Venäjän alaisuuteen. Vuonna 1918 maa julistautui itsenäiseksi ja pääsi sotaisten vaiheiden jälkeen harjoittelemaan pariksi vuosikymmeneksi tasavaltalaista elämää, josta tosin suuren osan oikeistodiktatuurina.

Kun Vytautas Landsbergis oli seitsenvuotias poika, Adolf Hitler ja Stalin jakoivat Euroopan Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin. Baltian maat päätyivät Suomen tavoin Neuvostoliiton armoille Molotov–Ribbentrop-sopimuksessa, jonka piti olla osapuolten hyökkäämättömyyssopimus mutta jota seurasikin toinen maailmansota.

Landsbergis muistaa lapsuudestaan, kun Stalin komensi neuvostoarmeijan pienen Suomen kimppuun. Sitä taistelua hän katseli ihastuksen vallassa.

”Se oli meille suuri inspiraation lähde.”

Suomi säilytti talvi- ja jatkosodissa itsenäisyytensä, kun taas Baltian maat jäivät puolen vuosisadan ajaksi Neuvostoliiton osiksi. Noin 130 000 liettualaissiviilin kohdalla neuvostokansalaisuus tarkoitti pakkosiirtoja Siperiaan.

Myöhemmässä elämässään Landsbergis vieraili Helsingissä maansa valtionpäämiehenä ja vei kukkia Mannerheimin haudalle.

Landsbergisista ei pitänyt alkuunkaan tulla poliitikkoa. Hän oli vielä koko 1980-luvun Liettuan konservatorion musiikkitieteen professori, joka oli erikoistunut Liettuan suursäveltäjän ja taidemaalari Mikalojus Čiurlionisin (1875 1911) tuotantoon.

Mutta kun neuvostojärjestelmä alkoi osoittaa vapautumisen ja ratkeamisenkin merkkejä, Landsbergis hyppäsi politiikkaan. Hänestä tuli ystäviensä kanssa kesäkuussa 1988 perustamansa Sąjūdis-uudistusliikkeen johtaja.

Alle kaksi vuotta myöhemmin Landsbergis johti parlamentaarista istuntoa, jossa Liettua julistettiin itsenäiseksi maaksi, ensimmäisenä neuvostotasavaltana 11. maaliskuuta 1990.

Siihen maailmanaikaan ei voinut varmuudella aavistaa, mitä peto tekee. Edellisvuoden kesällä Kiinan kansanarmeija oli murskannut panssarein Tiananmenin demokratialiikkeen. Sen sijaan Romaniassa oli edellisjouluna kuultu teloituskomppanian laukaukset, joihin päättyi kommunistidiktaattori Nicolae Ceaușescun ja tämän vaimon Elenan elämä.

Neuvostoliiton viimeinen presidentti Mihail Gorbatšov oli puhunut uudistusmielisen perestroikan kieltä, mutta Liettuan itsenäistyminen oli suurvallalle liikaa. Gorbatšovia oli ärsyttänyt suuresti, kun Landsbergis kutsui Gorbatšovia ”ystävällisen naapurimaan johtajaksi” pari kuukautta ennen Liettuan itsenäisyysjulistusta.

Neuvostopanssarit vyöryivät vuoden 1991 alussa Vilnaan, ja 13. tammikuuta jäi historiaan ”verisunnuntaina”. Silloin neljätoista siviiliä kuoli ja yli 140 loukkaantui, Gorbatšovin maine uudistajana kärsi kovan kolauksen, ja ajatus Neuvostoliiton kyvystä muuttua joutui kyseenalaiseksi.

Liettuassa todistettu väkivalta sai osaltaan Baltian naapurit Latvian ja Viron vetämään johtopäätöksensä. Ne julistautuivat itsenäisiksi puolisen vuotta myöhemmin, ja joulupäivänä 1991 Gorbatšov joutui toteamaan Neuvostoliiton kuolleeksi.

Vytautas Landsbergis on kirjoittanut kymmeniä kirjoja. Hänen isoisänsä oli teatterikäsikirjoittaja, hänen isänsä kuuluisa arkkitehti, hänen poikansa on elokuvaohjaaja ja kirjailija ja hänen pojanpoikansa on Liettuan istuva ulkoministeri.

Landsbergis ei ollut vielä haastattelupäivään – 11. huhtikuuta – mennessä kuullut, että Suomi on hyvää vauhtia liittymässä sotilasliitto Natoon. Baltian maissa vastaavaan ryhdyttiin noin sukupolvi sitten, ja maakolmikko liittyi Natoon jo keväällä 2004.

”Sehän on mahtavaa, sehän on mahtavaa”, hän toteaa ja kysyy varmistukseksi, voiko sellaiseen päätökseen todella löytyä Suomen eduskunnasta tuki.

Hänen mukaansa on mahdollista, että Venäjä suuttuu Suomelle. Mutta sekin on mahdollista, että Venäjä suuttuu Saksalle ja alkaa seuraavaksi vaatia sen eroamista Natosta. Venäjälle riittää suuttumuksen aiheita.

”He [venäläiset] haluavat kieltää maita liittymästä puolustusliittoon. Koska ’me Venäjällä emme halua, että teillä on puolustuksenne. Olkaa ilman puolustusta, se on hyvä’”, Landsbergis sanoo puhumalla joitakin lauseita Putinin ajatuksia mukaillen.

Landsbergis sanoo, että hänelle oli jo syksyllä 1991 selvää, kun Liettuasta tuli YK:n jäsen, että sen on liityttävä myös Natoon. Hänen mukaansa se oli ainoa keino päästä irti Venäjän otteesta.

”Se maa, se kansakunta, jos sitä voi edes kansakunnaksi kutsua… joskus kutsun sitä syöväksi. Se on ihmiskunnan syöpä, Euroopan syöpä. Ja meillä ei ole siihen tabletteja, ei mitään hoitoa.”

Tällaisia sanoja olisi ollut hätkähdyttävää lukea ennen Venäjän helmikuista hyökkäystä Ukrainaan. Landsbergisin sanat kuulostavat jopa vihapuheelta.

Mutta mitä ovat vihaiset sanat aikana, jolloin ukrainalaisia murhataan ja raiskataan, hävitetään? Putinin käskyllä, Venäjän asevoimien toteutuksella ja Venäjän kansan tuella. Maaliskuun lopussa julkaistun Levada-tutkimuslaitoksen kyselyn mukaan 83 prosenttia venäläisistä tukisi Putinin toimia – hänen suosionsa näyttää sodan takia kasvaneen.

Landsbergis istui vuosina 2003–2014 Euroopan parlamentissa. Hän sanoo tuolloin yrittäneensä saada eurooppalaiskollegansa näkemään, ettei Venäjää voi kohdella kuten muita maita.

”Meidän on opittava elämään ilman Venäjää. On vaikea nähdä, että Venäjä muuttuisi paremmaksi, yhteistyöhaluiseksi, avuliaaksi, positiiviseksi. Ehkä on mahdollista, että jätämme Venäjän vain syrjään.”

Landsbergisin mielestä Venäjä ja sen sotakoneisto pitäisi köyhdyttää henkitoreisiin lopettamalla maan energian ostaminen.

”Älkää maksako enää. Antaa heidän istahtaa kiven päälle omaan erämaahansa miettimään, miten tässä näin kävi. Että miten tässä kävi niin, että kukaan ei meitä rakasta.”

Haastattelun päättyessä valokuvaaja esittää toiveen. Voisiko entinen konserttipianisti Landsbergis esittää jonkin kappaleen flyygelillään.

Landsbergis panee hetken hanttiin mutta suostuu sitten istumaan jakkaralleen. Hän soittaa suosikkisäveltäjänsä Čiurlionisin nimeämättömän teoksen, jonka Čiurlionis omisti yhdelle elämänsä rakkauksista.

Minikonsertin jälkeen Landsbergis kertoo kirjoittaneensa kymmenkunta teosta Čiurlionisin elämästä ja töistä kymmenien muiden kirjojensa lisäksi. Hän on niitä ihmisiä, joita eläkkeelle jääminen ei kiinnosta.

Flyygelin vieressä olevalla pöydällä lojuukin jo tuoreimman teoksen käsikirjoitus, joka on lähdössä pian painoon. Kirjan nimi on ”Miksi me” ilman kysymysmerkkiä.

Se käsittelee Liettuan itsenäisyysaikaa. Siis tätä tuoreinta itsenäisyyttä, josta aiotaan pitää kynsin hampain kiinni.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat