Butšassa ensimmäinen joukko­hauta saatiin vihdoin tyhjäksi – HS seurasi sota­rikos­tutkintaa pahasti tuhoutuneessa kaupungissa

Ranska on lähettänyt asiantuntijoita Ukrainan avuksi tutkimaan venäläisten ampumia siviilejä. Hautojen ja todistajien lisäksi tutkijoiden on etsittävä myös eläviä uhreja, sillä moni on liian traumatisoitunut tekemään virallisen ilmoituksen kohtelustaan.

15.4. 17:43 | Päivitetty 15.4. 18:09

Butša

Sotarikostutkinta on tarkkaa ja hidasta työtä.

Niinpä valkoisiin suoja-asuihin pukeutuneet lapiomiehet laskeutuvat taas kerran joukkohautaan Andreas Ensinkutsutun kirkon pihalla Butšan keskustassa. Maaliskuussa venäläismiehityksen aikana kirkon pihalle kaivettu hauta on kaupungin suurin, ja se avattiin pian kaupungin vapautumisen jälkeen kaksi viikkoa sitten.

”Odotamme löytävämme vielä yli kymmenen vainajaa”, Butšan alueen syyttäjänviraston päällikkö Ruslan Kravtšenko sanoo vähän ennen töiden alkua.

Sitten tämä hauta on lopultakin tyhjä.

Ruumissäkkiä nostettiin joukkohaudasta kuorma-auton nosturilla torstaina.

Kiovan lähistöllä oleva Butša on hiekkakankaalle rakennettu pikkukaupunki, jossa männyt kasvavat nopeasti kurottelemaan taivasta. Kaupunki yhdistyi pitkään hyvään elämään, ensin pääkaupunkilaisten huvilakaupunkina, sitten lasten kesäleiripaikkana ja lopulta Kiovan houkuttelevimpana satelliittikaupunkina.

Alkuperäisasukkaiden pienten talojen rinnalle mäntyjen keskelle nousi Kiovan keskiluokalle uusia kerrostalokomplekseja, joiden eleetön arkkitehtuuri kuvasi osaltaan ukrainalaisten henkisestä siirtymisestä kohti länttä. Kiovaan johtavan tien varteen avattiin McDonald’s.

Sodan jälkiä näkyy Butšan kerrostaloissa.

Idylli hajosi helmikuun lopulla, kun Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan. Venäläisjoukot etenivät nopeasti Butšaan pyrkiessään kohti Kiovaa. Ukrainan armeija sai iskettyä aluksi venäläisiä vastaan ja tuhottua venäläisten kolonnan, mutta pian Venäjä sai miehitettyä koko Butšan.

Tykki- ja kranaattituli oli tässä vaiheessa jo tuhonnut ja vahingoittanut monia rakennuksia, mutta nyt venäläiset joukot jäivät Butšaan ja aloittivat noin kuukauden kestäneen terrorin. Se tarkoitti butšalaisille kuolemaa, tuhoa, kidutusta, raiskauksia ja ryöstelyä. Kun venäläiset maaliskuun lopulla vetäytyivät Kiovan ympäristöstä siirtääkseen joukkojaan itään, Butšasta tuli ensimmäisenä vapautuneena paikkana Venäjän sotarikosten synonyymi.

Sen jälkeen kukaan ei ole enää ajatellut Butšaa Kiovan Tapiolana. Se yhdistetään nykyisin sellaisiin paikkakuntiin kuin My Lai tai Srebrenica, Aleppo tai Groznyi.

Niinpä koko Butša on nyt rikospaikka, jossa ukrainalaiset tutkijat työskentelevät kansainvälisten asiantuntijoiden kanssa selvittääkseen venäläisten siviileihin kohdistamia rikoksia. Keskiviikkona kaupungissa vieraili myös Kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjä Karim Khan.

”Tulimme tänne, koska uskomme, että täällä on suoritettu oikeusistuimen tuomiovaltaan kuuluvia rikoksia”, Khan sanoi.

Näkyvin tutkinta kohdistuu surmiin ja nyt kirkon pihaan. Miehityksen aikana venäläissotilaat tappoivat satoja butšalaisia. Osan he ampuivat teloitustyyliin kellareihin ja kaduille, osan summittaisesti ohi ajaessaan kuin huvikseen. Venäläiset ampuivat myös perheitä näiden yrittäessä paeta autolla.

Pitkään ruumiit jätettiin vain paikalleen, sillä venäläiset eivät antaneet paikallisten koskea niihin saati haudata vaikka kulkukoiratkin olivat joidenkin ruumiiden kimpussa. Lopulta butšalaiset saivat miehittäjät vakuutettua, että kaduilla makaavista vainajista on näillekin terveyshaittaa.

Joukkohaudan paikaksi valittiin Andreas Ensinkutsutun kirkon piha, sillä siellä oli tilaa. Ennen hyökkäystä suunniteltua piharemonttia ei vielä ollut aloitettu, vaikka kymmenet lavalliset laattoja oli jo toimitettu. Vapaaehtoiset kantoivat isoon hautaan ihmisiä useassa erässä usean viikon aikana.

Tutkijat työskentelevät avoimien joukkohautojen äärellä Andreas Ensinkutsutun kirkon edustalla.

Kirkon pihalle oli tuotu ennen sodan alkua lavoittain betonilaattoja piharemonttia varten. Nyt sotilaat tutkivat laattalavojen välejä miinojen varalta.

Nyt haudan vieressä on valkoinen kulmikas teltta, jonka Ukrainaan avuksi tulleet Ranskan santarmilaitoksen tutkijat ovat pystyttäneet. Teltassa vainajille tehdään ensimmäinen tutkinta, jossa henkilöys yritetään jo selvittää.

Niin käy kuitenkin harvoin. Butšassa jo löydetyistä noin 400:sta vainajista on saatu varmasti tunnistettua vasta alle puolet.

Sen jälkeen ruumiit viedään ruumishuoneelle, jossa useimmille tehdään vielä dna-testit. Tämäkin on hidasta, sillä vainajia pitää kuljettaa kauas. Lähistön ruumishuoneet ovat pieniä – niitä ei tietenkään ole suunniteltu massamurhaa ja joukkotuhontaa ajatellen –, eikä monissa niissä ole vielä sähköä. Isolla alueella paikat ovat sitä paitsi jo täynnä kaduilta ja pihoilta löydettyjä vainajia.

Tunnistustyötä hidastaa myös ruumiiden kunto. Kaikki on ammuttu, joten kallosta saattaa puuttua iso osa. Osa on palanut. Monissa on jälkiä kidutuksesta. Joillakin on kädet sidottuina edestä tai takaa. Toisilla on murtuneita luita, mikä Kravtšenkon mukaan voi myös olla merkki kidutuksesta. Osassa haudoissa on myös ammuttuja lapsia.

Vasta kun vainaja on tunnistettu, omaiset voivat järjestää hautajaiset ja Andreas Ensinkutsutun kirkon pappi isä Andrei pääsee siunaamaan vainajan.

Joukkohautojen tutkijat pitivät lepotaukoa.

Tutkinta ei keskity vain hautoihin ja vainajiin, eikä tunnistamiseen. Tutkijat yrittävät selvittää, kuka surmattiin missäkin. Se tarkoittaa todistajien etsimistä ja kuulustelemista.

”Tutkimme myös, ketkä sotilaat ampuivat ja kuka antoi käskyn. Sitä kaikkea tutkitaan”, Kravtšenko sanoo.

Kravtšenko on koko aamupäivän puhunut ilmeettömästi lakitermejä vilisevällä kielellä, mutta tässä kohtaa virkakuoreen tulee särö. Hän huokaa ja sanoo venäläisten tappaneen tavallisia ihmisiä ilman syytä.

Tutkinta on hankalaa, oikeastaan lähes mahdotonta työtä. Sitäkään ei tiedetä, saadaanko tekijöitä koskaan vastuuseen, vaikka kaikki todisteet saataisiin kasaan. Tutkijoille se ei kuitenkaan ole mikään syy olla keräämättä todisteita. Ne kerätään kaikki pääsyyttäjänvirastoon.

Useimmat butšalaiset pystyvät esimerkiksi kuvailemaan sotilaita lähinnä näiden etnisyydellä: slaavi, burjaatti, jakuutti, tšetšeeni. Muidenkaan rikosten selvittäminen ei ole helppoa, sillä todistajien lisäksi myös eläviä uhreja pitää etsiä. Monet ovat vielä liian traumatisoituneita ottaakseen itse yhteyttä viranomaisiin.

”Meille on tehty vasta yksi virallinen ilmoitus raiskauksesta”, Kravtšenko antaa esimerkin.

Venäläissotilaat kuitenkin raiskasivat naisia paikoin järjestelmällisesti. Se tiedetään, sillä monet naiset ovat kertoneet asiasta itse toimittajille.

Joukkohautoihin oli haudattu ruumiita mustissa muovisäkeissä.

Butšassa on nyt syvästi traumatisoituneita ihmisiä. Moni on menettänyt kaiken. Koti on tuhoutunut, läheiset kuolleet. Osa ei pysty vieläkään kunnolla puhumaan.

”Miksi? Miksi? Miksi?” eläkeikäinen Ljudmila toistelee puoliksi tuhoutuneen talonsa edustalla lähellä kirkkoa.

Hän ei uskaltautunut viikkoihin ulos, naapuri auttoi takapihan aidan yli. Yhteyttä muualla oleviin lapsiin ei ollut, sillä puhelinyhteydet olivat poikki.

Lapset ja lapsenlapset selvisivät, koska olivat ehtineet lähteä. Moni naapuri ei, Ljudmila sanoo ja alkaa listata. Ihorin venäläiset ampuivat kadunkulmaan, kun tämä oli hakemassa vettä. Tuttu Oleh lähti kotoaan katsomaan tilannetta ammuskelun loputtua, eikä hänestä ole sen jälkeen havaintoa. Naapurirapun lapsiperheen ampuivat, kun nämä yrittivät paeta.

”Poika oli 8, tyttö 6”, Ljudmila sanoo.

Pormestari Anatoli Fedoruk

Jotkut paenneet ovat jo palanneet, pormestari Anatoli Fedoruk sanoo tultuaan Andreas Ensin­kutsutun kirkon pihalle.

”Mutta onhan moni asia kesken.”

Sähköä ei ole, eikä kaasuakaan. Kadut on kuitenkin saatu siivottua tuhoutuneesta sotilaskalustosta, palaneiden venäläisvaunujen täyttämä Rautatienkatukin. Rikkiammutut autot on hinattu pysäköintipaikoille ja vainajat viety pois. Se oli hidasta, sillä jokaisen vainajan kohdalla piti varoa ansoja ja miinoja. Miinoja on edelleen paljon. Kaupungilta kuuluu toistuvasti räjähdyksiä, kun ukrainalaiset pioneerit tuhoavat loppuja miinoja.

Kun vapaaehtoiset ovat kaivaneet kirkon joukkohautaa runsaat kaksi tuntia, kaikki loput vainajat on saatu nostettua ylös. Mustissa jätesäkeissä haudatut ruumiit on kannettu riviin ranskalaisten teltan viereen. Siitä niitä siirretään yksi kerrallaan telttaan.

Kravtšenko tulee vahvistamaan luvun. Haudassa oli yhteensä 74 vainajaa. Se nostaa löydettyjen vainajien määrään 403:een.

Sitten, kaksi viikkoa venäläisten lähdön jälkeen, kauhakuormaaja voi vihdoin peittää Butšan suurimman joukkohaudan. Mutta Butšassa suurinkin hauta on vain yksi hauta. Koko sotarikostutkinta on vasta alkuvaiheessa.

”Palaamme tänne huomenna”, Kravtšenko sanoo.

”Sotarikoksilla ei ole vanhenemisaikaa.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat