Lena Pristynskan naapurin pihaan putosi esine, joka vaikuttaisi olevan Totška U -ohjuksen kantoraketti. Samanlainen putosi Kramatorskin aseman nurmikolle. Yön perhe vietti autotallin maakellarissa.

Venäjä kuristaa Ukrainan Donbasia, mutta se ei antaudu

Kolmannes siviileistä on jäänyt Kramatorskiin ja Slovjanskiin, vaikka viranomaiset ovat kehottaneet lähtemään. Arki on selviytymistä rakettitulen ja elintarvikepulan kanssa.


23.4. 20:32 | Päivitetty 24.4. 8:32

Kramatorsk

Lena Pristynska vie takapihalleen Itä-Ukrainan Slovjanskissa ja osoittaa aidan taakse.

Naapurin vajan on lävistänyt pari metriä pitkä metallirohjake, joka näyttää Totška U -ohjuksen moottorilta.

”Sen vieressä oli vielä aamulla musta laatikko, josta törrötti johtoja. Sotilaat ovat varmaan vieneet sen pois”, Pristynska kertoo.

Edellisenä yönä yhden jälkeen perhe heräsi kovaan räjähdykseen. Pihalla leimusi. He juoksivat nopeasti maakellariin, josta he kuuntelivat räjähdysten ääniä vielä puoli tuntia kunnes uskaltautuivat ylös.

”Silloin näin tuon”, Pristynska sanoo ja osoittaa ohjusta. ”Se sihisi ja pelkäsin, räjähtääkö se vielä.”

HS vieraili perjantaina Itä-Ukrainan Donbasissa alueella, joka pitää Venäjän mukaan ”vapauttaa”.

Slovjansk ja sen naapurikaupunki Kramatorsk sijaitsevat kapealla Ukrainan hallitsemalla alueella, jota vastaan Venäjä nyt hyökkää. Idässä Venäjä on edennyt Kreminnan kaupunkiin. Pohjoisessa sen joukot ovat Harkovan alueen Izjumin kaupungissa. Eteläpuolella sijaitsevat Venäjän hallitsemat separatistialueet.

Lena Pristynskan naapurin vajan on lävistänyt pari metriä pitkä metallirohjake, joka näyttää Totška U -ohjuksen moottorilta.

Lena Pristynska on järkyttynyt ja peloissaan.

Pristynska on tolaltaan. Hän on ollut koko päivän.

”Miksi he ampuvat tavallisia ihmisiä? Zelenskyi ja Putin, olette kaksi aikuista ihmistä. Sopikaa tämä, tai taistelkaa pelloilla eikä täällä ihmisten keskellä. Pelätkää Jumalaa, ja antakaa meille rauha!” hän sanoo.

Perhe muutti entiseen isoäidin omakotitaloon sodan alussa, koska siellä on maakellari. Pristynska astuu maan alle johtavia rappusia ja nostaa esiin peiton.

”Tähän peittoon tarrasin viime yönä, kun en muuta voinut ja huusin, että älkää ampuko. Olemme tuoneet tänne vaippojakin, jos joudumme olemaan täällä pitkään”, hän sanoo ja itkee.

Pihalla seisova Pristynskan 15-vuotias poika Serhi vaikuttaa tyyneltä. Juuri hän kehotti äitiä ja tämän miestä juoksemaan kellariin.

”Sellaisessa tilanteessa on pakko ajatella terveellä järjellä”, hän sanoo.

Vaikka Serhi vaikuttaa ulkoisesti rauhalliselta, hän sanoo, ettei tiedä, miten sota häneen vaikuttaa.

”Psyyke ei välttämättä kestä, vaikkei sitä itse ymmärrä.”

Hän haluaisikin lähteä Slovjanskista turvaan, mutta äiti haluaa pysyä kotona.

”En voi jättää äitiäni. Jos on pakko, kuolemme yhdessä.”

Lena Prystinskan taimia itämässä kevätistutuksia varten.

Vuonna 2014 juuri Slovjansk ja Kramatorsk olivat alueita, joista Venäjän masinoima separatistiliike alkoi. Venäläisen tiedustelu-upseeri Sergei Girkinin johtamat joukot valtasivat huhtikuussa alueen hallinto­rakennukset. Kuitenkin Ukrainan joukot saivat alueen takaisin haltuunsa heinäkuussa samana vuonna.

Pristynska myöntää itsekin kannattaneensa tuolloin kansanäänestystä alueen asemasta. Hänen äitinsä on venäläinen, eikä hän pysty vihaamaan venäläisiä.

Serhi-poika on ukrainalaismielisempi. Hänen potkunyrkkeily­valmentajansakin lähti puolustamaan maata.

”Uskon, että meikäläiset voittavat. Tuo niin sanottu maailman toiseksi mahtavin armeija ei vakuuta”, hän irvailee Venäjää.

Lenan poika Serhi Horbatšov haluaisi jo lähteä pakoon.

Lena Pristynska miettii, miksi ohjus tippui juuri tänne. Hänen mukaansa Ukrainan sotilaita on ollut läheisissä kouluissa numero 11 ja 19. HS:n vieraillessa koulut näyttävät tyhjiltä eikä niiden pihoilla ole ajoneuvoja.

Esimerkiksi Washington Post on raportoinut siitä, että Ukrainan tapa sijoittaa joukkoja ja aseita asutuskeskuksiin on tehnyt niistä kohteita.

Taistelukärkensä sisällön Pristynskan pihalle lentänyt ohjus oli laskenut muutama sata metriä koilliseen päin. Suunnasta voisi päätellä sen lentäneen tänne Venäjän hallitsemalta alueelta.

On myös mahdollista, että Ukrainan ilmatorjunta ampui ohjuksen alas.

Onneksi se ei vaatinut yhtään uhria.

Školnaja-kadun kerrostalon pihassa 85-vuotias Ljudmyla Daradan kertoo heränneensä siihen, kun makuuhuoneen ikkunat tulivat sisään.

”Tietenkin pelkäsin. Liimauduin sänkyyni. Sitten menin kellariin”, hän sanoo.

Daradan oli kuusivuotias, kun saksalaiset miehittivät Ukrainan.

”Silloin oli helpompaa. Saksalaiset antoivat karkkia ja pipareita. Sotaa käytiin kivääreillä, tai pommitettiin lentokoneesta. Ei ollut näitä raketteja ja ohjuksia”, hän vertaa.

Asuintalo ilmeisesti kohteena olleen koulun vieressä vaurioitui iskussa lievästi. Asukkaat siivosivat jälkiä ja muovittivat ikkunat perjantaina 22.4. Ljudmyla Daradanin (seisoo ovella) asunnon ikkunat särkyivät myös.

Rikkoutunutta ikkunalasia kukkapenkissä.

Serhi Ljudvinenkon asunnossa ikkuna särkyivät myös.

Päivän aikana Slovjanskissa ja Kramatorskissa kuuluu usean kerran kaukaista jysähtelyä. Ilmahälytyksiä on tuon tuosta. Venäläiset maajoukot ovat lähimmillään luoteessa noin 30 kilometrin päässä.

Slovjanskista 20 kilometriä koilliseen sijaitseva Lymanin kaupunki on seuraavana vaaranvyöhykkeessä.

Siellä raketteja sataa taivaalta tiuhaan. Edellisenä yönä venäläiset ampuivat Lymanin sairaalaan, joka paloi. Sairaala oli onneksi tyhjennetty.

Venäläisten uskotaan pyrkivän seuraavaksi etenemään valtaamastaan Kreminnasta juuri länteen Lymaniin.

Pohjoisen Izjumista venäläiset taas ovat yrittäneet edetä lounaaseen katkaistakseen Slovjanskin ja Kramatorskin ratayhteyden. Toistaiseksi he eivät ole onnistuneet. Etelässä joukot on yhä sidottuna Mariupoliin.

Kramatorskin kaupunki nousi kansainvälisiin otsikoihin kaksi viikkoa sitten, kun Totška U -ohjuksen iskeytyminen sen asema-aukiolle surmasi 59 evakuointijunaa odottanutta siviiliä.

Iskua voi pitää sotarikoksena. Ukraina syyttää siitä Venäjää, mutta ohjuksen alkuperää ei ole pystytty aukottomasti osoittamaan.

Asemalla on nyt iskussa kuolleiden ja haavoittuneiden tavaroita odottamassa, että joku noutaisi ne. Kasseissa näkyy vaatteita ja lasten leluja. Suurin osa kuolleista oli naisia ja lapsia.

Yksi ensimmäisiä tapahtumapaikalle ehtineitä oli Kramatorskin kaupunginjohtaja Oleksandr Hontšarenko.

Pormestari Oleksandr Hontšarenko.

”Sitä kauheutta on vaikea sanoin kuvailla. Siellä makasi ruumiita, irti repeytyneitä käsiä ja jalkoja, verta lainehti, kaikki vielä savusi. Laiturilla oli pikkupoika ilman päätä. Pelkäsin todella, että tulee vielä toinen isku ja tappaa loputkin”, hän muistelee Kramatorskin kaupungintalon kellarissa, jonne paikallishallinto on siirtynyt toimimaan.

Ohjus räjähti aseman edustalla. Jos se olisi osunut laitureille, uhreja olisi ollut moninkertaisesti, sillä siellä oli 3 000 ihmistä odottamassa junaa.

”On vaikea selittää, miksi he iskivät asemalle. Siellä ei ollut sotilaita. Ehkä he halusivat lietsoa paniikkia? Mutta evakuointikin oli jo päättymässä parin päivän sisällä”, kaupunginjohtaja miettii.

Kramatorskin asema, jonne osui Totška-U-ohjus tappaen noin 60 siviiliä. Iskussa kuoli myös lapsia, joiden muistoksi on tuotu kukkia ja leluja.

Donbasin hyökkäyksen alla Ukrainan viranomaiset ovat järjestäneet alueelta päivittäisiä evakuointikuljetuksia ja kehottaneet ihmisiä poistumaan.

Tavoitteena on estää Mariupolin tragedian toistuminen.

Hontšarenkon mukaan Kramatorskin 215 000 asukkaasta on jäljellä noin 45 000. Näin hallinto on päätellyt jätemääristä.

”Piirityksen varalle olemme varastoineet elintarvikkeita, lääkkeitä ja vettä. Jätteitä varten on kaivettu kuopat. Sairaala on valmistautunut työskentelemään kellarissa”, hän kertoo.

Venäläisten tuloon hän ei silti usko.

”Maata pitkin heillä ei ole mahdollisuuksia. He pystyvät vain tulittamaan meitä ilmasta.”

Kaupunginjohtajan mukaan myös asukkaiden puolustustahto on nykyään luja.

”Jos vuoden 2014 tapahtumien aikaan venäjänmielisiä oli täällä kolmasosa, niin nyt heitä on ehkä viisi prosenttia.”

Kramatorskin kaupungintalo. Takapuolen sisäänkäynti on suojattu hiekkasäkein ja talon seinää vasten on pinottu polttopuita.

Venäjä on iskenyt Kramatorskissa myös paikkakunnan kahteen tärkeään koneen­rakennus­tehtaaseen, vaikka niissä ei valmisteta puolustus­tarvikkeita.

Toinen tehtaista on EMSS, jonka piti valmistaa Pyhäjoen ydinvoimalaan tuleva paineastia. Nyt tehdas seisoo, ja sen 2 000 työntekijää on lomautettu.

Kaupunginjohtaja Hontšarenko tuntee tehtaan hyvin, sillä hän työskenteli siellä 20 vuotta muun muassa myyntijohtajana.

”Kauppasuhteet Venäjälle ovat poikki. Tehdas ei enää valmista paineastiaa Suomeen, eikä voimalaa voi rakentaa ilman sitä. Venäjällä on yksi vastaava tehdas, Ižoran tehdas Pietarissa, mutta heillä ei ole samanlaista teknologiaa.”

Energomashspetsstalin terästehdas valittiin toimittamaan Hanhikiven ydinvoimalaan painekattila, mutta nyt tehdas on kiinni, johtuen siihen kohdistuneista iskuista.

Suurin osa Kramatorskin kaupoista on kiinni, samoin apteekit.

Jos pankkiautomaatista saa rahaa, sille ilmaantuu heti jono. Polttoainetta on tarjolla vain harvoin, ja sitä voi joutua jonottamaan tuntikaupalla. Moni liikkuu polkupyörällä.

Suurin osa kaupunkiin jääneistä on vanhempaa väkeä.

Kadunkulmissa näkyy pitkiä jonoja ihmisiä, jotka tulleet noutamaan humanitaarista apua.

”Sairastan glaukoomaa, mutta lääkkeitä ei ole saatavilla. Kerran sain niitä terveyskeskuksesta, mutta ohjeet olivat portugaliksi. Nyt minulle lähetettiin lääkkeitä Dnipron helluntaikirkosta”, ruokaa jonottava eläkeläinen Valentyna kertoo.

Ihmiset jonottavat avustustarvikkeita Kramatorskin keskustassa. Valentyna jonotti muiden mukana.

Kaupunkiin jääneet eivät halua lähteä – ennen kuin tilanne äityy pahemmaksi. Täällä ei sentään vielä asuta pommisuojissa, kuten vaikka Donbasin rintamalinjan Avdiivkassa.

”Minne me menisimme ja kuka meitä siellä odottaisi? Kaikki rahat menisivät asunnon vuokraan. Meidän kotimme on täällä”, kertoo pienessä juomakioskissa asioinut mies.

Kaupungin ulkopuolella pellot on kylvetty. Niille pystytetyt tuulimyllyt jauhavat yhä sähköä.

Maanteillä ajaa harvakseltaan sotilaita kuljettavia kuorma-autoja ja armeijalle polttoainetta vieviä säiliöautoja. Pientareita on miinoitettu.

Ukrainalaiset ovat paikoin miinoittaneet teiden varsia.

Paluumatkalla HS pysähtyy Dobropilljassa, johon on aamupäivällä tehty ohjusisku.

Hallintotalon katto on romahtanut. Ohjus on tullut läpi myös välikatosta rojahtaen talon alakertaan.

Paikkaa vartioiva nuori aluepuolustusjoukkojen sotilas Artjom Puškarjov kertoo tunnistaneensa sen H-35-ohjukseksi. Se pudotettiin tänne ilmasta.

”Olen ylpeä, että he ovat käyttäneet satojentuhansien arvoisen täsmäohjuksen meitä varten”, hän vitsailee.

Artjom Puškarjov (oik.) ja Andri Šalja poseeraavat vaurioituneen rakennuksen edessä.

Dobropillyan kaupunkiin osui ohjus vanhaan hallintorakennukseen, joka on paikalliskaartin käytössä. Iskussa ei tullut henkilövahinkoja.

Ohjus tuli katon ja toisen kerroksen lattian läpi. Jäljelle jäi romua ja ohjuksen moottori.

Hallintotalo on ollut paikallisten aluepuolustusjoukkojen käytössä. Puškarjovin mukaan talossa oli 20 sotilasta.

He olivat kuitenkin rakennuksen päädyissä, eivätkä loukkaantuneet. Osittain romahtaneella kuistilla seisonut Maksym Poležaka näyttää päälakeensa tullutta haavaa.

Kaikki sotilaat ovat paikallisia kaivosmiehiä. Heidän mukaansa raketin tippuminen heidän päällensä ei ollut sattumaa.

”Täällä on yhä niitä, jotka kaipaavat venäläistä maailmaa. He välittävät tietoa siitä, minne pitää iskeä”, Puškarjov sanoo.

Jos venäläiset tulisivat tänne, miehet kertovat ottavansa heidät vastaan rynnäkkökiväärein.

Maksym Poležaka istui ohjuksen iskiessä talon kuistilla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat