Zelenskyin ja Putinin roolit ovat vaihtuneet, ja Venäjä on muuttumassa suureksi Pohjois-Koreaksi

Kaksi kuukautta täyttävässä suurhyökkäyksessä Ukrainaan kaikki näyttää menneen pieleen. Putinin ydinaseiden kalisteluille on kaksi kilpailevaa teoriaa, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Pekka Mykkänen.

Venäjä kertoi keskiviikkona tehneensä onnistuneen kokeen mannertenvälisellä Sarmat-ohjuksella, joka tunnetaan länsimaissa lempinimellä ”Saatana II”.

22.4. 13:54 | Päivitetty 22.4. 14:42

Pekka Mykkänen.

Sunnuntaina on kulunut kaksi kuukautta siitä, kun Venäjä käynnisti suurhyökkäyksen Ukrainaan. Se on ollut sotilaallisesti surkea näytös, jonka joku vääräleuka tiivisti näin: ”Lyhyessä ajassa Venäjän armeija muuttui maailman toiseksi parhaasta armeijasta toiseksi parhaaksi armeijaksi Ukrainassa.”

Venäläissotilaita on kuollut ilmeisesti enemmän kuin neuvostosotilaita kuoli Afganistanin sodassa 1979–1989. Kenraaleita on kaatunut enemmän kuin koskaan sitten toisen maailmansodan.

Pääkaupungin Kiovan valtaaminen epäonnistui. Mustanmeren ylpeys, venäläinen ohjusristeilijä Moskva tuhoutui. Kauan odotettu ja käynnissä oleva suurhyökkäys itärintamalla ei ole tuonut pikavoittoa.

Venäjän piti saada sotilasliitto Nato lopettamaan laajenemisensa, mutta nyt sinne ovat matkalla Suomi ja ehkä Ruotsikin. Ukraina piti alistaa nukkevaltioksi, mutta maa on yhtenäisempi kuin koskaan.

Vladimir Putin torstaina tv-kameroiden taltioimassa tapaamisessaan puolustusministeri Sergei Šoigun kanssa. Putinin mukaan Mariupol oli vapautettu.

Mielikuvien taistelussa Ukraina voitti Venäjän jo sodan ensi päivien aikana. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on maailman palvoma sotasankari, kun taas Venäjää johtava Vladimir Putin on planeetan halveksituin hahmo.

Kahden miehen urat ovat kulkeneet vastakkaiseen suuntaan. Aiemmin Zelenskyi näytteli presidenttiä tv-sarjassa, kunnes hänestä tuli oikea presidentti ja sitten suuri sota-ajan presidentti.

Putin puolestaan nähtiin ennen melko tärkeän valtion ja hyvin suuren sotamahdin johtajana. Nyt rooli on kutistunut: hän esittää merkittävän ja pelottavan suurvallan tärkeää johtajaa.

Se on pelottavaa. Viime päivien aikana on nähty, ettei Putin välitä siitä, mitä hänen sodastaan muualla ajatellaan. Maanantaina hän myönsi kaartin arvonimen prikaatille, jota epäillään sotarikoksista Butšassa. Torstaina hän julisti Mariupolin kaupungin hävittäneet sotilaat sankareiksi.

Epätoivon ilmapiiristä kertoo se, että Putinin piti määritellä Mariupol ”vapautetuksi”, vaikka kaupungissa olevan terästehtaan alueella on vielä ehkä parituhatta ukrainalaissotilasta, jotka eivät ole suostuneet antautumaan.

Kun voittoa ei tule, tarvitaan fantasiavoitto.

Vain keittiöpsykologi voi tietää, miten häviäminen Ukrainassa vaikuttaa Putiniin. Yksi teoria on, että hän on vaarallinen kuin haavoittunut eläin, joka ei enää välitä, miten kaikki päättyy.

Pian hyökkäyksen alettua helmikuussa Putin varoitti muuta maailmaa ilmoittamalla, että Venäjän ydinasejoukot on nostettu korotettuun hälytysvalmiuteen.

Tämän viikon keskiviikkona Putin muistutti kovasti itänaapurinsa Pohjois-Korean johtajaa Kim Jong-unia, kun Venäjä ilmoitti tehneensä onnistuneen kokeen Saatana II -lempinimellä tunnetulla mannertenvälisellä Sarmat-ohjuksella. Hänen mukaansa ohjuskoe ”antaa ajattelemisen aihetta” niille, jotka Venäjää uhkaavat.

Ohjuskoetta voi lukea ainakin kahdella tavalla, kuten amerikkalaisviestimet The New York Times ja CNN-kanava analyyseissään tekivät.

Yksi näkemys on, että Putin on nyt niin eristyksissä muusta maailmasta, että hän on valmis tekoihin, joista puuttuu harkinta ja rationaalisuus.

Toinen tulkinta ohjuskokeesta on, että kyseessä on kotiyleisölle järjestetty esitys, jolla yritetään häivyttää mielistä esimerkiksi Moskva-aluksen uppoaminen ja korostaa, että Venäjän kyky aiheuttaa maailmanlaajuista tuhoa on entistäkin suurempi.

On syytä muistaa, että Venäjä yritti maaliskuussa pelotella ukrainalaisia ja muitakin käyttämällä hypersoonisia ohjuksia, joita on hyvin vaikea torjua. Niillä ei kuitenkaan saatu aikaan mitään sodankulun kannalta oleellista.

Ydinaseiden osalta perusasetelma taas ei ole muuttunut miksikään. Korotettu hälytysvalmius tai ohjuskoe ei poista sitä tosiasiaa, että Venäjä ja Yhdysvallat ovat vuosikymmenien ajan olleet jatkuvassa valmiudessa toistensa tuhoamiseen.

Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un valvoi maaliskuussa ohjuskoetta. Pohjois-Korean uutistoimisto KCNA kertoi, että kyseessä oli mannertenvälinen ohjus. Kim luonnehti ohjuskoetta ”korvaamattoman arvokkaaksi voitoksi Korean kansalle”.

Pohjois-Korean kohdalla ydinaseohjelma, toistuvat ohjuskokeet ja vahvana pidetyt perinteiset asevoimat ovat taanneet sen, ettei Yhdysvallat ole pitänyt järkevänä yrittää ”ratkaista” Korean niemimaan ongelmaa sotilaallisesti. Sellaista harkittiin ihan tosissaan ainakin presidentti Bill Clintonin kaudella 1994 ennen kuin Pohjois-Koreasta tuli ydinasevaltio. Mutta jo silloin laskettiin, että sota olisi uhrauksiltaan liian suuri ja ajatuksesta luovuttiin.

Pohjois-Korea on eristetty ja köyhä, mutta aseet, väkivaltakoneisto ja Kiinan tuki ovat pitäneet Kimin sukudynastian vallassa ja kansan pelossa vuosikymmenestä toiseen. Sikäläisen propagandan mukaan Pohjois-Koreaa suurempaa maata ei olekaan ja jokainen uusi ohjuskoe on suuri voitto vihollisesta.

Maailman onneksi Kimille ja hänen edesmenneelle isälleen Kim Jong-ilille on riittänyt vallassa pysyminen ja kotimainen näytelmä suuruudesta ilman, että he olisivat kuvitelleet voivansa voittaa suurta sotaa Yhdysvaltoja vastaan.

Kim Jong-il olikin aina kiinnostunut teatterista ja elokuvista, jopa siinä määrin, että hän ”kirjoitti” satojen muiden teosten ohella vuonna 1988 oppaan nimeltä ”Draaman taito” ja heti 1989 toisen nimeltä ”Elokuvan taito”. Jälkimmäisessä teoksessa hän pohti taiteen ja elävän elämän leikkauspisteitä näin: "Elämä on taistelua ja taistelu on elämää. Elämä on taiteen edellytys. Ilman elämää ei voi olla taiteellista luovuutta.”

Tuntuu oudolta, miten vaatimattomiksi Putiniin kohdistuvat toiveet ovat parissa kuukaudessa typistyneet. Kunpa hänelle riittäisi se, mikä ydinaseensa ja ohjuksensa saaneille Kimeille on riittänyt: pysyä vallassa ja elossa, ja tyytyä suuruuden vaikutelmaan. Elämä on taiteen edellytys.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat