Emmanuel Macronin jatko­kausi takaa hänelle vahvan aseman EU:ssa – etenkin kun Saksa näyttäytyy epäröijänä

Ranska vetää nyt EU:ta puheenjohtajana. Edessä on päätöksiä pakotteista ja ilmastotoimista.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron osallistui muun muassa Yhdysvaltojen, Japanin ja EU-maiden johtajien väliseen Ukrainan sotaa käsittelevään videopuheluun viime viikon tiistaina Pariisissa.

25.4. 19:20

Bryssel

Brysselin EU-kortteleista kuului sunnuntaina helpotuksen huokaus, kun Emmanuel Macron päihitti Ranskan presidentinvaalien toisella kierroksella vastaehdokkaansa, EU-vastaisen Marine Le Penin.

EU-maiden johtajat eivät peitelleet iloaan onnitellessaan Macronia sosiaalisen median kautta.

Kaikkia heitä ei Ranskan nykyinen EU-linja ehkä täysin miellytä, mutta vaihtoehto olisi ollut EU:n päätöksenteon kriisiytyminen keskellä Euroopassa käytävää sotaa.

Le Penin voitto olisi tarkoittanut, että Ranskan EU-linja olisi muuttunut muun muassa suhtautumisessa Venäjä-pakotteisiin, ilmastoon, maahanmuuttoon ja moniin EU:n perusperiaatteisiin kuten vapaaseen liikkuvuuteen.

Emmanuel Macron on ollut koko kevään näkyvässä roolissa EU:ssa siksi, että Ranska on parhaillaan EU:n puheenjohtajamaa.

Se tarkoittaa näyttävää kokousten isännöintiä – Macron esimerkiksi kutsui EU-johtajat Versailles’n palatsiin – ja arkista vääntöä EU-lainsäädännöstä muiden jäsenmaiden kanssa.

Muun muassa EU:n ilmastolainsäädäntö olisi todennäköisesti joutunut vaikeuksiin, jos valta Ranskassa olisi vaihtunut. Ranskan jäljellä olevan puheenjohtajakauden iso punnerrus on saada jäsenmaiden yhteinen näkemys EU:n ilmastotoimista, esimerkiksi uusiutuvan energian lisäämisestä. Le Pen ajoi kampanjassaan jo nykyistenkin tuulivoimaloiden purkamista.

Macronin kunnianhimona on näkyä ja kuulua myös puheenjohtajakauden jälkeen. Saksa ja Ranska ovat olleet EU:n perinteinen voimakaksikko ja veturi, mutta sota on syönyt Saksan ja liittokansleri Olaf Scholzin vaikutusvaltaa.

Ensi alkuun Scholz näytti johtajuutta, kun hän pysäytti kaasuputki Nord Streamin etenemisen ja lupasi Saksan kasvattavan puolustusmenojaan.

Sittemmin Saksan riippuvuus venäläisestä energiasta on tehnyt siitä Saksa–Ranska-akselin heikomman osapuolen. Ranska on turvannut energiahuoltonsa paremmin luottamalla ydinvoimaan, joten se kestäisi Saksaa paremmin kovatkin pakotteet Venäjää kohtaan. Toistaiseksi jäsenmailla on riittänyt ymmärrystä toistensa heikkoja kohtia kohtaan.

Saksa kuitenkin empii pakotteita jo melkein kiusallisen tuntuisesti, samoin kuin se empii raskasta aseapua Ukrainaan.

Lue lisää: Scholzin arvostelu Saksassa kovenee, mutta liitto­kansleri pelkää panssari­vaunujen toimittamisen Ukrainalle johtavan ydin­sotaan

Macron puolestaan kertoi presidentinvaalikampanjansa viime metreillä, että Ranska on toimittanut Ukrainalle muun muassa panssarintorjuntaohjuksia ja tykistöä ja lisäksi kouluttaa Ranskassa ukrainalaisia sotilaita antamiensa aseiden käyttöön.

Arveluja on myös siitä, että Ranska loppukaudellaan esittäisi EU:lta Ukrainalle suunnattavaa isoa rahoitusohjelmaa, josta Ukrainan jälleenrakennus voisi alkaa.

Macron kävi heti puheenjohtajakauden alussa latelemassa Ranskan teesit EU-parlamentissa ja sanoi tuolloin, ennen Ukrainan sodan alkamista, että EU:n äänen pitäisi kuulua enemmän neuvotteluissa Venäjän kanssa.

Tätä hän alkoi toteuttaa henkilökohtaisesti tapaamalla Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia sekä ennen sotaa että Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Se on tuottanut ikimuistoisia uutiskuvia Putinista ja Macronista pitkän pöydän molemmissa päissä, mutta konkreettiset tulokset ovat jääneet laihoiksi.

Emmanule Macron tapaamassa Vladimir Putinia Moskovassa ennen sotaa 7. helmikuuta.

Vierailut ovat herättäneet Ranskassa ja myös EU:ssa kysymyksiä, onko Macronin taktiikka oikea. Puolan pääministeri Mateusz Morawieckin vertauksen mukaan Hitlerinkään kanssa ei neuvoteltu.

Lue lisää: Ranskan ja Puolan johtajat moittivat kilpaa toisiaan: Macron kutsui Puolan pää­ministeriä ”ääri­oikeisto­laiseksi antisemitistiksi”

Ajatushautomo ECFR:n tutkijan Amandine Drouet’n mielestä Macronin seuraava vierailukohde voisi vuorostaan olla Kiova, jossa useat muut EU-johtajat ovat jo käyneet osoittamassa solidaarisuuttaan Ukrainalle.

Macronin ajatus Euroopan roolin korostamisesta Venäjän suhteen on loogista jatkoa sille, että hän ajaa muutenkin EU:n ”strategista autonomiaa” – että EU ottaisi vahvemman roolin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttajana ja että EU vähentäisi taloudellista riippuvuuttaan muun muassa Kiinasta ja Yhdysvalloista.

Tämän voi tulkita monella tavalla, esimerkiksi halukkuutena tukea omia yrityksiä ja kasvattaa valtioiden roolia talouden ohjaajana. Sitä kaikki EU-maat eivät halua.

Kaikki eivät halunneet EU-maiden yhteistä velkaakaan, mutta sillä nyt parhaillaan elvytetään täyttä häkää eri EU-maissa. Ranska on tässä saanut hyväksi liittolaiseksi Italian, jolle EU-maiden yhdessä ottama velka kelpaisi jatkossakin.

Lue lisää: EU:n isojen maiden voima­tasapaino on muutoksessa, mikä voi tuottaa uusia yllätyksiä Suomelle – Italia ja Ranska sopivat yhteistyöstä

EU:n agendan suhteen Macronilla riittää ideoita, mutta vaalituloksen perusteella ranskalaisäänestäjiä kiinnostavat konkreettisemmat asiat, esimerkiksi yhä kasvavat elämisen kustannukset.

Se on hyvä muistutus kaikille eurooppalaisjohtajille. Le Pen piti näitä teemoja esillä ja sai enemmän ääniä kuin kertaakaan aiemmin. Vaalitaktiikat leviävät yli rajojen eikä ole vaikea arvata, että muiden maiden oikeistopopulistit saivat Ranskan vaaleista paljon inspiraatiota.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat