Metroasemille on muuttanut paljon ihmisiä asumaan, koska siellä he ovat turvassa ohjusiskuilta. Keskusaukion, Maidanin asema. Metrovaunut ovat muuttuneet väliaikaisiksi kodeiksi. Alla Plis kokkaa keittiöpisteellä.

Elämä pysäkillä

Venäjä on ampunut Ukrainan toiseksi suurinta kaupunkia Harkovaa sodan ensimmäisestä päivästä lähtien. Silti jopa miljoona kaupunkiin jäänyttä ihmistä yrittää elää niin normaalia elämää kuin mahdollista.


29.4. 2:00 | Päivitetty 9.5. 0:56

Harkova

Ba-bah!

Jossain jysähtää tykistöammus. Vaikka matkaa on todennäköisesti kilometrejä, tekee heti mieli painua maan alle. Onneksi satutaan olemaan metroaseman sisäänkäynnillä.

Puolentoista miljoonan asukkaan Harkova on Ukrainan toiseksi suurin kaupunki. Vain 40 kilometrin päässä Venäjän rajasta sijaitseva metropoli on joutunut ottamaan sodan iskut vastaan sen ensimmäisestä päivästä lähtien.

Perustuslain aukion metroaseman laiturin molemmin puolin seisoo juna. Ne ovat olleet täällä siitä saakka, kun Harkovan metro pysähtyi sodan alkupäivänä 24. helmikuuta kello 15.

Nyt niiden käyttötarkoitus on toinen kuin yleensä. Niissä asuu ihmisiä.

Vaunusta astuva Artjom Artjumenko on lähdössä ulkoiluttamaan koiraansa. Viime aikoina kaupunkia on pommitettu hieman vähemmän, joten ulkonakin voi käydä.

Artjom Artjumenko kävi ulkoiluttamassa koiransa metrotunnelissa.

Sisarukset Artjom ja Julia Artjumenko junavaunussaan.

Osa ihmisistä asuu metrossa turvallisuuden vuoksi, osa taas siksi, ettei ole enää muuta paikkaa.

Venäläinen raketti tuhosi Artjumenkon asunnon. Koko 13 hengen perhe asuu nyt täällä. Heillä on onneksi käytössään kokonainen vaunu.

Osa perheenjäsenistä nukkuu vaunun penkeillä, vaikka on keskipäivä. Maanalaisessa vuorokaudenajoilla ei ole niin väliä.

Vaunuun on levitelty koko arki saippuapurnukoista paperi-ikoniin. Elämää helpottaa, että tänne on nyt vedetty sähköt.

Toisessa vaunussa Alla Plis kuivattaa pyykkiä kaiteilla. Kuivumiseen voi metron ilmastossa kulua useampi päivä. Vaatteet pestään kylmällä vedellä ämpärissä.

Metrovaunut ovat muuttuneet väliaikaisiksi kodeiksi. Alla Plis esittelee eri vaatteiden kuivumisaikoja, jotka ovat metrotunnelissa pitkiä.

Plis lähti kotoaan sodan ensimmäisen päivän aamuna ja on palannut sinne vain kerran.

”Menin sinne keskellä tykistökeskitystä hakemaan kissojamme, jotka olivat olleet siellä kaksi viikkoa oman onnensa nojassa.”

Plis on ammatiltaan televisiokuvaaja. Sodan aikaan hän on alkanut kuvata videoita kaupungin elämästä someen. Nykyään hän esiintyy niissä kukkahattu päässä, jotta saisi ihmiset hyvälle tuulelle.

Paitsi vaunuissa, ihmisiä asuu myös laitureilla ja käytävillä. Yksi nainen katsoo laiturille asentamaansa taulutelevisiota. Jotkut ovat pystyttäneet metroon teltan, joka antaa yksityisyyttä.

Metrossa on vessa, ja sinne on tehty keittopaikka. Asukkaille tuodaan elintarvikkeita ja lääkkeitä.

Lasten piirroksia ja keittopiste Maidanin asemalla.

Metrovaunut ovat muuttuneet väliaikaisiksi kodeiksi. Laitureilla on myös telttoja.

Perustuslain aukion asema ei ole ainoa laatuaan, vaan ihmisiä asuu kaikkialla Harkovan metrossa.

Historiallisen museon asemalle on tehty luokkahuone pulpetteineen. Aamupäivisin on opetusta, iltapäivisin kerhotoimintaa. Nyt on menossa lasten taidetunti. Kuusivuotias Maryna Rudenko piirtää paperille jäniksiä.

Äiti Svetlana kertoo, että tyttö viihtyy metrossa hyvin.

”Välillä palasimme kotiin ja nukuimme kellarissa, mutta hän ahdistui ja itki haluavansa takaisin metroon.”

Maidanin asema. Aamupäivisin lapsilla on koulua ja iltapäivisin vapaampaa taideharrastelua. Maryna Rudenko, 6v piirtää jäniksiä.

Ba-bah!

Taas jossain jysähtää. Eniten Harkovassa ovat kärsineet pohjoiset lähiöt Saltivka ja Oleksijivka lähellä Venäjän rajaa, mutta iskuja on tehty ympäri kaupunkia.

Nyt yli 20 asteen kohonnut lämmin kevätsää on herättänyt koomaan vajonneen kaupungin eloon. Kaduilla liikkuu ihmisiä, jopa lapsia.

Lakaisuautot puhdistavat katuja. Harkovan maamerkkiä, voiton jumalatarta Nikaa esittävää patsasta paketoidaan turvaan niin, että vain seppelettä pitelevä käsi törröttää suojasäkkien lomasta. Keskellä kaupunkia hulmuaa valtava Ukrainan lippu.

Harkovan Keskusaukiolla sijaitseva itsenäisyyden monumentti "Lentävä Ukraina" on suojattu hiekkasäkeillä, puunrungoilla, laudoilla ja pressuilla. Vain monumentin hahmon seppelettä pitävä käsi pilkistää ulos suojan alta.

Harkova on hurmaava kaupunki, jossa löytyy arkkitehtuurin helmiä art nouveausta neuvostoajan konstruktivismiin ja betonibrutalismiin.

Nyt siellä näkyy tuhoutuneita taloja. Fokstrot-niminen supermarketti on lysähtänyt kasaan. Neuvostoaikainen hallintopalatsi on muuttunut aavemaiseksi raunioksi, ja moni sen lähellä sijaitseva toimisto- ja asuintalo on ammuttu tohjoksi. Yhden romahtaneen asunnon seinältä katselevat riviin asetetut sampoopullot.

Tuhoutunut ostoskeskus Levadan alueella.

Kaksi miestä kantaa rakennusjätettä raunioista. He kertovat urakkansa kestäneen jo kuukauden.

Hallintopalatsin edessä jo yhdeksän vuotta seissyt Euromaidanin mielenosoitusteltta sen sijaan selvisi iskuista.

Ohjusiskussa tuhoutunut hallintorakennus keskustassa.

Kaupungin rauhallisuus on kuitenkin suhteellista. Harkova on yhä tulituksen kohteena joka ikinen päivä.

Tänäänkin iltapäivällä kaupunkiin osuu raketti, joka tappaa kolme ja haavoittaa seitsemää ihmistä. Viranomaiset eivät paljasta iskupaikkaa tuoreeltaan, koska sen pelätään auttavan vihollista korjaamaan suuntausta.

Harkovassa näkyy pitkiä, jopa parinsadan ihmisen jonoja ruoka-avun jakopisteille. Moni on menettänyt toimeentulonsa, ja elää avun varassa. Ne, jotka pystyvät, auttavat muita.

”Me kaikki olemme täällä nykyään vapaaehtoisia. Minustakin tuli sellainen vahingossa, kun aloimme auttaa tuttuja pakoon. Nyt lähetämme autoja ja luotiliivejä rintamalle ja järjestämme kaupunkilaisille konsertteja ja teatteriesityksiä”, sanoo näyttelijä Mihail Ozerov.

Taisija Streltsova ja Viktoria Ruda toimittavat polkupyörällä avustuspaketteja huumeriippuvaisille.

Taisija Streltsova ja Viktorija Ruda ovat vapaaehtoisia, jotka jakavat avustuksia.

”Päätimme jäädä kaupunkiin, koska jonkun täytyy auttaa”, sanoo Streltsova.

Dmytro Tšelotšev taas kuljettaa ruokaa autolla suoraan tarvitsevien koteihin.

Nyt hän on tuonut papuja, teetä ja makaronia Tatjana Jelažkolle ja tämän isälle Mihailo Svatenkolle.

Tetjana Jelazhko sai vapaaehtoisjärjestöltä lahjoituksena ruokatarvikkeita. Ne hän vei isälleen Mihailo Svatenkolle, joka on jo vanha. Tarvikkeet toi Dmytro Tšelotšev.

Tetjana Jelazhkon saamia ruokatarvikkeita.

”Tämä on raskasta aikaa. Olen osittain lomautettuna. Meidän pitää vielä ruokkia kolme koiraa ja kahdeksan kissaa. Onneksi nyt eläinten ruokaa saa taas torilta”, Jelažko sanoo.

Kaupunginjohtaja Ihor Terehov pitää lehdistötilaisuuden maan alla.

Hän on pysynyt Harkovassa sodan ajan. Nyt kertoo tulleensa asfaltoimasta tuhoutunutta katua.

Terehovin mukaan Venäjä käy sotaa kaupungin siviiliväestöä vastaan.

Kuolonuhrien kokonaismäärää hän ei ilmoita, mutta luettelee muita lukuja. Kaupungin 8 000:sta kerrostalosta 2 000 on vaurioitunut tai tuhoutunut. Venäjä on ampunut 70:ää koulua. Se on iskenyt sairaaloihin ja päiväkoteihin.

”Heidän tarkoituksensa on luoda kaupunkiin kaaos, mutta he eivät onnistu.”

Harkovan pormestari Ihor Terehov.

Sodan alkupäivinä kaupungin laitamilla nähtiin venäläisiä maajoukkojakin, mutta Ukraina on saanut häädettyä heidät kauemmaksi.

”He yrittävät hyökkäystä jatkuvasti, mutta turhaan. Heidän piti valloittaa Harkova päivässä ja Kiova kolmessa, mutta meidän armeijamme osaa sotia. Ongelmana ovat kuitenkin taivas ja heidän raskaat aseensa.”

Terehovin mukaan Harkovassa on paikalla miljoona asukasta. Lisäksi kaikki paenneetkin haluaisivat nopeasti takaisin.

Elintärkeistä toiminnoista on pidettävä huolta myös keskellä sotaa.

Roskat on korjattava, jottei hygienia romahda. Harkovalaiset jätekuskitkin ovat tämän sodan sankareita, koska tekevät työtään henkensä kaupalla.

Nyt kaupunki on aloittanut jo valmistautumisen seuraavaan talveen korjaamalla kaukolämpöverkkoa.

”Vihollinen on tuhonnut sitä tarkoituksella, jotta emme selviäisi hengissä.”

Kaupunginjohtaja vannoo, että Harkova rakennetaan entistä ehompana uudestaan. Maailmankuulu brittiarkkitehti Norman Foster on luvannut laatia jälleenrakennussuunnitelman vähän samaan tapaan kuin Lontoossa tehtiin vuonna 1943.

Pienempiäkin aikeita on. ”Heti sodan jälkeen” kaupunginjohtaja aikoo järjestää kilpailun Moskovan kaupunginosan ja Moskovan valtakadun nimeämiseksi uudestaan.

Millainen on Harkovan tulevaisuus Venäjän naapurissa?

”Se riippuu siitä, millainen Venäjä on”, Terehov pohtii.

”Turvallisuudesta ei kuitenkaan tingitä. Meidän pitää luoda samanlainen ilmapuolustuskupoli kuin Israelilla.”

Ihmisiä jonottamassa postiin Slobidskin alueella.

Harja-auto puhdistaa katua keskusaukiolla.

Ba-bah!

Neljältä iltapäivällä Harkovassa jyrisee jälleen.

Siitä huolimatta ihmiset yrittävät elää niin normaalia elämää kuin pystyvät.

Haharininkadun varressa pienkerrostalon edustalla on käynnissä talkoot. Kymmenkunta talon asukasta on tullut kääntämään maata tulevaan kukkapenkkiin.

”Täytyy yrittää tehdä edes jotain hyödyllistä, kun tehtaat seisovat ja useimmat meistä ovat ilman työtä”, sanoo yksi lapionheiluttajista, Serhi Kopylov.

Oleksi Djomin ja heidän kissa.

Talon yhteishenki tuntuu olevan kunnossa. Se on hyvä asia, sillä suurin osa väestä nukkuukin yönsä yhdessä – talon kellarissa.

Kaksi asukasta ei osallistu talkoisiin, mutta heillä on siihen hyväksyttävä syy. Anastasia Bolotnykova ja Ivan Hoha ovat menneet tänään naimisiin. Juhlapäivää he ovat viettäneet kävelyllä.

Nuorenparin hartain toive olisi elää rauhassa, hankkia oma koti ja lapsia.

”Synnyin Luhanskin alueella, ja pakenin sieltä sotaa perheeni kanssa kun olin kymmenen. Nyt sama tapahtuu täällä, ja syynä on taas Venäjä”, Bolotnykova sanoo.

Anastasia Bolotnykova ja Ivan Hoha ovat menneet tänään naimisiin. Juhlapäivää he ovat viettäneet kävelyllä.

Talkoisiin osallistuva Oleksi Djomin kertoo, että talon lähelle on isketty sodan aikana seitsemän kertaa. Hän on nähnyt talon yllä kaartelevan hävittäjän ja yli lentävän ohjuksen, joka iskeytyi 300 metrin päähän.

Djominin seitsemänvuotias poika Kyryl heiluu uutterasti lapion varressa.

Isä kertoo, sodan alussa pojalla oli vaikeaa, kun hän oli kellarin ainut lapsi. Nyt hänellä on siellä kaveri.

Kyryl aloitti ekaluokan syksyllä. Nyt luokkakaverit ovat hajallaan Harkovassa, muualla Ukrainassa ja maailmalla, mutta koulunkäynti jatkuu etätehtävillä.

Vanhaan kouluunsa Kyryl ei kuitenkaan palaa koskaan.

Koulua numero 35 ei nimittäin enää ole. Venäläinen ohjus tuhosi kolmikerroksisen rakennuksen maan tasalle. Vain siipirakennus ja liikuntasalin raunio ovat pystyssä.

Oppilaiden vanhemmat ovat jo tehneet yksimielisen päätöksen: koulu rakennetaan vielä uudestaan.

Ohjusiskun jälkiä Osnovianskin alueen koulussa nro 35. Ilta-aurinko paistaa liikuntasalin ikkunoista, jotka ihmeen kaupalla ovat jääneet ehjiksi toisin kuin sisäpihan puoleiset ikkunat.

Oikaisu 29.4. klo 8:21. Korjattu videon tekstiin, että asukkaat perustavat kukkapenkkiä, eivät perunapenkkiä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat