Iskulause ”1941–1945, me pystymme siihen uudelleen” on Venäjällä suosittu, mutta mihin sillä oikeastaan viitataan?

Vanhojen voitonpäivän koristeiden ja iskulauseiden lomaan on ilmestynyt uusia, kuten: ”Voiton päivä on lähellä”, kirjoittaa pietarilainen toimittaja.

Tarraviesti auton takaikkunassa Pietarissa keväällä 2022.

30.4. 2:00 | Päivitetty 30.4. 6:53

Toukokuun 9. päivä on merkittävä juhlapäivä. Silloin kaikki Venäjällä juhlivat voittoa suuressa sodassa ja osoittavat kunnioitustaan sen miljoonille uhreille.

”Riemua kyyneleet silmissä” on kuuluisin ja osuvin kuvailu tästä päivästä. Se on lainaus tunnetusta Voiton päivä -nimisestä laulusta, jonka jokainen venäläinen osaa ulkoa varhaislapsuudesta saakka.

”Kevät. Voitonpäivä on lähellä”

Esi-isämme puolustivat koko maailmaa ja puhdistivat sen natseista. Tämä on pyhää tietoa, joka säilyy venäläisen mielessä koko hänen elämänsä ajan. Siitä ei ole mitään erimielisyyttä.

Merkittävää kylläkin venäläinen historiankirjoitus käyttää sodasta kahta eri konseptia: toinen maailmansota ja sen merkittävänä osana suuri isänmaallinen sota. Niiden välinen ero opetetaan toki jo alakoulussa, mutta silti moni aikuinen joutuu hämmentävään tilanteeseen yrittäessään selittää tätä eroa. Suuren isänmaallisen sodan päivämäärät ovat 22.6.1941–9.5.1945. Yleisesti ottaen venäläiset kiinnittävät vain vähän huomiota siihen, mitä tapahtui näiden päivämäärien ulkopuolella.

Samaa asennetta on havaittavissa, kun puhutaan muiden maiden rooleista kolmannen valtakunnan kukistamisessa. Toki kaikki tietävät, että Yhdysvallat, Britannia ja Ranska olivat myös voittajien puolella. Yleisen näkemyksen mukaan ne kuitenkin vain avustivat neuvostoliittolaisia sodan loppuvaiheissa, kun kaikki ratkaisut oli jo tehty. Operation Overlord eli Normandian maihinnousu tunnetaan täällä nimellä ”toisen rintaman avaaminen”, ja sen uskotaan vain nopeuttaneen väistämätöntä prosessia.

Tässä maassa ihan jokainen perhe menetti vähintään yhden jäsenensä tuossa sodassa.

Maa, joka maksoi korkeimman hinnan toisessa maailmansodassa, oli todellakin Neuvostoliitto. Yli 20 miljoonaa uhria on käsittämättömän valtava lukema, mutta sekin on vain arvio. Kukaan ei koskaan pysty laskemaan kaatuneiden todellista määrää, mutta tässä maassa ihan jokainen perhe menetti vähintään yhden jäsenensä tuossa sodassa. Ne, jotka menettivät vain yhden, voivat pitää itseään ”onnekkaina”. Ja Berliinin valtiopäivätalon Reichstagin katolle nousi nimenomaan punalippu Hitlerin ajan päättymisen symboliksi.

Kunnianosoitus Saksan valtiopäivätalon valtaukselle toisen maailmansodan loppuvaiheissa kaupunkimaasturin takaikkunassa Pietarissa.

Ei tarvitse olla ammattihistorioitsija tai politiikantutkija ymmärtääkseen, että toisen maailmansodan varjo vaikuttaa liian paljon nykyiseen tilanteeseen. Sanat ”fasisti” ja ”natsi” ovat punainen vaate venäläisille.

Kaikki eivät suinkaan osaa selittää näiden sanojen merkitystä. Mutta jos mielipidejohtaja osoittaa jotakuta ja kutsuu häntä ”natsiksi”, hänen ei tarvitse esittää paljon todisteita – tavallinen venäläinen on jo vihainen. Moni olisi valmis taistelemaan ja kuolemaan natsien tuhoamiseksi aivan samalla tavalla kuin sankarimme tekivät toisessa maailmansodassa.

Kaikki nämä tunteet heijastuvat suoraan venäläiseen ”katutaiteeseen”. Kuviot ja viestit autoissa ovat hyvin suosittu tapa ilmaista henkilökohtaisia ajatuksia ja ideoita, kuten kerroin jo aiemmin.

Nyt on sopiva aika keskustella iskulauseista kiihkeimmästä: Me pystymme siihen uudelleen! Se ei yksinomaan ole vulgaari, myös sen todellinen merkitys on hyvin kyseenalainen. Mihin he aikovat pystyä uudelleen? Kaatuneisiin? Haavoittuneisiin? Nälkiintymisiin?

”Hyvät herrat, mihin te oikein aiotte pystyä uudelleen? Pystyttekö edes kuvittelemaan, millaista oikea sota on?”

Isoäitini pystyi pysyttelemään hengissä Leningradissa kaikki neljä piirityksen vuotta. Hän kuoli 2017. Viimeisiin elinpäiviinsä saakka hän oli haluton puhumaan noista vuosista. Hän suhtautui hyvin ystävällisesti kaikkiin ihmisiin ja kansakuntiin, koska hänen elämänsä ainoa valtava pelko oli uusi sota.

”Sota on painajainen ja pahin asia tällä planeetalla. En halua yhdenkään ihmisen joutuvan kokemaan sitä, minkä me jouduimme kokemaan. Enkä mielelläni edes muistele niitä kammottavia aikoja vaan nautin mieluummin rauhasta.”

Olen varma, ettei isoäitini olisi ikinä pystynyt ymmärtämään ”Me pystymme siihen uudelleen” -iskulauseen lähtökohtaa puhumattakaan siitä, että hän olisi hyväksynyt sen.

Hänen kanssaan samaa mieltä näyttää olevan moskovalainen 33-vuotias mies, joka esitti jo vuonna 2015 suositulla venäläisellä autosivustolla drive2.com kysymyksen: ”Hyvät herrat, mihin te oikein aiotte pystyä uudelleen? Pystyttekö edes kuvittelemaan, millaista oikea sota on? Meidän sotaveteraanimme muistelevat yhä niitä tapahtumia kyynelsilmin. Mistä tässä säälittävässä toiminnassa on kysymys, ja mitä näennäistä isänmaallisuutta tällainen edustaa? Ehdottomasti jokainen maamme kansalainen haluaa rauhaa ja toivoo, että kaikki olisivat elossa ja terveitä. Jotta vanhemmilla olisi poikansa ja tyttärensä ja lapsilla vanhempansa.”

Vanha lava-auto Viipurissa on koristeltu Neuvostoliiton lipulla ja punatähdellä.

Muutama muu esimerkki ”katutaiteesta”. Nämä vaikuttavat pikemminkin hölmöiltä kuin väkivaltaisilta: Berliiniin!” Ja: ”Sotasaalista Berliinistä”.

Ensimmäinen on kopio iskulauseesta, joka oli laajalti esillä Neuvostoliiton sotakalustossa toisen maailmansodan aikana. Nyt siinä on hieman sama klangi kuin Suomessa ”Torille!”-lausahduksessa Leijonien mahtavien jääkiekkovoittojen jälkeen.

Sanat ”Sotasaalista Berliinistä” taas näyttävät näinä päivinä aika oudoilta tarroissa, joita on liimattu vaikkapa Japanissa tai Yhdysvalloissa valmistettuihin autoihin.

Auton merkki on eteläkorealainen, viesti konepellissä venäläinen.

Tämän aihepiirin tarrat olivat melko suosittuja Venäjällä jo kauan ennen Ukrainaa vastaan käytävän sodan alkua. Nyt autoissa näkyy paljon tuoreita tarroja, mutta on vaikea sanoa, ovatko ne tapa osoittaa tukea Z-joukoille vai liittyvätkö ne tavanomaiseen auton ehostukseen voitonpäivän kynnyksellä.

Hallinnon kaupungille pystyttämät valtavat julisteet eivät ilmeisesti kuitenkaan liity yksinomaan menneisyyteen. Muiden paikkojen tavoin myös Pietari koristellaan värikkäästi ennen toukokuun 9. päivää, mutta koskaan ennen ei ole nähty sellaisia iskulauseita kuin ”Voiton päivä on lähellä”. Ideana ei epäilemättä ole korostaa pelkästään suuren juhlapäivän lähestymistä vaan myös ruokkia odotuksia lyhyen ajan päässä häämöttävästä voitosta Ukrainassa.

”Sinua suojellaan.”

Muutamassa sekunnissa kuva isossa, digitaalisessa mainostaulussa Pietarin pohjoisosassa vaihtuu toiseen, jossa jämerä, sotilasunivormuun pukeutunut mies halaa Venäjän lippua kantavaa pikkutyttöä. ”Sinua suojellaan” lukee mainoksen tekstissä. Se on visuaalista jatkumoa idealle, jonka mukaan Venäjä suojelee itseään Ukrainassa.

Voidaanko esille nostaa myös kuvia niistä sotilaista, jotka ovat kaatuneet äskettäin Ukrainassa?

Toinen vasta tällä vuosisadalla alkanut voitonpäivän traditio on hyvin tunteikas ja sydäntä särkevä. Idea niin kutsutusta ”kuolemattomasta rykmentistä” syntyi tavallisten kansalaisten aloitteena Tomskissa vuonna 2012 ja levisi myöhemmin valtion valvonnassa kaikkialle Venäjälle. Näissä tapahtumissa venäläiset marssivat suureen isänmaalliseen sotaan osallistuneiden omaistensa kuvien kanssa. Jopa Suomessa on tehty useita yrityksiä tällaisen tapahtuman järjestämiseksi. Niistä kerrotaan esimerkiksi täällä, täällä ja täällä.

Pääkysymys tänään on, voidaanko ”Kuolematon rykmentti 2022” -kulkueissa esitellä vain toisen maailmansodan veteraaneja vai voidaanko esille nostaa myös kuvia niistä sotilaista, jotka ovat kaatuneet äskettäin Ukrainassa.

Liikkeen tiedottaja kommentoi asiaa Fontanka-sivustolle: ”Totta kai keskitymme pääasiassa suuren isänmaallisen sodan sankareihin. Ymmärrämme kuitenkin, että vuodesta 1945 on kulunut paljon aikaa ja on ollut myös muita sotilaallisia konflikteja. Jos Afganistanissa, Tšetšeniassa tai juuri nyt surmansa saaneiden sankareiden perheenjäsenet haluavat osoittaa kunnioitustaan, he saavat ottaa mukaan sankarinsa kuvan ja liittyä marssille. Kukaan ei sano heille poikkipuolista sanaa, koska myös heidän omaisensa on sankari, joka kuoli maamme puolesta.”

Nykyisellä sodalla Ukrainassa ei ole mitään tekemistä neuvostokansalaisten epäilemättä merkittävien saavutusten kanssa vuosina 1941–1945. Sen osoittaa kysymys, joka on esitetty kommenttina uutiseen, joka kertoo venäläisten iskun Harkovassa tappaneen 96-vuotiaan miehen, joka oli selvinnyt elossa keskitysleiriltä:

”Entä voisinko kantaa sellaisen toisen maailmansodan sankarin kuvaa, jonka nykyiset vapauttajat surmasivat?”

Yksi kysymys, joka kertoo kaiken. Ei mitään lisättävää.

Kirjeitä Venäjältä -sarjassa Helsingin Sanomiin kirjoittaa Pietarista toimittaja Mihail ja Moskovasta kulttuurialan ammattilainen Jan. Heidän oikeita nimiään ei julkaista turvallisuussyistä. Työ riippumattomana journalistina on tekijöille Venäjällä nyt uhka, joka voi johtaa pidätykseen tai vankeuteen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat