Valentina Myronjak pakeni Odessasta Transnistrian rajalle – Ukrainasta tulleille huudellaan Moldovassa, eikä sinne huvita jäädä

Moldovassa moni tukee Ukrainaa, mutta pakolaisille ja Ukrainan tukijoille myös huudellaan karkeuksia. Israelilainen avustusjärjestö varautuu auttamaan, jos Transnistrian asukkaiden täytyy paeta.

Valentina Myronjak pakeni Ukrainasta ja päätyi ”ei-kenenkään-maalle” Transnistrian ja Moldovan rajojen mutkaan. Huoli tulevaisuudesta on raskas ja hänellä on perhettä edelleen Odessassa.

4.5. 2:00 | Päivitetty 4.5. 7:35

Doroțcaia/Chișinău

Valentina Myronjak purskahtaa itkuun. Mihin minä voisin mennä, hän kysyy ja pitelee kättä sydämellään.

Myronjak, 72, tuli Moldovaan maaliskuun alussa Ukrainan Odessasta, runsaan 150 kilometrin päästä. Huoli painaa, sillä Venäjä jatkaa hyökkäystään ja maailma odottaa, etenevätkö joukot Etelä-Ukrainan Odessaan.

Myronjakin ja hänen tyttärenpoikansa Anatolin, 7, erottaa vanhasta kotikaupungistaan vain Transnistria.

Moldovan ja Ukrainan rajalla sijaitseva Transnistria on Venäjän tukema itsehallintoalue, jota Moldova pitää omanaan. Venäjä on sijoittanut sinne 1 000–1 500 sotilasta ”rauhanturvaajiksi”. Alueella on myös muita Venäjän sotilaita sekä iso asevarasto.

Viime viikolla noin puolen miljoonan asukaan Transnistriassa tapahtui outoja: sisäisen turvallisuuden ministeriöön ammuttiin singolla, voimakkaita radio­lähetys­antenneja kaadettiin, viranomaiset väittivät, että Ukrainasta tuli lennokkeja pörräämään valtavan asevaraston lähellä.

Raja, jota vartioivat sekä moldovalaiset, transnistrialaiset että Transnistriaan sijoitetut venäläiset ”rauhanturvaajat”, kulkee monin paikoin Dnestrjoen myötäisesti. Mutta ei aivan kokonaan: Doroțcaian kylä jää joenmutkaan.

Doroțcaiaan kulkevalla tiellä on tarkastuspisteitä ja tarkastuspisteillä sotilaita, joiden hihoissa on Venäjän liput. Panssariajoneuvot on peitetty pressuilla.

Doroțcaian kylästä taisteltiin ankarasti vuonna 1992, kun Moldova ja Venäjä ajautuivat sotaan Transnistrian alueesta. Doroțcaian halusivat tuolloin molemmat osapuolet.

Vuonna 2022 on vaikeaa päätellä, mihin kylä oikein kuuluu.

Ollaan ei-kenenkään-maalla, sanovat Doroțcaian asukkaat.

Doroțcaiassa ovat nyt myös Valentina Myronjak ja tyttärenpoika Anatoli.

”Minulla on kolme lasta, kaksi poikaa ja tytär. Yksi pojistani on jo Saksassa. Tyttäreni on poliisi, eikä pääse siksi lähtemään Ukrainasta. Toinen pojistani on jo 50-vuotias ja kuuro, eikä häntä ole siltikään vapautettu Ukrainan armeijasta”, Myronjak kertoo.

HS ei ole voinut varmistaa kerrottua riippumattomista lähteistä. Myronjak kuitenkin esittelee matkustusasiakirjojaan ja pyytää apua, että saisi selkoa siihen, miten pääsisi jatkamaan matkaa. Siis jos tulisi pakko.

”Lapsille ja nuorille tämä on helpompaa. Minulle ei, olen liian vanha tällaiseen. Minulla on sydänsairaus. Olisi helpompaa, jos vain kuolisin pois.”

Kyyneleet tulevat taas. Viereisessä huoneessa Anatoli leikkii heidät majoittaneen perheen koiran kanssa.

Nela, hänen tyttärensä Viktoria ja tyttärentytär Karolina ovat talon alkuperäiset asukkaat. He tarjoutuivat auttamaan. Yhteisten tuttavien kautta Valentina Myronjak ja Anatoli päätyivät juuri heidän luokseen Doroțcaiaan.

”Tunnen empatiaa ukrainalaisia kohtaan. Muistan hyvin vuoden 1992 sodan. Silloin mekin jouduimme pelkäämään ja piiloutumaan”, Nela kertoo.

Viktoria, Karolina, naapurinrouva Olga ja talon emäntä Nela (oikealla) auttavat Odessasta tulleita Anatolia (edessä keskellä) ja Valentinaa. Perheen koiran nimi on Teddy.

Toukokuun alussa Moldovaan oli paennut YK:n pakolaisjärjestön UNCHR:n mukaan noin 447 000 ukrainalaista Venäjän 24. helmikuuta aloittaman hyökkäyksen jälkeen. Jos oletetaan, että kaikki Moldovaan saapuneet ukrainalaiset jäisivät, neljän miljoonan asukkaan Moldovan väkiluku kasvaisi pakolaisista yli kymmenen prosenttia.

Mutta eivät kaikki jää. Monelle Moldova on kauttakulkumaa. Maatalousvaltainen Moldova on bruttokansantuotteella mitattuna yksi Euroopan köyhimmistä maista.

UNCHR:n mukaan Moldovan kuukausittain pakolaiseksi rekisteröityneelle maksama tuki on 2 200 leuta eli noin 113 euroa. Kaikki eivät kuitenkaan rekisteröidy, hae apua tai asu vastaanotto­keskuksissa. Valtaosa Ukrainasta paenneista on Valentina Myronjakin tapaan kotimajoituksessa. Monella ukrainalaisella on Moldovassa sukulaisia ja ystäviä.

Sosiaalityöntekijät ovat kyllä käyneet tapaamassa myös Myronjakia. He antoivat kipulääkkeitä, saippuaa ja muita perustarpeita. Hän sai sydänsairautensa vuoksi ilmaisen lääkärikäynnin, mutta lääkkeet piti maksaa itse.

Tytär lähettää rahaa, sanoo Myronjak. Ääni sortuu taas, käsi kulkee sydämelle.

Transnistrian jäätynyt konflikti alkoi sulaa jo aiemmin huhtikuussa ennen sinkoiskua ja muita provokaatioina pidettyjä tapahtumia. Venäjän keskisen sotilaspiirin apulaiskomentaja Rustam Minnekajev maalaili julkisesti, että Venäjä asevoimille eteläisen Ukrainan kontrolli olisi ”toinen tie Transnistriaan, jossa on myöskin tullut ilmi todisteita venäjänkielisen väestön sortamisesta”.

Venäläisten julkisiin ulostuloihin on syytä suhtautua varauksella, mutta myös varautuen. Niistä voi olla mahdollista ennakoida, mihin suuntaan Venäjä seuraavaksi katsoo.

Tällä tavoin Transnistria nousi jälleen maailman valokeilaan, ja pian provokaatioita alkoi tapahtua.

Tasan viikko apulaiskomentaja Minnekajevin puheiden jälkeen Benderin rajaylityspisteellä Moldovan ja Transnistrian välillä tulee vastaan israelilainen avustusjärjestö.

Israelin lähetystö on juuri kehottanut kansalaisiaan poistumaan Transnistriasta ja sinne matkustamista pohtivia harkitsemaan reissujaan vakavasti uudelleen. United Hatzalahin nelihenkinen tiimi on paikalla varautumassa tulevaan.

Israelilaisen United Hatzalah -avustusjärjestön jäseniä Moldovan ja Transnistrian rajalla. Vasemmalta Yechiel Gurfein, Andrey Tsirulnocov, Ronen Berger ja Slava Shatskiy.

”Olimme kartoittamassa, onko lähtijöitä. Israelilaisia tai ketään ylipäätään”, kertoo järjestön vapaaehtoinen Yechiel Gurfein puhelimessa myöhemmin.

Israelin suurin ensihoitoon ja lääkinnälliseen apuun keskittynyt vapaaehtoisjärjestö on ollut Moldovassa helmikuun lopusta alkaen.

”Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta, United Hatzalah sai puhelun Moldovan päärabbilta. Täällä on kohta miljoona pakolaista, rabbi sanoi.”

United Hatzalahin ensimmäinen avustustiimi saapui Moldovan ja Ukrainan rajalle 26. helmikuuta. Rajalla järjestö auttoi jonottavia ja palelevia pakolaisia jakamalla lämpimiä vaatteita, ruokaa ja lääkkeitä. He hankkivat ambulanssin, jolla on päästy hoitamaan ihmisiä Ukrainankin puolella.

”Olin auttamassa puolitoista kuukautta putkeen, kävin viikon lomalla kotona ja tulin takaisin. Olen Moldovassa niin pitkään kuin minua vain tarvitaan”, Gurfein sanoo.

Moldovan pääkaupunkiin Chișinăuun perustettiin majoitus- ja ruoanjakelukeskus. Keittiö jakoi Gurfeinin mukaan noin 5 000 ruoka-annosta päivässä. Lisäksi järjestö alkoi pian auttaa pakolaisia Moldovasta eteenpäin.

United Hatzalah -järjestön vapaaehtoinen Yechiel Gurfein auttamassa Ukrainasta pakenevia Moldovan ja Ukrainan rajalla.

Yksi United Hatzalah -järjestön yli 20 avustuslennosta viemässä Ukrainasta saapuneita pakolaisia eteenpäin Moldovasta.

”Olimme ensimmäisiä, jotka saivat luvan kanssa lentää Moldovasta pois, sillä Moldova julisti Venäjän hyökkäyksen käynnistyttyä hätätilan ja sulki lentokentän. Ensimmäisen puolentoista kuukauden aikana järjestimme yli 20 lentoa. Aluksi veimme heitä bussilla Romanian Iașiin, josta he pääsivät lentämään eteenpäin.”

United Hatzalahilla on yhteensä 6 000 vapaaehtoista, joista suurin osa Israelissa. Kuulostaa siltä, että he pystyvät polkaisemaan lyhyessäkin ajassa käyntiin merkittäviä avustusoperaatioita.

Nyt järjestö tekee suunnitelmia ja varautuu, mikäli esimerkiksi Venäjän mahdollinen hyökkäys Odessaan aiheuttaisi ihmisvirtaa alueella. Toistaiseksi ei ole merkkejä pakolaisaallosta pois Transnistriasta.

”Toki me pystymme toimimaan myös nopeasti”, Yechiel Gurfein sanoo.

”Mutta kyllä kaikki toimii aina paremmin, jos pystymme valmistautumaan.”

Lauantaina iltapäivästä ihmisiä kerääntyy Chișinăussa Venäjän lähetystön edustalle. Näin he ovat tehneet joka päivä Venäjän hyökkäyksen alettua. Joukossa on myös Ukrainasta tulleita pakolaisia.

Yksi heistä jakaa Ukrainan Vinnytsjassa sijaitsevan konditorian tekemiä, taidokkaasti koristeltuja keksejä.

Mielenosoituksen toistuvana teemana on pyytää ohiajavia autoja soittamaan torvea, jos he vastustavat sotaa.

Kun Venäjän hyökkäys oli jatkunut viikon, moldovalainen gallup-yhtiö Magenta selvitti moldovalaisten mielialoja. Silloin 51 prosenttia vastaajista oli Ukrainan puolella, neljännes Venäjän puolella.

Osa HS:n jututtamista pakolaisista sanoo, ettei halua jäädä Moldovaan. Venäjän-mielisyys ahdistaa heitä.

Toisaalta myös auttajia on. Magenta-gallupyhtiö selvitti huhtikuun puolivälissä, että pakolaisia auttaneista 500 vastaajasta suurin osa oli antanut ruoka-apua. Sitä oli antanut 36 prosenttia. Muita yleisiä auttamistapoja olivat vaateapu ja kotitarvikkeiden lahjoittaminen.

Iltapäivällä Moldovan Venäjän-lähetystön edessä kuuluu autojen tööttäyksiä ja pyöräilijöiden kellojen soittamista tiheään.

Mutta moldovalainen mielenmaisema on jakautunut, ja ohiajavista autoista huudellaan myös törkeyksiä mielenosoittajille. Venäjää taitamatonkin erottaa erään kuskin karjaisemat kirosanat. Naisia halventavat sanat on suunnattu Ukrainan lippuun kääriytyneelle naiselle.

Mielenosoittajien mukaan vastustajien huutelu on jokapäiväistä.

”Yritämme olla vain kiinnittämättä huomiota niihin. Parempi keskittyä asioihin, jotka tuottavat positiivisia kokemuksia”, järjestäjät sanovat.

Mielenosoitus Ukrainan puolesta kokoontuu Venäjän lähetystön edustalle pääkaupunki Chișinăussa joka päivä. Paikalla päivystävät poliisit laskevat ja valokuvaavat mielenosoittajat – joka päivä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat