Kapkaupungin poliisin jengi- ja huume-erikoisryhmä GDTT partioi kaupungin vaarallisimmilla alueilla.

Maailman vaarallisin partio

Pysäytys, ruumiintarkastus, kotietsintä. HS kiersi huume- ja jengipoliisin mukana alueella, joka on maailman rikostilastoiden kärkeä.


24.6. 2:00 | Päivitetty 24.6. 6:58

Kapkaupunki

Kaksi poliisiautoa kiitää sireenit ulvoen kadulla. Autot pysähtyvät, ja yli kymmenen poliisia hyppää ulos.

Poliiseilla on luotiliivit.

Kadulla on ryhmä nuoria miehiä, joita he lähestyvät. Miehet käsketään aitaa vasten.

Olemme mukana erikoisjoukkojen valvontakierroksella Kapkaupungin Lavender Hillin kaduilla. Lähiö kuuluu Cape Flatsiin, joka taas on yksi Etelä-Afrikan vaarallisimmista alueista. Se on tilastoissa huume-, jengiväkivalta- ja henkirikosten osalta maailman kärkeä.

GDTT vastaa hälytykseen Lavender Hillin alueella.

Poliisi tekee pistoetsinnän ja ruumiintarkastukset saamansa hälytyksen perusteella.

Etsinnässä löytyy pieni määrä huumausaineita ja -välineitä.

GDTT:n erikoisjoukot liikkuvat alueilla, joilla monet muut poliisipartiot eivät uskalla liikkua.

Lavender Hillissä partioi Kapkaupungin poliisin jengi- ja huume-erikoisryhmä GDTT. Osa poliisin peruspartioista ei suostu työskentelemään pahimmilla jengialueilla. Näillä alueilla poliisipartiossa on aina vähintään kaksi ajoneuvoa turvallisuuden takaamiseksi.

Erikoisryhmän tarkoitus on kitkeä ja ehkäistä erityisesti ase- ja huumekauppaa sekä jengirikollisuutta. Niin sanotut pistoetsinnät ovat yleisiä: huumekauppaa tapahtuu jatkuvasti kadunkulmissa, kerrostalojen pihoilla ja erityisesti hämärän laskeuduttua kotien sisällä.

Nyt poliisit takavarikoivat päihteet ja kirjaavat ylös miesten tiedot.

Tällä kertaa ketään ei pidätetä.

GDTT:n päällikkö Sergio Demingo sanoo, että hänen joukkonsa ovat Cape Flatsin alueella päivin ja öin.

Monet paikalliset toivovat lisää poliisin läsnäoloa, jotta esimerkiksi lasten koulumatkat olisivat turvallisemmat.

”Me teemme, mitä voimme”

Karut tilastot luovat myös jonkinlaista toivoa. Kapkaupunki on maailman kymmenenneksi vaarallisin kaupunki henkirikostilastojen perusteella. Tuoreimmat tilastot osoittavat, että kaupungissa tapahtuu yli 66 murhaa 100 000 ihmistä kohden. Viranomaisten mukaan murhat kuitenkin vähenivät vajaat seitsemän prosenttia loppuvuonna 2021 verrattuna vuoden takaiseen.

”Olen tehnyt tätä työtä kaksikymmentä vuotta. Ihmiskohtalot ja asiat, joita näen lähes päivittäin, tekevät surulliseksi ja saavat aikaan voimattomuuden tunteen. Mutta me teemme, mitä voimme”, Sergio Demingo sanoo.

”Mutta kyllä tämä verottaa.”

PoliisiT tarkkailevat kadulla seisoskelevia ja liikkuvia ihmisiä.

Olemme kerrostaloryhmän kupeessa. Yhtäkkiä poliisit juoksevat erään talon toiseksi ylimpään kerrokseen. Juoksemme perässä.

Taloon oli juuri juossut epäilty, joka on korkea-arvoisessa asemassa yhdessä Kapkaupungin jengeistä.

Mies näki poliisit ja syöksyi sisään asuntoonsa.

Erikoisjoukkojen poliisit seuraavat epäiltyä kerrostalojen toiseksi ylimpään kerrokseen.

Astumme sisään kerrostalohuoneistoon, joka näyttää aivan tavalliselta kodilta. Olohuoneen hyllyssä on muovikukkia, koriste-esineitä ja valokuvakehyksiä. Keittiö on siisti. Makuuhuoneiden sängyissä on petivaatteita, vaatteita ja muita tarvikkeita.

Poliisit pyytävät epäiltyä riisumaan kaikki päällysvaatteensa. He tutkivat tämän vaatteiden sopukat ja taskut. Odotamme oven takana ja kuulemme kovistelua ja käskyjä afrikaansin kielellä.

Poliisit etsivät huumausaineita ja aseita talojen rakenteista, kaapistoista ja hyllyistä.

Asunnosta, jossa asuu myös lapsia, löytyy huumepiippuja.

Asukkaan hallusta löytyy huumausaineita, jotka poliisi takavarikoi laboratoriotutkimuksia varten.

Astellessamme alas portaita takaisin erikoisjoukkojen autoon ovensuista ja ikkunoista kurkkii asukkaita. Osa lapsista hymyilee ja vilkuttaa.

Vanhemmat ovat huolissaan lastensa tulevaisuudesta, koska huumejengit rekrytoivat lapsia ja nuoria jengeihin Cape Flatsin alueella.

Suurin osa Cape Flatsin asukkaista kuuluu Etelä-Afrikan värillisiin, joilla on oma etninen identiteettinsä. Etelä-Afrikan värillisiä on lähes neljä miljoonaa, ja väestö periytyy maan alkuperäisasukkaiden koikoiden, kaakkoisaasialaisten orjien, eteläisen Afrikan alueen bantu-väestön ja valkoisten eurooppalaisten jälkeläisistä.

Värillinen väestö asutti aikanaan vehreämpiä alueita lähellä merenrantaa ja Pöytävuoren rinteitä.

Apartheidin myötä heidät siirrettiin Cape Flatsin alangolle.

Vuoden 1950 väestörekisterilaki luokitteli eteläafrikkalaiset neljään etniseen ryhmään, ja vuoden 1950 ryhmäaluelaki määräsi näille erilliset asutusalueet, joiden sisärajojen ylittämiseen vaadittiin lupa.

Vuonna 1953 maan hallitus määräsi ihmiset vielä erillisiin sairaaloihin, yliopistoihin ja muihin julkisiin palveluihin. Saman vuoden bantukoulutuslaki otti käyttöön erilliset koulut.

Ajan myötä useat lisälait rajoittivat kansalaisten liikkumista. Käytännössä afrikkalaiset pidettiin erillään kaupungeista, jolleivät he pystyneet perustelemaan läsnäoloaan työluvalla.

Vaikka alue-erottelu on vähentynyt vuoden 1994 jälkeen, on se käytännössä yhä vahvasti läsnä. Tämän havaitsee pelkästään vierailemalla Kapkaupungin ravintoloissa tai viinitiloilla, joissa valtaosa asiakkaista on yhä ainoastaan valkoisia.

Jennfier de Wee ja Allen May haluaisivat molemmat muuttaa pois Lavender Hillin alueelta.

Jennifer de Wee on asunut Lavender Hillissä parikymmentä vuotta. Hän on pitkään halunnut pois, liiankin pitkään.

Kaksi vuotta sitten pahin tapahtui. De Wee sai puhelun: hänen 20-vuotias poikansa oli saanut osuman jengiammuskelussa. Ambulanssi lähti viemään poikaa sairaalaan, ja De Wee jäi odottamaan puhelua poikansa tilasta.

Ambulanssista soitettiin, että poika oli kuollut.

De Wee ja hänen naapurinsa Allen May katsovat ulkona leikkikentän laidalla leikkiviä lapsia. He toteavat, että jopa pikkulapset ja kouluun kävelevät nuoret joutuvat ammuskeluissa ristituleen.

”Ammuskeluja tapahtuu jopa kahdesti viikossa. Gangsterit ampuvat toisiaan. Täällä ei ole turvallista”, De Wee sanoo.

Lavender Hillin ja muiden Cape Flatsin -alueeseen kuuluvilla alueilla ammuskeluja puhkeaa jopa koulujen ja leikkipuistojen kupeessa.

Allen May on ollut työtön useita vuosia. Hänen vaimonsa on ollut kaupungin asuntojonossa turvallisemmille alueille vuosikymmenen. Mutta jonot ovat pitkät, ja moni on vielä Mayn ja De Ween perheitäkin heikommassa asemassa.

Valtion myöntämät pienet työttömyyskorvaukset riittävät hädin tuskin perusasioiden kattamiseen. Etelä-Afrikan työttömyys on tällä hetkellä maailman korkeimpia, 35,3 prosenttia. Alueella oleva soppakeittiö auttaa saamaan lämpimän aterian päivässä.

”Ei täällä ole hyvä elää. Pidän lapseni sisällä, koska ulkona ei ole turvallista. Lapset haluaisivat kuitenkin olla ulkona, leikkiä ja pitää hauskaa”, May sanoo surullisena.

Lavender Hillin asukkaat kokevat, että hallinto ei ole kiinnostunut siitä, mitä värillisten asuttamilla alueilla tapahtuu.

Apartheidin kaatumisen myötä Etelä-Afrikkaan muodostui myös niin sanottu vähemmistöeliitti, mutta köyhien ja rikkaiden välinen kuilu on vain kasvanut.

Kuilun toisella puolella ovat Lavender Hillin kaltaiset naapurustot. Toisella puolella vauraat alueet ovat vain kivenheiton päässä, kuten Lavender Hillin viereinen Marina da Gama ja Muizenberg.

Marina da Gaman ja Lavender Hillin asukkaat kohtaavat asioidessaan läheisessä Capricornin ostoskeskuksessa. Toisin kuin monet ostoskeskukset, Capricorn sulkee ovensa kello kuusi. Hämärän laskeuduttua ostoskeskus ei ole turvallinen.

Muutaman kilometrin päässä Lavender Hillin asuinalueesta on Muizenbergin ranta ja asuinalue, jossa asukkaat elävät turvallista elämää.

Silloin tällöin Capricornin pihalla seisoo panssarivaunu.

”Marina da Gaman alueella asuu pääasiassa rikkaita valkoisia. Me kuulumme coloured-yhteisöön ja olemme köyhiä”, May sanoo.

”Jengien jäsenillä on runsaasti aseita.”

Vauraan alueen asukkaat elävät yksityisten vartiointiyhtiöiden turvaamissa yhteisöissä, köyhän alueen asukkaat turvautuvat poliisin valvontaan. Asukkaiden mukaan se ei riitä.

Lavender Hillissä murhat ovat yleisiä. Viranomaisten mukaan vuonna 2019 Cape Flatsin alueella tapahtui 900 murhaa, jotka olivat jengiväkivallan seurausta. Tämä tarkoittaa 75 murhaa joka kuukausi. Vertaileva rikosanalyysi vuosien 2017–18 ja 2018–19 välillä osoittaa, että jengien vahvasti hallitsemilla alueilla murhien määrä kasvoi lähes 12 prosenttia.

Viime vuonna Kapkaupunki palkkasi 1 000 uutta poliisia kasvaneen rikollisuuden vuoksi. Osa tilastoista osoittaa nyt suuntaa parempaan. Lavender Hillin asukkaat kuitenkin toteavat, etteivät he ole hyötyneet poliisimäärän kasvusta.

”Tyttäreni koulun kupeessa ammuskeltiin tänä aamuna. Poliisille ilmoitettiin, mutta he eivät tulleet paikalle”, May sanoo.

”Jengien jäsenillä on runsaasti aseita. Heillä on helposti mies- ja aseylivoima jopa poliisia vastaan.”

Poliisin läsnäolo Cape Flatsin alueilla huomataan herkästi. Seuraavana aamuna olemme mukana toisella poliisikierroksella, tällä kertaa LEAP-ryhmän mukana vaarallisella Kraaifonteinin alueella.

LEAP koostuu kaupungin palkkaamista tuhannesta poliisista, jotka kitkevät rikollisuutta erityisesti alueilla, joissa ei ole riittävästi miesvoimaa.

Silloin tällöin poliisit pysäköivät auton ja jatkavat jalan, jotta asukkaat eivät kuule heidän lähestymistään.

Etelä-Afrikassa paikallinen väestö suhtautuu poliisin läsnäoloon ristiriitaisesti. Osa kaipaa lisää poliisin läsnäoloa, toiset eivät luota poliisiin lainkaan.

Kraaifonteinissa meidän ei sallita poistuvan autosta. Syynä on muutamaa päivää aiemmin alueella tapahtunut jengiammuskelu. Ainakin yksi ihminen sai surmansa, ja seuraavana päivänä pidettävien hautajaisten aikaan poliisi ennakoi mahdollisia kostoiskuja.

Jengien nimet ovat numeroita: 26’, 27’ ja 28’.

Poliisi arvioi, että noin kolmannes Kraaifonteinin asukkaista on tavalla tai toisella osallisena jengirikollisuudessa. Täällä ei mielellään puhuta poliisille. Osa pelkää jengien reaktioita.

Kaduilla tapahtuvat etsinnät eivät useinkaan tuota tulosta, mutta kotien sisällä on toisin.

”Huumeita ja laittomia aseita löytyy joka päivä”, yksi LEAP-joukkojen poliiseista sanoo

Poliisit kertovat, että rauhalliselta vaikuttava tilanne voi yhtäkkiä muuttua uhkaavaksi. Heidän täytyy olla jatkuvasti hereillä ja havainnoida, mitä ympärillä tapahtuu.

Auton ikkunasta ohi vilisee vieri vieressä olevia kerrostaloja, piha-alueita ja kadunkulmia, joiden kupeessa on ristejä. Ristit on tuotu paikalle jengiväkivallan uhrien muistoksi.

”Niitä on paljon”, yksi poliiseista sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat