”Kaikki sotilaamme eivät ymmärrä kuolemansa tarpeellisuutta” – Maksim Grebenjuk auttaa venäläisiä sotilaita, jotka kieltäytyvät lähtemästä Ukrainaan

Venäläinen juristi Maksim Grebenjuk irtisanoutui syyttäjänvirastosta ymmärrettyään, ettei voi muuttaa systeemiä sisältäpäin.

Venäjän armeijan sotilaita harjoitteli voitonpäivän paraatia varten Moskovassa viime viikolla.

3.5. 2:00 | Päivitetty 3.5. 8:40

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kestänyt yli kaksi kuukautta. Koko tämän ajan tiedotusvälineissä on ollut uutisia venäläisistä sotilaista, jotka ovat kieltäytyneet palveluksesta, jottei heidän tarvitsisi osallistua sotaan.

Viimeisin tunnettu tapaus sattui huhtikuun alussa, jolloin Pskovskaja Gubernija -julkaisu kertoi 60 sotilaasta, jotka olivat kieltäytyneet lähtemästä sotimaan. Nyt heitä ollaan erottamassa palveluksesta ja uhataan rikossyytteillä.

Muutamaa kymmentä tällaista kieltäytyjää avustaa venäläinen juristi, Sotilasasiavaltuutettu-verkkoyhteisön järjestelmänvalvoja Maksim Grebenjuk. Meduza haastatteli häntä.

Mitä teitte ennen kuin aloitte johtaa Sotilasasiavaltuutettu-verkkojulkaisua?

”Palvelin Pohjoisen laivaston merijalkaväen prikaatissa. Aluksi lääkärinä, ja sitten opiskelin juristiksi etäopiskelijana – erinomaisin arvosanoin – ja kyseisen prikaatin komentaja pestasi minut oikeusasioiden avustajakseen. Aloin avustaa prikaatin päällystöä ja sotilaita. Laadin heidän puolestaan kanteita, kun heidän oikeuksiaan rikottiin.

Sitten minut irtisanottiin, ja siirryin sotilassyyttäjänvirastoon. Siellä palvelin kymmenen vuotta. Tehtäväkseni annettiin sosiaaliala, keskityin enimmäkseen auttamaan sotilaita. Pyrin hyvin herkällä korvalla kuuntelemaan heidän valituksiaan.

Sotilasasiavaltuutettu-verkkojulkaisun perustin, kun toimin vielä sotilassyyttäjän avustajana, mutta aluksi olin anonyymi järjestelmänvalvoja. Neuvoin sotilaita vapaaehtoisena. Irtisanouduin sotilassyyttäjänvirastosta ja suoritin juristin tutkinnon Primorskin piirikunnassa. Nykyään asun perheeni kanssa Moskovassa ja myös työskentelen täällä. Olen erikoistunut sotilasasioihin.”

Miksi irtisanouduitte syyttäjänvirastosta?

”Sotilassyyttäjänviraston pitäisi teoriassa puolustaa sotilaiden oikeuksia, mutta etusijalla sillä on valtion etujen ja sotilasbudjetin puolustaminen. Kun syntyy jotain ristiriitaa valtion etujen ja sotilaan oikeuksien välillä, sotilassyyttäjänvirasto asettuu aina valtion puolelle.

Minä halusin puolustaa nimenomaan sotilaiden oikeuksia, se on minusta paljon kiinnostavampaa. Irtisanouduin vuosi–puolitoista sitten olleiden massaprotestien aikoihin.”

Tarkoitatteko protesteja oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin tueksi?

”Kyllä, tuolloin lopulta ymmärsin, että omassa elämässänikin täytyy tehdä muutoksia. Juristina ja syyttäjänviraston työntekijänä hänen tutkintansa ovat aina olleet minusta hyvin mielenkiintoisia. Dokumentit ja muut todisteet niissä ovat minusta tuntuneet täysin moitteettomilta oikeuskäytännön kannalta. Te ihmettelette, mutta monet entiset kollegani ovat myös samaa mieltä.

Hänen myrkyttämisensä ja pidätyksensä olivat viimeinen pisara. Ymmärsin, etten enää voi työskennellä lainvalvontaelimissä. Ennen tätä ajattelin, että systeemiä voi muuttaa sisältäpäin, jos auttaa ihmisiä. Olin väärässä. Tajusin, että silloin systeemi vain kypsyttää sinut ja heittää pois. Siksi päätin lähteä.”

Miksi nimitätte itseänne sotilasasiavaltuutetuksi?

”Olin hyvin inspiroitunut Vladimir Vorontsovin projektista Poliisiasiavaltuutettu (Police Ombudsman). [Vorontsov ajoi poliisien oikeuksia ja kritisoi aktiivisesti Venäjän sisäministeriötä ennen kuin hänet pidätettiin. Ihmisoikeusjärjestö Memorialin mukaan hän on poliittinen vanki.]

Olen seurannut ja seuraan edelleen projektia tarkasti. Mielestäni Vladimir, kuten Alekseikin [Navalnyi], on mielipidevanki.”

Ettekö pelkää, että teitä vastaan nostetaan rikossyyte työnne vuoksi kuten Vorontsoviakin vastaan?

”Tietenkin pelkään, mutta totuus on sitä kalliimpaa.”

Poliisi ja mielenosoittajat ottivat yhteen Aleksei Navalnyita tukevassa mielenilmauksessa.

Millaisiin ongelmiin sotilaat hakevat teiltä apua nyt?

”Nyt on toimitusongelmia. Julkaisin esimerkiksi jutun siitä, että sotilaille annetaan vanhentuneita muonapakkauksia.

Myös haavoittuneet hakevat apua, taisteluväsymyksestä kärsivät. He ovat saaneet pikkuisen hoitoa, heille on annettu suolaliuosta ja sanottu, että pitää taas lähteä sotimaan. He ovat kieltäytyneet ja pyytäneet ensin saada hoitoa, mutta heille on sanottu: ’Ei, sinä et nyt oikein ymmärrä, isänmaa on vaarassa, jatka palvelusta’. Autan myös heitä, pyrimme oikeusteitse saamaan heille aluksi asianmukaista lääkärinhoitoa.

Niin, olen sitä mieltä, että meidän ei pidä lähettää sinne sotilaita kuolemaan. Se on minun henkilökohtainen mielipiteeni. Mutta juristina puolustan niitäkin sotilaita, jotka ovat totelleet käskyä ja lähteneet sinne.”

Onko paljon sotilaita, jotka hakevat teiltä nyt apua?

”Paljon enemmän kuin aikaisemmin. Joitakin sotilaita on erotettu, koska he ovat kieltäytyneet osallistumasta ’sotilaalliseen erikoisoperaatioon’. Joitakin on uhkailtu rikossyytteillä, joille tässä ei ole minkäänlaisia perusteita. Yhä suurempaa kauhua herättämään mukaan on vedetty myös maanpetturuus ja sotilaskarkuruus.

Sotilaat kirjoittavat ja soittavat minulle kauhistuneina. Kieltäytyjien avunpyynnöt peittävät alleen kaikki muut, niitä on paljon.”

Ovatko varusmiehet, joita on lähetetty Ukrainaan, ottaneet teihin yhteyttä?

”Voi sanoa, että ovat. Kävin juristina Brjanskin alueella. Siellä eräs äiti oli pelästynyt, että hänen poikansa lähetetään nimenomaan Ukrainaan. Heidän yksikkönsä sijaitsee aivan rajalla.

Kävin tapaamassa tätä varusmiestä yhdessä hänen äitinsä kanssa yksikössä ja keskustelin komentajan kanssa armeijan ylipäällikön määräyksestä, jonka mukaan varusmiehet eivät saa osallistua ’erikoisoperaatioon’ Ukrainan alueella. Hän kuunteli minua. Varusmies jäi palvelukseen sotilasyksikkönsä vakinaiseen sijoituspaikkaan.

Jotain voi siis saada aikaiseksi, ja joitakin sotilaita saa vedettyä irti kotimaan lujista kourista.”

Ennen kuin sota alkoi Ukrainassa, ovatko teihin ottaneet yhteyttä esimerkiksi sopimussotilaat, jotka ovat matkustaneet sotimaan Syyriaan?

”Syyriaan liittyen ei ole ollut käytännössä yhtään yhteydenottoa. Siellä ei ole juurikaan ollut sotilaiden oikeuksien rikkomuksia – he saavat kaikki edut, ja heille maksetaan suunnilleen saman verran kuin nyt Ukrainassa.

Paljonko sopimussotilaille nyt maksetaan Ukrainassa?

”Suunnilleen 5 000 – 10 000 ruplaa päivässä (noin 67–134 euroa maanantain kurssin mukaan) [osallistumisesta ’sotilaalliseen erikoisoperaatioon’]. Se maksetaan siis virallisen korvauksen lisäksi.

Sanoitte, että kieltäytyjien yhteydenotot peittävät nyt alleen kaikki muut. Kuinka moni on pyytänyt apua?

”Parhaillaan sellaisia, joiden kanssa olen edes aloittanut kirjeenvaihdon tai puhelinyhteyden, on kymmeniä, lähemmäs sata. Useimmiten jokaisen keskustelukumppanin taustalla on joukko muita sotilaita, joille hän sitten kertoo tiedot keskusteltuaan minun kanssani. Mutta osaan tarkemmin kertoa vasta sitten, kun oikeusistuin ottaa käsiteltäväkseen heidän kanteensa palvelukseen palauttamisesta.”

Mitkä sotilasjoukot yleensä kieltäytyvät lähtemästä Ukrainaan?

”En voi vastata tähän, koska olen Venäjällä enkä halua ’häpäistä’ Venäjän federaation sotavoimia.”

Onko joku päällystön edustaja, joka ei halua osallistua sotaan, hakenut teiltä apua?

”Kyllä, olen avustanut erästä tiedustelukomppanian kapteenia. Enempää en voi sanoa.”

Venäläiset sotilaat odottelivat voitonpäivän harjoitusten alkua Moskovassa huhtikuussa.

Voiko sotilaita ylipäätään haastaa oikeuteen kieltäytymisestä sotaan?

”No, rauhan aikana haastaminen rikosoikeudelliseen vastuuseen käskyn noudattamatta jättämisestä on vähintään ongelmallista. En kuitenkaan voi sanoa, että rikosasiaa ei sinänsä voi nostaa.

Käskyn laiminlyönti on rikos vain, jos siitä aiheutuu seurauksia – materiaalisia sellaisia – tai jos taistelutehtävä keskeytyy. Tämä seuraa rikoslain pykälän 332 ensimmäisestä kohdasta (Käskyn laiminlyönti). Esimerkkinä se, että sotilas oli puolustamassa kasarmia, mutta heitti aseensa pois ja häipyi paikalta, ja kasarmi paloi.

Mutta miten ’vahinko’ määritellään Ukrainan alueella? Se on hyvin vaikeaa. ’Vahinko’ voi esimerkiksi tarkoittaa taistelutehtävän keskeytymistä, jos siitä on aiheutunut uhreja meidän sotilaidemme keskuudessa tai jos strategiset tavoitteet epäonnistuivat. Joka tapauksessa vielä ei ole ollut yhtäkään rikosasiaa. Ja luulen tietäväni, miksi.”

Miksi?

”Koska kaikki se päätyy tiedotusvälineisiin. Jos jonkin tehtävän epäonnistumisesta tehdään rikosasia, se tarkoittaa, että armeijalla ei jokin asia mennyt suunnitelman mukaan.

Jos sotilashenkilöä vastaan tulee vireille rikosjuttu, tälle tulee oikeuden­käynti­lainsäädännön ohjeiden mukaan antaa kopio vireillepanon määräyksestä. Määräyksessä lukee, mikä on se nimenomainen vahinko, jonka henkilö on aiheuttanut sotapalvelun edulle.

Kaikki saavat tietää, että jokin konkreettinen taistelutehtävä on mennyt pieleen. Se, mitä siinä lukee, syö päällystön auktoriteettia, jos asiasta tulee julkinen. Sotilashenkilö voi antaa haastattelun toimittajille ja kertoa paljonkin mielenkiintoista.

Samalla sisäinen vastustus alkaa kasvaa rivisotilaiden keskuudessa, jos heitä vastaan aletaan nostaa rikosjuttuja. Siksi valtio ei toistaiseksi ryhdy siihen. Mutta teen kaikille selväksi, että teoreettisesti se on mahdollista.”

Monet venäläiset sotavangit ovat sanoneet, että 24. helmikuuta heille sanottiin, että he menevät sotaharjoitukseen ja sitten annettiin käsky osallistua ”sotilaalliseen operaatioon”. Onko se totta? Ovatko he ottaneet teihin yhteyttä?

”Kyllä, ilman muuta. Heidän asiassaan valmistelen parhaillaan kannetta. Heille sanottiin, että kyseessä on vain sotaharjoitus. Mutta se osoittautuikin ’sotilaalliseksi erikoisoperaatioksi’. Heidän joukossaan on sellaisia, jotka ylipäätään kieltäytyivät lähtemästä, ja sellaisia, jotka lähtivät, olivat mukana hetken aikaa ja lähtivät sitten pois.”

Miten he ovat perustelleet teille, miksi he eivät enää halua mennä sinne?

”En voi vastata, koska siten saatan ’häpäistä’ sotavoimia ja minun sanoistani voi saada käsityksen, että sodimme siellä kuin idiootit. Sitä en ollenkaan halua sanoa.

Mutta on yksi asia voittaa ja toinen asia kuolla. Hyvin monet ovat kieltäytyneet juuri erikoisoperaation alun jälkeen, kun heidän tovereitaan alkoi kaatua. Vaikka kieltäytyjiä on todella kovasti uhkailtu rikossyytteillä, he ovat huutaneet, hyppineet tasajalkaa ja hälyttäneet sotilassyyttäjää apuun.”

Mitä tapahtuu niille, jotka ovat kieltäytyneet?

”Suurin osa erotetaan. Jotkut on passitettu lomalle, koska lain mukaan ennen irtisanomista sotilaiden tulee antaa pitää kaikki lomat ja vasta sitten heidät voidaan poistaa yksikön kirjoista. Sen takia monet irtisanotut ovat vieläkin lomalla.

Kaikkia ei kuitenkaan irtisanota: joissakin yksiköissä kieltäytymisprosentti on ollut niin suuri, että jos heidät kaikki irtisanottaisiin, ketään ei jäisi palvelukseen. Siksi näytösluonteisesti irtisanotaan vain osa kieltäytyjistä.

Minulla on myös sellaisia asiakkaita, joita ei ole ollenkaan erotettu kieltäytymisen jälkeen. Eräs FSB:n sotilas, sotilasvasta­tiedustelu­palvelun autonkuljettaja, otettiin uudelleen töihin. Häntä peloteltiin ja hänelle huudettiin vähän, mutta mitään muuta hänelle ei tapahtunut, hän kuskaa edelleen ihmisiä.”

Venäläinen sotilas partioi teatterissa Ukrainan Mariupolissa huhtikuussa.

Olette kirjoittanut, että joidenkin irtisanottujen sotilaspassiin on lyöty leima ”taipumusta petturuuteen, petokseen ja valehteluun”.

”Juuri tästä olen eniten saanut vihaa päälleni, juuri näistä leimoista. Minua on syytetty siitä, että levitän valetietoa, että ne tulivat alkuaan esille ukrainalaisilla Telegram-kanavilla. Ei, ne tulivat minun tietooni. Sotilaat ottivat yhteyttä minuun ja valittivat tästä leimasta.”

Otetaanko teihin usein yhteyttä tästä asiasta?

”Ei, tämä on enemmänkin joidenkin komentajien oma-aloitteellisuutta. Vähän aikaa sitten minulle näytettiin sotilaspassia, johon oli kirjoitettu, että sotilas on kieltäytynyt osallistumasta ’sotilaalliseen erikoisoperaatioon’, minkä vuoksi hänet irtisanotaan ’sopimusehtojen laiminlyönnin vuoksi’. Sama asia, mutta pehmeämmin ilmaistuna.

He tekevät tuollaisen kirjauksen sotilaspassiin pilatakseen sotilaan elämän. Tällaista kirjausta ei edellytetä missään, se on laiton ja sen mitätöimistä voi vaatia. Sitä ryhdyn tekemään.”

Miten se voi pilata sotilaan elämän?

”Se vaikuttaa sotilaan työllistymiseen tulevaisuudessa, kun hän esimerkiksi yrittää päästä työhön toiseen sotilasyksikköön, poliisiin, FSIN:ään [liittovaltiollinen rangaistuslaitos] tai mihin tahansa turvallisuusalalle. Komentajilla ei ole muita vipuja kuin huutaa ja uhkailla rikossyytteillä ja oikeastaan vain irtisanoa.

Monet haluavat muutenkin irtisanoutua. Komentajan on kuitenkin jollain tavalla reagoitava. Heille ei siten jää muuta keinoa kuin huutaminen, uhkailu ja nämä epämiellyttävät kirjaukset.”

Ottavatko teihin yhteyttä haavoittuneet tai kaatuneiden sukulaiset esimerkiksi saadakseen apua korvausten maksamisessa?

”Kyllä, kuten sanoin, on haavoittuneita ja taisteluväsymyksestä kärsiviä, jotka katsovat, että heidän saamansa lääkinnällinen apu ei ole ollut riittävää. Apua on pyytänyt esimerkiksi aivovamman saaneen sotilaan vaimo, sotilas ei ole saanut korvauksia.”

Entä ottavatko kaatuneiden sukulaiset yhteyttä?

”Eivät.”

Entä sopimussotilaat, onko heitä nyt käsityksenne mukaan enemmän vai pieneneekö heidän lukumääränsä irtisanomisten vuoksi?

”Monet armeijan rekisteröinti- ja värväystoimistot pyrkivät nyt värväämään sotilaita lyhyillä sopimuksilla. Määristä en osaa sanoa. Mutta palveluksesta poistuvien määrä on käsittääkseni hyvin suuri.

Suurin osa niistä, jotka nyt ovat ensimmäistä kertaa lähdössä – – haluavat ’denatsifioida’, ’demilitarisoida’, ’vapauttaa’, ja monet ovat valmiita jopa tappamaan. Läheskään kaikki eivät sen sijaan ole valmiita kuolemaan.

Kun sotilaat tajuavat, että todellisuus on sitä, että minä hetkenä hyvänsä heidät voidaan tappaa, se on monelle herättävä hetki. Monet alkavat ajatella uudelleen, onko heidän osallistumisensa välttämätöntä. Ukrainalaiset tietävät, minkä puolesta he kuolevat, sotilaan pelottomuus perustuu juuri tähän. Kun isoisämme taistelivat, he tiesivät, minkä puolesta kuolevat. Meidän sotilaamme sen sijaan eivät kaikki ymmärrä kuolemansa tarpeellisuutta.”

”Palveluksesta poistuvien määrä on käsittääkseni hyvin suuri.”

Mitä puhuvat sodasta ne, jotka ottavat teihin yhteyttä esimerkiksi haavoittumisen tai irtisanomisen jälkeen?

”Jotkut ovat vieläkin vakuuttuneita, että taistelevat siellä natsismia vastaan. En voi sanoa, että kaikki, jotka ovat olleet sodassa, ovat sitä mieltä, että se on turhaa. On ihmisiä, jotka haluavat palata sinne, he haluavat vain saada palkkion ja ovat valmiita osallistumaan edelleen. Mutta sellaisia on vähemmistö.

Muut pääasiassa sanovat, että paikallinen väestö ei iloitse heidän näkemisestään siellä. He sanovat myös, että siellä ei ole mitään hajallaan olevia ’natsiporukoita’, niin kuin heille yritettiin uskotella, vaan säännölliset, täysimittaiset asevoimat. Sotilaat ymmärtävät, että kaikki ei ole niin kuin heille on kerrottu, että siellä ei ole ’natseja’, vaan kansa, joka puolustaa omaa maataan.”

Entä mitä itse ajattelette sodasta?

”Olen sitä mieltä, että meidän pojillamme ei pitäisi olla ehdottomasti mitään tekemistä ’erikoisoperaation’ kanssa. Olin Ukrainan rajalla työkomennuksella vuonna 2014, toimin silloin vielä syyttäjän avustajana. Näin, miten LNR ja DNR [Luhanskin ja Donetskin ”kansantasavallat”] luotiin, sen vuoksi kaikki syyt sodan aloittamiseksi tuntuvat minusta täysin keinotekoisilta.

Mutta toistan: se minun henkilökohtainen mielipiteeni. En houkuttele ketään yhtään mihinkään.”

HS julkaisee venäjänkielisen Meduza-uutispalvelun tekstejä käännettynä suomeksi. Alkuperäinen teksti on luettavissa Meduzan sivuilla. Meduzan ovat perustaneet Lenta-uutissivustolta sensuurin vuoksi Krimin valtauksen yhteydessä vuonna 2014 irtisanoutuneet journalistit. Sivusto toimii Latviassa, ja sillä on noin 50 työntekijää. Meduzan aiemmin saamat lahjoitus- ja mainostulot Venäjältä ovat katkenneet sodan ja sanktioiden takia. Se pyrkii nyt rahoittamaan toimintansa ulkomaisin lahjoitusvaroin. Lisätietoa Meduzan joukkorahoitushankkeesta täältä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat