Suurimmat ympäristö­rikolliset voivat päätyä tuomiolle Haagiin kansan­murhaajien rinnalle – tätä tarkoittaisi ”ecocide” eli luonnon­tuhonta

Stop Ecocide -kampanjan johtaja sanoo HS:lle, että ihmiskunta ei lopeta oman oksan sahaamista ennen kuin siitä tehdään rikollista.

Amazonin sademetsän tulipaloja yritettiin pysäyttää Brasiliassa elokuussa 2020. Maailman suurimman sademetsän moninaiset tuhot motivoivat ecocide-lain puolesta kampanjoivia ihmisiä.

10.5. 2:00 | Päivitetty 10.5. 10:24

Sotarikos ja rikos ihmisyyttä vastaan. Nuo pahalta kuulostavat sanat ovat palanneet uutisiin Venäjän presidentin Vladimir Putinin aloitettua sodan Ukrainassa. Ne eivät kuitenkaan ole pelkkiä sanoja. Ne ovat rikosnimikkeitä, joihin syyllistyneet voivat ainakin teoriassa joutua teoistaan vastuuseen.

Maaliskuussa Hollannin Haagissa toimiva Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC ilmoitti aloittaneensa tutkinnan Ukrainan tapahtumista juuri noilla nimikkeillä. Aineistoa riittää.

Noiden kahden nimikkeen lisäksi ICC:llä on valta tuomita vastuullisia myös joukkotuhonnasta eli kansanmurhasta. Lisäksi vuodesta 2018 sen toimivaltaan on kuulunut neljäntenä nimikkeenä hyökkäysrikos eli hyökkäyssodan aloittaminen.

ICC:n toimivaltaan voi lisätä rikoksia, ja juuri niin brittiläisen Jojo Mehtan johtama kansainvälinen kampanja Stop Ecocide International aikoo tehdä. Jos kampanja pääsee tavoitteeseensa, tulevaisuudessa Haagiin voitaisiin tuoda syytettäväksi myös maailman suurimpia ympäristörikollisia. He voisivat olla esimerkiksi laajoja ympäristötuhoja aiheuttaneiden yritysten tai valtioiden johtajia.

Rikosnimike olisi ecocide, luonnontuhonta. Se on johdettu englannin kansanmurhaa tarkoittavasta genocide-sanasta.

”Uskon luonnontuhonnan ratifioinnin voivan alkaa neljän tai viiden vuoden kuluttua”, Mehta sanoo HS:n videohaastattelussa. Hänen mukaansa ilmasto, sekä poliittisesti että kirjaimellisesti, on nyt sellainen.

Mehtan mielestä nykyiset ympäristölait eivät riitä pysäyttämään ”oman oksan sahaamista”, jota ihmiskunta suorittaa kuumentamalla ilmastoa ja pilaamalla elämää ylläpitäviä luonnon järjestelmiä.

”Meillä on edelleen vakavia vaikeuksia tiedostaa riippuvuuttamme luonnosta”, hän toteaa.

Mehta uskoo, että ecocide-lainsäädäntö asettaisi ympäristörikokset vakavuudessaan niille kuuluvalle paikalle.

Kaupungin työntekijät keräsivät kuolleita kaloja Mar Menorin laguunin rannalta Espanjassa elokuussa 2021. Maatalouden kemikaaleista ja kaivosjätteistä saastunut luonnonrikas Mar Menor on yksi esimerkeistä, jota ecocide-lain yhteydessä usein käytetään.

Ecocide-laki ei ole enää pelkkä villi idea. Keskustelut ovat käynnissä useissa Kansainvälisen rikostuomioistuimen jäsenmaissa, ja niiden jatkamista kannattaa myös Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto.

”Suomi selvästikin haluaa olla mukana keskustelussa, mikä on rohkaisevaa”, Mehta sanoo.

Näkyvyyttä asialle ovat tuoneet paavi Franciscus, ilmastoaktivisti Greta Thunberg ja muusikko Paul McCartney. Myös EU-komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans on kehottanut jatkamaan keskustelua luonnontuhonnan määrittelemiseksi. Viimeksi asian edistämisen kannalle asettui Tanskan parlamentti.

Isoin askel tapahtui viime kesänä, kun luonnontuhonnan määritelmä esiteltiin ICC:n perustaneen Rooman perussäännön allekirjoittaneille maille. Sen laati asiantuntijapaneeli, ja se kuuluu näin:

”Luonnontuhonta (Ecocide) tarkoittaa laitonta tai mielivaltaista tekoa, joka on tehty tietäen, että kyseiset teot aiheuttavat huomattavan todennäköisyyden vakaviin ja joko laajalle levinneisiin tai pitkäaikaisiin vahinkoihin ympäristössä.”

Mehta painottaa sanaa vakava.

”Ei tässä ole kyse esimerkiksi siitä, että muutama puu kaadetaan kaupungin vuokra-asuntojen tieltä. Tämä ei ole mitään paikallista. Sen täytyy olla jotakin sellaista, joka voidaan lukea maailman pahimpien rikosten joukkoon.”

Laajalle levinnyt tai pitkäaikainen vaikutus tarkoittaa sitä, että tuho on joko maantieteellisesti hyvin laajaa tai se kohdistuu esimerkiksi kokonaiseen lajiin tai jopa ekosysteemiin. Sen piirissä olisi myös eloton luonto, kuten kallioperä, jäätiköt ja planeetan vesivarat.

”Kyseessä voisi olla esimerkiksi suuri öljyvuoto, jossa riittäviä turvatoimia ei ole noudatettu, tai massamittainen metsäkato tai sen kaltainen saastuminen, jota on koettu Niger-joen suistossa.”

Niger-joen suiston tapauksessa öljy-yhtiö Shell myönsi lopulta oikeudessa, että öljyä vuoti sen putkista ympäristöön yli 17 miljoonaa litraa.

Raakaöljy levisi jokisuistossa Ogonissa Nigeriassa helmikuussa 2020. Paikalliset haluaisivat haastaa öljy-yhtiö Shellin oikeuteen vuodon aiheuttamien vahinkojen vuoksi.

Luonnontuhontalaki ei vaikuttaisi takautuvasti. Sen sijaan sen muotoilu on sellainen, että varsinaista tuhoa ei välttämättä tarvitsisi edes tapahtua. Riskin aiheuttaminen riittää.

Mehta muistuttaa, että sama pätee sotarikoksiin: esimerkiksi siviilien evakuointikeskuksena toimivan teatterin pommittaminen on sotarikos, vaikka siviilit hengissä selviäisivätkin.

Tämä pakottaisi yritykset miettimään toimiaan uudella tavalla. Nykyään suuri osa ympäristösäätelystä perustuu raja-arvoihin. Usein pörssiyritykset, joilla on velvollisuus maksimoida osakkeenomistajien tuotto, tekevät kaiken sen, mikä ei ole erikseen kiellettyä.

Mielenosoittajat puolustivat Mar Menor -laguunia Espanjan Murciassa lokakuussa 2021.

Ympäristöön saa esimerkiksi päästää tietyn määrän myrkkyjä, kunhan turvarajat eivät ylity. Mehtan mielestä tämä lähestymistapa on väärä, kun kyseessä ovat planeetan elinolot ja jäljellä olevan luonnon säilyminen.

”Jos esimerkiksi haluat luoda sääntelyä, jolla estetään työntekijöiden kallon murtuminen töissä, et lähesty asiaa kysymällä, miten voisimme melkein murtaa heidän kallonsa, mutta emme ihan kuitenkaan.”

Esityksestä voi osoittaa heikkouksia. Ilmeisin on se, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen peruskirjan ratifioineiden maiden joukosta puuttuu suuria maita, kuten Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä.

Suomessa ecocide-kampanjaa ajaa entinen suurlähettiläs Mikko Pyhälä. Hänen mielestään suurvaltojen puute ei ole niin suuri ongelma kuin voisi kuvitella.

”Jos joku yhdysvaltalainen osapuoli syyllistyy tekoihin, jotka vaikuttavat luonnontuhonnalta jossakin jäsenmaassa, niin silloin Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjälaitos voi ryhtyä tutkimaan niitä.”

Kaakkois-Aasiassa yksitotiset palmuöljyviljelmät ovat yksi suurista sademetsien tuhon syistä. Työntekijä keräsi satoa palmuöljyviljelmällä Indonesiassa huhtikuun lopulla.

Luonnontuhonnasta voisi syyttää vain henkilöitä, ei esimerkiksi yrityksiä tai valtioita. Pyhälä myöntää, että ympäristörikoksissa yksittäisen syyllisen löytäminen ei välttämättä ole aina helppoa. Hän painottaa kuitenkin ennaltaehkäisevää vaikutusta.

”Tämä tervehdyttäisi kansainvälistä taloudellista kilpailua, koska silloin luonnontuhonnalla ratsastavat vapaamatkustajafirmat menettäisivät kilpailuvalttinsa”, Pyhälä sanoo.

”Jos Kansainväliseen rikostuomioistuimeen tulee luonnontuhontarikos, silloin siitä epäillyillä yrityksillä olisi vaikeuksia saada lainoja, takuita ja varsinkin vakuutuksia.”

Tuomioistuimeen kuuluu 123 jäsenmaata. Jotta luonnontuhonta otettaisiin Kansainvälisen rikostuomioistuimen repertuaariin, sen taakse täytyisi asettua niistä kaksi kolmasosaa. Läpimenoa luultavasti helpottaisi, että suurvallat eivät olisi mukana äänestämässä.

Pyhälä itse kiinnostui aloitteesta Amazonin sademetsän vuoksi. Sen tilasta hän on kantanut huolta pitkään. Brasilian sademetsien hakkaaminen ja raivaaminen karjalaitumiksi on kiihtynyt äärioikeistolaisen presidentin Jair Bolsonaron valtakaudella. Ekologit ovat ilmaisseet huolen, että tätä menoa maailman suurimman sademetsän ekosysteemi ylittää keikahduspisteen, jonka jälkeen sademetsä ei enää ylläpitäisi omia sateitaan vaan alkaisi kuivua savanniksi.

Lue lisää: Netflixistä tutun ruotsalais­professorin mukaan on olemassa yhdeksän ”planetaarista rajaa”, joiden yli ihmis­kunnan ei pidä astua – ”Tämä on viimeinen mahdollisuus”

Kampanjaa johtava Jojo Mehta sanoo ymmärtävänsä, että uusi rikosoikeudellinen käsite herättää epäluuloa ja pelkoakin. Itse hän ajattelee, että ecocide-laki kuitenkin lisäisi kaikkien turvallisuutta tarjoamalla ”oikeudellisen turvakaiteen ihmisen taloudelliselle toiminnalle”.

Hän ajattelee, että ihmisen aikaansaama ilmaston nopea lämpeneminen ja planeetan historiassa poikkeuksellinen luontokadon vauhti ovat joka tapauksessa sysänneet ihmiskunnan kohti ”totaalisen tuntematonta maaperää”.

”Tässä on paljon samaa kuin ajamisessa tiellä, jota ei tunne. Silloin haluaa noudattaa liikennesääntöjä.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat