Dmitry Yaitskyi pakeni sotaa naapurimaahan ja sai pian johtajan pestin.

”Olen pikemminkin johtaja”

Ukrainan sotaa paennut Dmitry Yaitskyi ei halunnut sääliä vaan uran. Sen hän sai.


7.5. 2:00 | Päivitetty 7.5. 9:57

Purcari

Pakolaisen pitää koko ajan olla kiitollinen kaikesta. Pitää sietää surkuttelua ja ottaa valittamatta vastaan, mitä joku keksii tarjota – tarvitsi sitä tai ei.

Okei, ehkä lausunto on hieman kärjistetty, mutta suurin piirtein tätä mieltä odessalainen Dmitry Yaitskyi on.

Hän silittää kädellään ilmaa kuin paijaisi pikkulapsen tukkaa. Niin pakolaisia usein hänen mielestään kohdellaan. Pidetään jotenkin avuttomina ja ajattelukyvyttöminä.

”En kestä sellaista yhtään. Olen aikuinen ihminen ja todella huono vastaanottamaan sääliä.”

Tämän jutun tarkoitus oli kertoa Moldovaan asettuneista Ukrainan sodan pakolaisista. Yaitskyi on kyllä paennut Ukrainan sotaa, mutta häntä ei silti missään nimessä saa kutsua pakolaiseksi.

”Olen pikemminkin johtaja”, hän sanoo.

Sitä paitsi apu pitää antaa niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat, Yaitskyi sanoo. Heitä on vaikka kuinka paljon. Pelkästään Moldovaan on saapunut arviolta puoli miljoonaa ukrainalaista sen jälkeen, kun sota helmikuussa alkoi.

Yaitskyi itse päätti lähteä Odessasta, kun kotiranta miinoitettiin.

”Mutta myös siksi, että kun sotaa oli kulunut kymmenen päivää, ymmärsin, että bisnestä ei voi lähivuosina tehdä. Olin johtaja viiden tähden hotellissa.”

Niinpä Yaitskyi, vaimo ja tytär pakkasivat auton ja matelivat letkan mukana yli rajan tänne Moldovaan. Euroopan köyhimpiin lukeutuvaan valtioon, jota ukrainalaiset ovat aina katsoneet vähän nenänvarttaan pitkin – niin ainakin paikalliset Moldovassa kuiskivat.

Yaitskyi myöntää, että ehkä väitteessä on vähän perääkin. Ei hän itsekään ole Moldovassa viime vuosina pahemmin poikennut, vaikka esimerkiksi juuri nyt paikallinen maalaisidylli hipoo naurettavuutta.

Tuoksuu vastaleikattu nurmi, kellarissa lepää tuhansia litroja huippulaatuista viiniä ja talo, jonka terassilla Yaitskyi nyt seisoo, muistuttaa herraskaista pientä linnaa.

”Tulin Moldovaan ilman yhtään kontaktia, mutta kuinkas kävikään. Ja myönnetään: ajattelinkin, että kyllä minulle jotakin löytyy.”

Ukrainalainen huippukokki Anna Karbun maistoi kanakeittoa Moldovassa Purcari-viinitilan ravintolakeittiössä.

Moldovalaisessa kanakeitossa eli zamassa on nuudeleita ja kanaa.

Moldova on pieni maa Ukrainan ja Romanian välissä. Väkeä on kolmisen miljoonaa.

Viime vuosina maalla on ollut kaikenlaisia ongelmia. Palkoissa ei ole kehumista, ja poliittinen tilannekin on epävakaa. Väestö kutistuu vauhdilla, ja monet nuoret lähtevät muualle töihin, usein länteen. Moldova on viime vuodet kärsinyt asiantuntijapulasta.

Siksi myös Dmitry Yaitskyi ajatteli, että hänen kaltaiselleen tekijälle löytyy työ. Ansioluettelossa oli kolmen suuren ravintolan ja neljän baarin johtamisen lisäksi esimerkiksi ravintola-alan konsultointia ja Ukrainan ennätystenkirjan tekoa.

”Lisäksi vaimoni Anna on huippukokki. Hän on maan sadan parhaan kokin listalla. Olisi hullua olla palkkaamatta meitä.”

Purcarin viinitilalla taidettiin ajatella samoin. Moldovaan saapumisen jälkeen Yaitskyi näki Instagramissa viinin valmistajan julkaisun, jossa oli sinikeltainen sydän Ukrainan tueksi.

Yaitskyi lähetti yritykselle viestin Instagramissa, ja he soittivat takaisin. Kävi ilmi, että heillä oli sattumalta sopivan kuuloinen paikka auki. Huhtikuun alussa Yaitskyi aloitti virallisesti Purcari Chateau -viinitilan johtajana.

”Valitsimme Moldovan siksi, että täällä pystymme puhumaan ihmisten kanssa. Ajattelen, että pakolaisuudessa on raastavaa, jos kielitaidottomuus estää oman työn tekemisen. Identiteetti katoaa.”

Purcarin viinitila sijaitsee lähellä Ukrainan rajaa.

Freedom Blend -viini on sekoitus Ukrainan, Moldovan ja Georgian maassa kasvaneita rypäleitä.

Nyt Yaitskyi kaataa laseihin maistettavaksi Purcarin Freedom Blendiä, vapauden viiniä. Etiketissä on sama sinikeltainen sydän kuin Instagramissakin oli.

Viini maistuu helpolta ja siltä, että täkäläisistä viineistä voisi pitää enemmänkin melua. Moldova on viinimaa.

Freedom Blend on sekoitus ukrainalaista bastardo-rypälettä, moldovalaisia rara neagraa ja georgialaisia saperavia. Samankaltainen sekoitus on Yaitskyi itse. Hänellä on Georgian kansalaisuus, hän asui Ukrainassa ja pakeni Moldovaan.

Georgian passin avulla hän saattoi lähteä Ukrainasta, vaikka on 37-vuotias mies. Ukrainalaiset alle kuusikymppiset miehet eivät saa yleisen liikekannallepanon tähden poistua maasta.

Yaitskyin on silmin nähden vaikea puhua aiheesta. Tuntuu etuoikeutetulta epäreilulla tavalla, hän kuvailee.

”Mutta yritän pitää ihmisistä huolen täällä. Olen luvannut palkata kaikki entiset työntekijäni, jos he haluavat tulla. Sille on viinitilan johdon hyväksyntä. Löydän heille hommia ja järjestän asunnon.”

Muutamia on jo tullut, osa empii vielä.

”Keittiöväestäni monet olivat miehiä. He eivät pääse tulemaan vaikka haluaisivatkin.”

Ensitöikseen Dmitry Yaitskyi aikoo uudistaa Purcarin ruokalistan.

Haastatteluhetkellä Victoria Bailekhi ja 10-vuotias Ivan olivat olleet Moldovassa kolme päivää.

Sokerileipuri Victoria Bailekhi saapui kolme päivää sitten 10-vuotiaan Ivanin kanssa. Pojalla on autismin kirjoon liittyviä oireita, ja Odessassa hän kärsi stressistä jatkuvien ilmahälytysten ja -iskujen tähden.

Bailekhi kertoo, että he nukkuivat viikkoja käytävässä, koska se oli kodin turvallisin paikka, kahden seinän välissä.

Nyt Ivan istuu viinitilan ravintolakeittiössä punaisessa paidassaan, juttelee muutaman sanan englantia ja näyttää kännykkänsä näytöllä vilkkuvaa matovideota.

”Olemme viimein saaneet nukuttua”, Bailekhi sanoo.

”Taivaallista.”

Viinitilan päärakennus on tehty näyttämään vanhalta. Se rakennettiin parikymmentä vuotta sitten.

Anna Karbun ja Dmitry Yaitskyi kävivät tiukkasanaista neuvottelua ravintolakeittiön uusista säännöistä.

Viinitilalla yöpyneet, sotaa paenneet ukrainalaiset ovat täyttäneet monta sivua vieraskirjasta.

Kaikki kuulostaa aika ihanalta, eikö? Aivan niin auvoisaa todellisuus ei kuitenkaan ole.

Kun viinitilan terassilta katsoo itään, näkee Transnistrian kattoja. Transnistria on Venäjän tukema itsehallintoalue, jota Moldova pitää omanaan. Venäjä on sijoittanut sinne sotilaitaan ja aseitaan. Alueella on myös omat asevoimat sekä osia Venäjän 14. armeijasta.

Viime aikoina sieltä on kuulunut kummia: viikko sitten tapahtui outoja iskuja. Venäjä väitti niitä terrorismiksi, Ukrainan sotilastiedustelun mukaan ne olivat Venäjän lavastamia.

Viimeksi eilen torstaina Transnistrian media väitti, että Ukrainan ja Transnistrian rajalla ammuskeltiin.

Moldovalaisten huoli on paikoin käsinkosketeltavaa: Uutiset tuuttaavat uhkakuvia, ja huhutaan, että Venäjä pakottaa Transnistriassa asuvia miehiä liittymään armeijaansa.

Jossain tuolla Transnistrian kattojan takana alkaa Ukraina. Moni pelkää, että sota yltää pian Moldovaankin. Että pian jotakin pahaa tapahtuu.

Aiemmin tällä viikolla Octavian Țîcu arvioi HS:lle, että ukrainalaiskaupunki Odessan kohtalo on Moldovan kohtalonkysymys. Țîcu on Moldovan valtionyliopiston tiedeakatemian historian instituutin koordinaattori ja poliitikko.

Odessa sijaitsee noin 60 kilometrin päässä Ukrainan ja Moldovan väliseltä rajalta. Venäläiset uhkaavat sitä Krimin suunnalta ja mereltä.

Țîcu arvioi, että jos Venäjä saa haltuunsa Odessan, seuraavana on käytännössä heidän taskussaan jo oleva Transnistria. Sen jälkeen seuraisi Moldova.

Myös Dmitry Yaitskyi on miettinyt tätä paljon: mitä jos sota leviää uuteenkin kotipaikkaan?

Jos niin kävisi, perhe palaa Odessaan.

”Jatkuvasti ei voi paeta ja aloittaa alusta”, Yaitskyi sanoo.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa alkoi helmikuun 24. päivä. Yaitskyi oli viimeiseen asti varma, ettei sota syty.

”Nyt ajattelen, että voi sota tulla tännekin. Siksi juon konjakkia iltaisin.”

Taustalla siintää Transnistria.

Yksi hotellin huoneista on tehty vanhaan viinitynnyriin.

Mutta vielä siitä pakenevien ihmisten kohtelusta. Tulkaa katsomaan, Yaitskyi vinkkaa.

Kun ukrainalaisia alkoi virrata rajan yli Moldovaan, Purcarin viinitila avasi ovensa heille. Kaikki vapaana olleet huoneet, ne hienoimmatkin, tarjottiin matkalaisille käyttöön.

Katolla on viinitynnyriin rakennettu erikoishuone. Sen lakanat ovat jämäkkää egyptiläistä puuvillaa, ja ikkunasta aukeaa vehreä maisema.

”Täällä nukkui ukrainalaisia”, Yaitskyi sanoo.

Suurelta kävyltä näyttävä sviitti oli sekin tarjolla. Huone on täysin pyöreä.

”Tämä on hienoin huoneemme. Täälläkin nukuttiin.”

Kattoterassilla Yaitskyi kertoo olevansa ylpeä mies. Siksi hän haluaa auttaa muitakin Ukrainasta lähteneitä säilyttämään ylpeytensä. Se on sitä voimaa, jolla maa puolustautuu valtavaa hyökkääjää vastaan rajan takana.

”On päivänselvää, että Ukraina selviää tästä” Yaitskyi sanoo.

Hän näyttää kännykästään kuvia, kun luksushotellin uima-altaita puhdistetaan. Jotta kaikki on sitten valmista, kun sota on ohi.

Hän on varma, että eri maiden väki haluaa sodan jälkeen matkustaa juuri Ukrainaan. He haluavat nähdä taistelupaikat, osallistua jälleenrakennukseen ja ihan vain tulla huvikseen.

”On velvollisuuteni palata ja rakentaa Ukrainasta maailman paras maa.”

Sitä odotellessa täällä moldovalaisella viinitilalla moni asia pitää laittaa kuntoon. Keittiötä pitää laajentaa ja menu uusia. Nyt työn alla on 15 ruokalajin odessalainen juhlalista. Moldovalaisilla oli tapana mennä Odessaan lomalle, mutta nyt se ei ole mahdollista.

Siksi ylpeä Odessa tulee vähäksi aikaa Moldovaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat