Venäjä yritti murhata Natoon liittyvän maan pääministerin, totesi valtion­syyttäjä, mutta maailma ei korvaansa lotkauttanut

Vieläkään ei tiedetä, kuka junaili väitetyn vallankaappausyrityksen Montenegrossa syksyllä 2016, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Tommi Hannula.

Montenegron silloinen pääministeri, nykyinen presidentti Milo Đukanović vaalipäivänä 16. lokakuuta 2016.

7.5. 2:00 | Päivitetty 7.5. 6:55

Muistatko, kun Venäjän kerrottiin yrittäneen murhata Natoon liittyvän maan pääministerin?

Jos et, ei ihme. Uutinen jäi kansainvälisesti hämmentävän pieneksi.

Montenegron pääministerin salamurha vaalipäivänä 16. lokakuuta 2016 oli osa hurjaa visiota: Venäläisten agenttien rekrytoimat palkkasoturit aikoivat vallata parlamentin poliisiasuissa ja turvata opposition julistautumisen voittajaksi, kertoi valtion erikoissyyttäjä Milivoje Katnić muutama viikko vaalien jälkeen.

Poliisi pidätti parinkymmenen serbialaisen ja montenegrolaisen ryhmän vaalien aattona. Pidätettyjen joukossa oli Serbian santarmijoukkojen entinen ylin komentaja.

Pääministeri Milo Đukanović oli viemässä 600 000 asukkaan Montenegroa Naton jäseneksi, vaikka Venäjä oli tavoitellut itselleen sotilassatamaa sieltä.

Naton kaikki jäsenmaat olivat jo ratifioineet Montenegron jäsenyyden, joka odotti viimeistä sinettiä sen omalta parlamentilta vaalien jälkeen.

Serbian-mielinen ja länsivastainen oppositio olisi siis vaalivoitolla voinut vielä perua kaiken.

Đukanovićin kansallismielinen DPS kuitenkin voitti, ja Montenegrosta tuli Nato-maa kesällä 2017. Keväästä 2018 hän on ollut presidentti.

Valtionsyyttäjän versiota vallankaappausyrityksestä pönkitti, että myös Serbian presidentti Aleksandar Vučić piti sitä uskottavana ja kertoi maansa pidättäneen ihmisiä tapaukseen liittyen. Hän korosti, että näillä ei ollut yhteyttä Serbian hallintoon mutta kylläkin johonkin kolmanteen maahan.

Sitten Serbia karkotti venäläisiä tapaukseen liittyen. Vladimir Putinin oikea käsi, Venäjän turvallisuusneuvoston johtaja Nikolai Patrušev kävi Belgradissa kaikesta päätellen jonkinlaisella liennytysmatkalla.

Maailman huomio oli tuolloin Donald Trumpin ja Hillary Clintonin kaksinkamppailussa. Yhdysvaltain presidentinvaalit järjestettiin vain kaksi päivää Montenegron valtionsyyttäjän selonteon jälkeen. Kuumempana kävi myös selvittely Venäjän informaatiovaikuttamisesta Yhdysvaltain vaaleihin.

Montenegron vyyhti oli myös niin hämärä, että ilmiselvästä Nato-kytkennästä ja venäläisten väitetystä osuudesta huolimatta taustavoimista ei saanut selkoa. Oliko kyse venäläisten ja serbialaisten radikaalien vai peräti Putinin juonesta?

Montenegron oppositio väitti koko juttua korruptiosta ja itsevaltaisuudesta syyttämänsä pääministeri Đukanovićin valeoperaatioksi, jonka tarkoitus olisi varmistaa kansan sympatiat hänen puolelleen ja sysätä Serbian-mielinen oppositio ulos valtapelistä.

Näistä epävarmuuksista huolimatta voinee olettaa, että nykyään vastaavat väitteet valtionsyyttäjältä saisivat paljon suuremman huomion, kun Venäjän häikäilemättömyys on käynyt kaikille yhä selvemmäksi.

Helmikuussa 2017 erikoissyyttäjä Katnić lisäsi vettä myllyyn. Hänen mukaansa vallankaappausyrityksen takana olivat nimenomaan ”Venäjän valtiolliset elimet”.

Jos se oli totta, kyse oli Venäjän kaikkien aikojen törkeimmästä puuttumisesta minkään Natoon liittyvän maan itsemääräämisoikeuteen.

Ainakin länsimaiden johtavat poliitikot, joilla luultavasti oli Montenegron valtionsyyttäjääkin vakuuttavampia tiedustelulähteitä, ottivat väitteet tosissaan. Muun muassa Britannian Boris Johnson ja Yhdysvaltain senaattori John McCain uskoivat Venäjän päärooliin.

Sanomalehti The New York Timesin selvitys liitti tapahtumiin Venäjän sotilastiedustelun GRU:n huippusalaisen ryhmän, joka sen mukaan kylvää epäjärjestystä Euroopan maissa ja luultavasti muun muassa myrkytti kaksoisagentti Sergei Skripalin ja tämän tyttären Britanniassa vuonna 2018.

Toukokuussa 2019 oikeus tuomitsi vallankaappausyrityksestä 14 ihmistä: kolme montenegrolaista, yhdeksän serbialaista ja kaksi venäläistä.

Montenegron Serbian-mieliset oppositiojohtajat Andrija Mandić ja Milan Knežević saivat viiden vuoden tuomiot. Pääsuunnittelijoiksi ja Venäjän tiedusteluagenteiksi oikeus nimesi Eduard Šišmakovin ja Vladimir Popovin, jotka se tuomitsi poissaolevina 15 vuoden ja 12 vuoden vankeuteen.

Tämä vaikutti selvältä päätökseltä sekavalle kokonaisuudelle, mutta sitä se ei ollut.

Tuomiot tukeutuivat serbialaiseen avaintodistajaan Aleksandar ”Saša” Sinđelićiin, joka oli taistellut Venäjän-mielisten kapinallisten riveissä Itä-Ukrainassa ja sai myöhemmin tuomion murhasta Kroatiassa vuonna 2001. Syyttäjä piti häntä koko joukon ainoana kontaktina venäläisagentteihin mutta myönsi hänelle syytesuojan todistusta vastaan.

Sinđelić kertoi saaneensa ohjeita Moskovassa ja järjestelyihin 200 000 euroa. Todisteeksi katsottiin rahansiirto Western Unionin toimipisteestä Moskovasta samalta kadulta, jossa sijaitsee GRU:n päämaja.

Jälkikäteen, kuitenkin ennen tuomionlukua, Sinđelić perui puheensa toivoen, että syytetyt eivät kärsisi ”politiikan takia”. Oikeus ei huomioinut mielenmuutosta.

Kunnes sitten viime vuonna koko juttu kaatui. Vetoomustuomioistuin mitätöi tuomiot.

Tämän vuoden helmikuussa valtion erikoissyyttäjä Katnić pakotettiin eläkkeelle.

Mikä muutti kaiken?

Oppositio voitti vaalit, viimein.

Đukanovićin puolue DPS menetti toissa vuonna hallitusvallan ensi kertaa sitten sosialistisen Jugoslavian hajoamisen. Se oli hallinnut Montenegroa jo ennen vuoden 2006 itsenäistymistä. Đukanović on toiminut Montenegron pääministerinä neljään otteeseen, yhteensä lähes 18 vuotta.

Vapautetut Serbian-mieliset oppositiojohtajat eivät tyytyneet kunnianpalautukseen. He vaativat nyt puolestaan Đukanovićia ja tämän liittolaisia rikosvastuuseen.

Jos jonkinlainen juoni Đukanovićia vastaan olikin olemassa – niin kuin kaiketi täytyi olla ainakin iskuryhmän jäsenten mielissä, koska yhdeksän tunnusti syyllisyytensä – niin valtapuolue otti siitä kaiken irti. Juonittelijoiden pidätyksistä tiedotettiin vaalipäivänä, mikä oli omiaan kääntämään äänestäjiä pääministerin tueksi.

Kun varmuutta ei ole, mitä sekasotkusta pitäisi jälkikäteen ajatella?

Ainakin voi kyseenalaistaa Montenegron oikeuslaitoksen riippumattomuuden.

Lisäksi on selvää, että Montenegron poliitikkojen vihanpito pelaa Putinin pussiin riippumatta siitä, oliko Venäjällä mitään tekemistä asian kanssa.

Ehkä maan ei myöskään kannata liittyä Natoon, jos kansa ei halua sitä. Naton rahoittamissa montenegrolaisen Cedem-tutkimuslaitoksen kyselyissä Naton kannatus ja vastustus olivat käytännössä tasoissa liittymistä edeltäneinä vuosina.

Sotku ei sentään vaikuta kääntäneen Montenegron kurssia.

Länsivastaiset Serbian-mieliset eivät ole vieläkään päässeet hallitukseen. Vaalienjälkeinen teknokraattihallitus vaihtui juuri viime viikolla albaanivähemmistöön kuuluvan Dritan Abazovićin värikkääseen hallitukseen, jonka johdolla Montenegro jatkaa kohti EU-jäsenyyttä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat