Ljudmila Javkinan, Kira ja Valeria Glodanin haudat sijaitsevat Avanhardin hautausmaalla Odessassa.

Pyhä lapsi

Glodanin perheen olohuoneeseen osui risteilyohjus. Isä Juri Glodan oli kaupassa ja selvisi. Hän menetti kolmekuukautisen vauvansa, vaimonsa ja anoppinsa. Venäjä jatkaa iskuja Odessaan.


11.5. 2:00 | Päivitetty 11.5. 7:33

Odessa

Sinä aamuna Juri Glodan teki kaiken niin kuin joka aamu. Heräsi, söi ja kutitteli kolmen kuukauden ikäistä Kiraa. Ensin he vähän suukottelivat, sitten Juri vaihtoi vauvalle vaipat. Vaimo sai nukkua, sillä Kira heräili öisin.

Odessalainen pieni perhe vietti pääsiäislomaa kotonaan. Oli vähän haikeaakin: Juri ja vaimo Valeria olivat juuri sopineet, että loman jälkeen perhe lähtee Puolaan. Venäjän hyökkäys Ukrainassa oli kestänyt pidempään kuin pariskunta oli alun perin uskonut, ja Mustanmeren rannalla sijaitsevaan Odessaan tuntui tulevan yhä enemmän iskuja.

Kello oli ehkä yksitoista, kun Juri kysyi vaimoltaan, mitä kaupasta tarvitaan. Pääsiäinen oli oven takana, joten ostoslistasta tuli pitkä. Anoppi huuteli ohjeita keittiöstä.

Juri Glodan ja hänen vaimonsa Valeria.

Valerian äiti Ljudmila Javkina oli muuttanut perheen luo asumaan, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Juri ja Valeria ajattelivat, että turvallisempaa niin – ja oli äidistä apuakin, jos piti siirtyä vauvan kanssa pommisuojaan. Mukaan oli aina otettava vaippoja, vilttejä ja vaatteita.

Juri oli jo ovella, kun Ljudmila teki vielä pari lisäystä kauppalistaan. Valerialla oli vielä yöpaita yllään, kun Juri lähti. Hän jäi istumaan makuuhuoneen sängylle Kira sylissään.

Glodanin perheen kotitalo sijaitsee Odessan keskustasta sivussa. Ilmalämpöpumput rytmittävät keltaisista ja harmaista elementeistä rakennetun 14-kerroksisen rakennuksen ulkoseinää.

Seutu on mukavaa ja asunnot hienonpuoleisia: ihan pienituloisilla ei ole varaa asua täällä. Talot kohoavat korkeina, ja niiden välissä puikkelehtii katuja, joilla autolla ei mahdu ohittamaan.

Puissa on jo täydet lehdet. Lapsiperhealue, ainakin leikkipaikoista päätellen.

Juri Glodanin Kira-vauva syntyi 4. tammikuuta. Kira kuoli kolmen kuukauden ikäisenä.

Glodanin perheen asunnon omisti Ljudmila. Talo on rakennettu vuonna 2014, ja anoppi osti neljännen kerroksen kolmion vuosi valmistumisen jälkeen. Ensin siinä asui yksin Valeria, sitten myös Juri ja lopulta Kira. Koti oli sisustettu vaalealla, sohva, tapetit, lattia ja ikkunaverhot olivat samaa sävyä. Kontrastin vuoksi puiset huonekalut olivat tummia.

Tämä on suuri talo. Asuntoja on 540 ja asukkaita noin 1 500. Rappuja on seitsemän.

Huhtikuisena aamuna naapurit hääräsivät kuka mitäkin. Maksim Ivlev oli juuri parkkeerannut harmaan Peugeotinsa kadunvarteen ja lähtenyt kävelylle. Hän asuu kakkosrapussa talon toisessa päässä. Glodanien rapussa Oleksandr Paradovški aloitteli pääsiäisvalmisteluja. Hän aikoi värjätä munia sipulilla. Seinänaapurissa Bogdan ja Milakin olivat kotosalla.

Juri Glodan käynnisti autonsa ja lähti kohti keskustan suunnalla olevaa markettia. Noin tunnin kuluttua hän soitti Valerialle hyllyjen välistä ja kysyi, että pitäisikö sittenkin ostaa kalaa.

Kun raketti tai ohjus lentää taivaalla, näkyy musta viiva ja kuuluu suhiseva vihellys.

Muutamien viime päivien ajan Venäjä on suorastaan moukaroinut Odessaa. Viime lauantaina iskuissa tuhoutui miljoonakaupungin paikallishallinnon mukaan 252 asuntoa. Sunnuntaina osui ainakin kolme ohjusta ja maanantaina seitsemän. Tiistaina iltapäivällä ilmahälytyssovellus kertoi jälleen uusista räjähdysäänistä kaupungissa. Kun HS ajoi seudulla tiistaina, kylistä nousi mustaa savua.

Tuhoutuneen asunnon keittiö.

Viikonloppuna presidentti Volodymyr Zelenskyi kertoi videollaan, että hyökkäyssodan aikana Venäjä on ampunut Ukrainaan yli 2 000 ohjusta. Se voi pitää paikkansa tai sitten ei. Raketteja on tulitettu todennäköisesti paljon enemmän.

Ukraina kertoo iskuista usein tarkoituksellisen epämääräisesti ja joskus hitaasti. Esimerkiksi tarkkoja osumapaikkojen osoitteita ei julkaista, jottei Venäjä saa tietoa iskujen tarkkuudesta ainakaan liian helposti. Siksi ihmiset ovat blurraneet somevideoista katukylttejä, joista paikat voisi tunnistaa.

Lauantaina 23. huhtikuuta julkaistuilla videoilla näkyy, miten ohjus lensi halki Glodanin perheen naapuruston. Videot näyttävät sattumalta kuvatuilta. Niissä kuuluu kuvaajan huuto, kun ohjus ilmestyy kuin tyhjästä – mutta ei siinä kohtaa voi enää tehdä mitään.

Ukrainan ilmapuolustuksen mukaan raketit ampui Kaspianmeren yllä lentänyt venäläinen Tu-95-pommikone. Lausunnon mukaan Venäjä ampui kuusi risteilyohjusta, joista Ukrainan ohjuspuolustusjärjestelmä sai torjuttua kaksi. Neljä ohjusta jatkoi kaupunkiin.

Venäjän puolustusministeriö ilmoitti ampuneensa ”korkean tarkkuuden pitkän kantaman ohjuksia” logistiikkaterminaaliin, jossa se oletti Ukrainan säilyttävän Yhdysvalloista ja Euroopasta saamiaan aseita.

Venäjä väitti, että asuintalojen osumat johtuivat Ukrainan ilmapuolustuksen osumista, mutta nettivideot näyttävät, ettei se pidä paikkaansa.

Kaksi ohjusta osui sotilaskohteisiin ja kaksi asuinalueille.

Tuho oli tarkka ja täydellinen.

Juri Glodanin naapurit Oleksandr Paradovški (vas.) ja Maksim Ivlev peittämässä tuhoutunutta autoa muovilla. Taustalla kerrostalo, johon isku osui.

Juri Glodan oli matkalla kotiin, kun hän kuuli vaimeita räjähdyksiä. Edessä taivaalle nousi musta pilvi.

Ilmahälytyssireeni ei sillä hetkellä soinut, mutta sovelluksesta hän myöhemmin näki, että hälytys oli kyllä tuntia aiemmin annettu. Siihen aikaan Odessassa ihmiset olivat vähän laiskoja reagoimaan sireeniin. Niitä oli tullut sodan alusta asti muutaman tunnin välein.

Glodaneilla oli tapana noudattaa kahden seinän sääntöä: kahden kantavan seinän välissä on kodin turvallisin paikka. Joskus he menivät talon suureen autotalliin.

Jurin puhelin soi. Se oli sisko, joka kertoi, että Jurin kotinurkille oli osunut. Oletteko kunnossa? Mitä lähemmäs Juri ajoi, sitä tarkemmaksi savupilvi piirtyi. Hän yritti soittaa Valerialle, mutta tämän puhelimeen ei saatu yhteyttä.

Kun autolla ei enää päässyt pidemmälle, Juri alkoi juosta. Kotipihalla oli kaaos.

Isku osui kohtaan, jossa talo kääntyy. Se tuhosi täysin toisen, kolmannen ja neljännen kerroksen, mutta aivan ylhäällä ikkunat säilyivät ehjinä.

Betonipalasia satoi maahan, eri kerroksissa paloi. Ihmiset kirkuivat. Jurilla oli vain yksi ajatus: pitää päästä asuntoon. Pelastajat yrittivät estää, mutta hän tappeli itsensä sisään ja kiipesi ylös.

Ohjus osui alakerroksiin.

Siinä, missä piti olla olohuoneen seinä, oli valtava aukko. Huonekalut olivat poissa. Oli vaikea hahmottaa, mistä alkoi naapurin asunto ja mistä oma.

Täällä ei ole ihmisiä, pelastajat sanoivat Jurille.

”Silloin minä huusin heille, että kyllä on. Täällä on minun perheeni”, Juri sanoo ja alkaa itkeä.

Kaikki alkoivat kaivaa kiviröykkiöitä.

Puolen tunnin jälkeen löytyi ensin Ljudmila, sitten Valeria. Tunnin kuluttua Kira löytyi makuuhuoneesta.

Vauvalla oli iskun aikaan päiväuniaika. Vaikutti siltä, että Kira oli nukkunut parisängyssä. Se lensi seinää vasten, hajosi kahtia ja jäi sortuvan seinän alle.

Pelastajat määräsivät Jurin pois asunnosta.

Ohjuksen repimän kerrostalon pihalle on tuotu pehmoleluja ja kukkia.

Juri Glodan kertoo perheensä kohtalosta HS:lle videopuhelun välityksellä Odessassa. Hän itse majailee nyt Zaporižžjan lähistöllä vanhempiensa luona.

Välillä on vaikea puhua. Kuluneet kolme viikkoa ovat olleet surusta sekaisia.

Mutta vaikka kertominen on vaikeaa, Juri sanoo, ettei voi olla puhumattakaan. Hän haluaa maailman jokaisen ihmisen saavan tietää, mitä Ukrainassa tapahtuu. Ihmisiä kuolee. Tavallisia perheitä.

”Kaikkien täytyy kuulla siitä.”

Juri Glodan antoi haastattelun videon välityksellä. Hän majailee nyt Zaporižžjan lähistöllä.

Juri tapasi Valerian ensimmäisen kerran vuonna 2009. He rakastuivat hitaasti, virallisesti he alkoivat seurustella vasta viisi vuotta myöhemmin. Kolme vuotta sitten häihin osallistui nelisenkymmentä vierasta.

Valeria valmistui yliopistosta ja sai töitä pr-alalta. Juri on leipuri.

Kun Kira syntyi, Valeria julkaisi kertoi Instagramissa, että onni on määritelty uudella tavalla.

On vaikea tajuta, ettei heitä enää ole, Juri sanoo.

Valeria nauroi paljon. Teki kaikesta elävää, Juri sanoo ja jatkaa, että Jumala antaa sellaisen vaimon vain kerran elämässä.

Ljudmila, anoppi, oli hyvä ihminen, Juri sanoo.

Ja Kira, hän oli vielä pieni. Kun hän syntyi tammikuun alussa, silloinkin Juri itki. He tiesivät jo etukäteen, mikä nimi tytölle annetaan. Sekä Jurin että Valerian mielestä Kira oli voimakas nimi.

”En ollut koskaan pidellyt niin pientä ihmistä kuin Kira. Vaikka hän oli vasta kolmekuukautinen, hän tuntui viisaalta. Ihmiset reagoivat häneen”, Juri sanoo.

”Häntä halattiin paljon, me teimme parhaamme. Hän oli pyhä lapsi, eli joulusta pääsiäiseen.”

Ukrainassa ortodoksista joulua vietetään vanhan juliaanisen kalenterin mukaisesti tammikuun alussa. Kira syntyi 4. tammikuuta ja kuoli 23. huhtikuuta. Ortodoksit viettivät pääsiäissunnuntaita 24. huhtikuuta.

”Vanhempien ei pitäisi joutua hautaamaan vauvojaan.”

Valeria Glodan ja Kira-vauva. Jumala antaa sellaisen vaimon vain kerran elämässä, muistelee Juri Glodan vaimoaan.

Elämän pitäisi jatkua, sitä kaikki hokevat, ja siihen Juri Glodankin uskoo. Mutta miten se tapahtuu, siitä hän ei vielä ole ihan varma. Mikään ei tunnu miltään.

Kun pahin tapahtui, Juri tavallaan lakkasi pelkäämästä sotaa.

Perheestä jäi vähän muistoja. Kaikki räjähti. Myöhemmin Juri keräsi asunnosta talteen pari vaatteenriekaletta ja jonkun lelun. Kiran vaunut olivat veressä ja palasina.

Kun on vaikeinta, Juri laittaa silmät kiinni ja palaa hyviin hetkiin.

Sitä, kun hän suuteli vaimoaan tai paijasi vauvan paljasta vatsaa. Juria huvitti, miten Kira viuhtoi käsiään ja tuijotti äitiään. Kira oppi varhain hymyilemään.

Juri Glodanin anoppi Ljudmila Javkina pitelemässä Kira-vauvaa. Juri Glodan oli sopinut vaimonsa ja anoppinsa kanssa, että perhe lähtee Puolaan pääsiäisen jälkeen. Suunnitelma ei ehtinyt toteutua.

Nyt tuntuu koko ajan siltä kuin suuret kourat rusentaisivat sisäelimiä. On vaikea nukkua, mutta ei jaksaisi olla hereilläkään. Juri aikoo palata Odessaan, mutta milloin, ei vielä hän tiedä. Iskuja tulee niin paljon.

Kotitalossa siinä, missä ennen oli Jurin, Kiran ja Valerian asunto, on nyt vain reikä. Eteisen liepeillä, missä lattiaa on vielä jäljellä, lojuu punaruutuinen shakkilaatikko. Seinään on jäänyt pala vaalearaitaista tapettia.

Talopäällikkö Viktor Jorsh kävi katsomassa tuhoutuneita asuntoja viime viikolla.

Ohjus osui olohuoneen puolelle ja repi ulkoseinän tieltään. Räjähdys oli niin voimakas, että vastakkainenkin ulkoseinä irtosi. Talon takana menee kävelytie ja junarata. Sen takana olevalla parkkipaikalla kaksi autoa syttyi tuleen.

Naapureista Mila ja Bogdan eivät selvinneet. Munia värjänneelle Oleksandrille ei käynyt kuinkaan.

Nyt talon päädyssä on kukka-alttari, johon on tuotu pehmoleluja: vaaleanpunainen dinosaurus, yhdeksän nallekarhua ja mustankirjava lehmä. Sininen neilikkakimppu on tuore.

”Olen kiitollinen kaikille, jotka tappelevat kanssamme käsi kädessä Venäjää vastaan. Tämä ei saa jatkua. Lasten täytyy saada syntyä ja elää. Täällä on tuhansia, jotka ovat kokeneet tämän saman.”

Kira-vauvan, Valeria-vaimon ja Ljudmila-anopin haudat Odessassa. Juri Glodan aikoo palata Odessaan, mutta ei tiedä, milloin voi tehdä sen. Venäjän iskut Odessaan jatkuvat.

Huhtikuun 23. päivän iskussa Odessassa kuoli kahdeksan ja loukkaantui 18 ihmistä. Glodanin perheen kotitalossa 30 asuntoa tuhoutui kokonaan, 42 osittain. Juttua varten on haastateltu myös talopäällikkö Viktor Jorshia sekä useita naapureita.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat